Maahanmuutosta ei voi koko ajan riehua, ettei vaaleaa arjalaisnaista aleta rasismista syyttää, ja aihekin on niin loppuun kaluttu, ettei herätä tuoreita tunteita kenessäkään.
Seksuaalivähemmistöistäkin on jo vuosia mölisty, ja enää vain Laura Huhtasaari jaksaa fantasioida naisten saunoihin ryömivistä peniksistä.
Kansan kahtiajaon ja vaalituloksen kannalta olisi tarpeellista löytää helppo vihollinen, jonka kiusaamisesta harva välittää.
Siksi perussuomalaisten Riikka Purra hyökkäsi Ylen pääministeritentissä ympäristön ja kulttuurin kimppuun.
Ympäristöä puolustamaan ei jaksanut kukaan rientää, mutta kulttuurin vähättely sai kulttuuri-ihmiset täyttämään sosiaalisen median kertomuksilla omasta merkityksestään.
”Enää pitäisi määritellä sanat ylellinen ja tarpeeton.
Kun Purra määritteli kulttuurin liikaa rahaa vieväksi luksuspalveluksi, Purra tarkoitti kulttuurilla lähinnä sitä, mitä kutsutaan taiteeksi.
Kulttuuri on laiska yleiskäsite, johon kuuluu vähän kaikkea, eikä kulttuurilta voi kukaan välttyä. Kulttuuria on kansalainen lataamassa kovalevyt täyteen pornokulttuuria, taidetta on taiteilija selittämässä pornahtavaa taideteostaan vahvaksi kannanotoksi yhdestä sun toisesta.
Taide on hyvä vihollinen.
Se edustaa poissulkevaa elitismiä, joka saa suuren osan kansasta tuntemaan olonsa petetyksi joko siksi, että en ymmärrä tai siksi, että tekisin itse paremman, missä mun apuraha on.
Purran ongelma on tosin ajoituksessa, kuin olisi vaatinut Titanicin upottamista, kun se on jo maannut muutaman vuoden meren pohjassa.
Yleisradio on korvannut taiteen sillä, että jutellaan mukavia populaarikulttuurista. Useimmista lehdistä ovat kulttuurisivut kadonneet, ja jos niitä on, Paula Vesala kertoo niissä, miltä siitä nyt tuntuu.
Samaan aikaan taide yrittää todistaa oman katoamisensa keskellä tarpeellisuudestaan latistamalla itsensä yksinkertaisiksi sisällöiksi, joissa ollaan taiteellisesti huolestuneita ilmastonmuutoksesta, sodasta, rasismista mitä näitä nyt on.
Sisällöiksi typistetyt taideteokset eivät saa ajattelemaan, että kulttuuri on luksusta, vaan että onpa paskaa luksusta.
Maailman muuttuessa ja rahojen kadotessa yhä useampi asia on luksusta.
Sanakirjassa on määritelty luksus tarpeettomiksi tavaroiksi tai palveluiksi, jotka ovat osa ylellistä elämää.
Enää pitäisi määritellä sanat ylellinen ja tarpeeton. Jos kulttuuri nyt määritellään turhaksi luksuspalveluksi, minkä vuoro on seuraavaksi?
Kansallispuistot? Urheilu? Valtion tukema asuntotuotanto? Turhia luksuspalveluja.
Tieverkosto, maanviljely, ladut? Lidlistä saa ruokaa ja matkailu on luksusta.
Mikä on luksusta, mikä tarpeellista?
Onko asunnottomilla välttämätön minimi, ja kaikkien muiden elämä heihin verrattuna sarja valtion ja kuntien tukemia luksuspalveluja?
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.