Naton yhteisoperaatioesikunta JFC Norfolk on viime kuukausina ollut kolmen huipputason suomalaisvierailun kohteena. Ensin siellä kävi puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) joulukuussa, sitten tasavallan presidentti Sauli Niinistö 10. maaliskuuta. Seuraavana vuorossa tällä viikolla oli puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen.
Vierailuista ei oikein voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: Suomi sijoittuu Naton sotilasrakenteessa todennäköisesti JFC Norfolkin komentoon.
JFC Norfolkin valinnasta oli havaittavissa vihjeitä jo viime syksynä, arvioi Suomen Nato-tietä tiiviisti seurannut asiantuntija IS:lle. Niinistön ja Kivisen vierailut yhteisoperaatioesikunnassa olivat hänen mukaansa ensimmäisiä julkisia signaaleja tulevasta ratkaisusta.
Suomi on siis mahdollisesti jo esittänyt Natolle toiveen asettumisesta JFC Norfolkin siipien alle. Virallinen tieto Suomen paikasta voi tulla jo ensi kuussa. Silloin SACEURin eli Naton Euroopan-joukkojen komentajan, kenraali Christopher Cavolin, odotetaan esittävän oman kantansa asiaan. IS:n lähteen käsitys on se, että Nato on perinteisesti kunnioittanut kansallisia näkemyksiä tämän tyyppisissä ratkaisuissa.
Kivisen vierailu Norfolkissa noteerattiin näyttävästi Naton tiedotuskanavissa, muun muassa Twitterissä:
Lue lisää: ”Siinähän ne” – presidentti Niinistö vahvisti Nato-lait
Presidentti Sauli Niinistö piipahti lentotukialus USS Dwight D. Eisenhowerin komentosillalla vierailullaan Norfolkissa maaliskuun alkupuolella.
JFC Norfolk sijaitsee Yhdysvaltain itärannikolla, samassa valtavassa sotilastukikohdassa kuin Naton transformaatioesikunta ja Yhdysvaltain 2. Laivaston esikunta. Transformaatioesikunta ei ole operatiivinen johtoporras: se vastaa muun muassa Naton doktriinin kehittämisestä ja koulutuksesta.
JFC Norfolkia ja Yhdysvaltain 2. Laivastoa komentaa sama mies: vara-amiraali Daniel Dwyer. Hänen tehtävänsä on keskeinen Naton toiminnan kannalta: JFC Norfolkin pitää muun muassa huolehtia arktisen alueen puolustuksesta ja Pohjois-Atlantin strategisten merikuljetusreittien pitämisestä auki.
Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että Naton on pidettävä Venäjän meri- ja ilmavoimat – ja aivan erityisesti sukellusveneet – poissa Pohjois-Atlantilta. Samalla Naton on torjuttava Venäjän maa- ja merivoimien mahdollinen hyökkäys kohti Norjan tärkeitä satamia.
Lue lisää: Suomen Nato-jäsenyys on käytännössä selvä – tämä on nyt yksi keskeisimmistä kysymyksistä
Suomen ja myös Ruotsin asema Naton koillisella sivustalla kytkeytyy kiinteästi arktisen alueen puolustukseen. Siten Suomen ja Ruotsin asettuminen JFC Norfolkin rakenteeseen yhdessä Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa on meille luonteva ratkaisu. Pohjoismaat pysyvät näin Naton sotilasrakenteessa yhdessä – ne ovat Suomelle tärkeämpi viiteryhmä kuin Baltian maat.
Toinen vaihtoehto olisi Hollannissa sijaitseva JFC Brunssum, jonka vastuualueena on Itämeren ja Baltian alue. JFC Brunssumin komennossa ovat muun muassa Saksa, Puola, Viro, Latvia ja Liettua. Naton kolmannen operatiivisen tason yhteisesikunnan JFC Napolin vastuualueena on Etelä-Eurooppa.
Mahdollisena on pidetty myös aivan uuden Naton johtoportaan perustamista Pohjois-Eurooppaan. Ruotsin kerrotaan lobanneen tämä vaihtoehdon puolesta. Uusi johtoporras voisi kaavailujen mukaan ottaa vastuun Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan puolustuksen lisäksi myös Baltian maista, Puolasta ja Saksasta. Näin suureen organisaatiomyllerrykseen Nato tuskin kuitenkaan ryhtyy.
Yksi asia Nato-Suomesta on vielä julkisuudelta piilossa: Mitä suorituskykyjä ja joukkoja Nato vaatii Suomelta, käytettäväksi puolustusliiton operaatioissa?
Alustava suorituskykypaketti on jo esitetty Suomelle. Sen sisältö on kuitenkin turvaluokiteltua tietoa. Huhuttu on kokonaisen prikaatin osoittamisesta Naton valmiusjoukkoihin, mutta vahvistusta tälle tiedolle ei ole.
”Mitä suorituskykyjä ja joukkoja Nato vaatii Suomelta, käytettäväksi puolustusliiton operaatioissa?
Tanska saa ensimmäiset F-35-koneensa ensi syksynä. Kuvassa tanskalaispoliitikkoja tutustumassa Yhdysvaltain ilmavoimien F-35-hävittäjään Skrydstrupin lentotukikohdassa 10. maaliskuuta.
Lue lisää: Kommentti: Nato varautuu jo seuraavaan sotaan – ja varautuminen koskee myös Suomea
Natoon liittyy vielä paljon salaista tietoja ja suuria päätöksiä, jotka odottavat julkistusta. Pohjolan Nato-maiden ilmavoimien käytöstä sen sijaan syntyi hiljattain paperi, jolla on merkitystä tulevaisuudelle.
Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan ilmavoimien komentajat allekirjoittivat yhteistyön tiivistämistä koskevan aiejulistuksen Ramsteinissa, Saksassa 16. maaliskuuta. Aiejulistus on ensimmäinen laatuaan.
Yhteistyötä on tietenkin tehty jo pitkään, mutta Suomen ja Ruotsin liittyessä Natoon tähtäin nousee entistä korkeammalle. Tavoitteena on yhteisen, huomattavan ilmavoiman luominen Pohjolaan.
Kenraalimajurit Juha-Pekka Keränen, Jonas Wikman, Rolf Folland ja Jan Dam allekirjoittivat Pohjoismaiden ilmavoimien komentajien aiejulistuksen 16. maaliskuuta.
Suomella, Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla on yhteensä noin 250 ensi linjan taistelulentokonetta, joista valtaosa on vuosikymmenen lopussa viidennen sukupolven F-35-monitoimihävittäjiä. Häivekoneiden laivastoa täydentävät ruotsalaiset Gripenit, jotka kykenevät yhteisiin operaatioihin F-35-koneiden kanssa.
”Tavoitteena on saumaton yhteistoiminta maiden ilmavoimien välillä ja kyky operoida yhdessä kaikissa tilanteissa”, tiedotti Suomen ilmavoimat aiejulistuksesta.
”Ilmavoimat laativat toiminnan perustaksi yhdessä pohjoismaisen ilmaoperaatiokonseptin, jonka perusteella toimintaa kehitetään neljällä toimintalinjalla: 1. Integroitu ilmaoperaatioiden johtaminen, suunnittelu ja toteutus. 2. Joustava ja kestävä tukeutumisjärjestelmä. 3. Yhteinen ilmatilannetietoisuus. 4. Ilmavoimien yhteinen koulutus ja harjoitustoiminta.”
Suomella on eurooppalaisittain merkittävät maavoimat, poikkeuksellisen vahva tykistö ja vahvat omat ilmavoimat. Pohjolan ilmavoimien kitkaton yhteistyö tehostaa entisestään pelotetta täällä Naton koillisnurkassa, Venäjän rajalla. Se on Suomen etu.
