Kommentti: Katala koronavirus iski kolmen vuoden väistelyn jälkeen – tämä tärkeä opetus taudin hallinnasta kirkastui minulle vasta sairasvuoteella

Kaksi viivaa koronatestissä avasi näkymän koronapandemian syvimpään olemukseen tässä ja nyt, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Koronan epidemiatilanne on Suomessa tällä hetkellä rauhallinen, eikä keväällä ole odotettavissa viime vuoden kaltaisia epidemia-aaltoja.

15.3. 17:59

Toimin kuten olin toiminut koronapandemian aikana: flunssaoireiden tuntuessa kurkun päässä tein kotitestin.

Seurasin testimittarin viivojen kehittymistä ensin välinpitämättömästi, sitten epäuskoisesti tuijottaen. Kyllä. Kaksi viivaahan siihen ilmestyi – ja nopeasti. Peli oli sillä selvä: kaksi viivaa tarkoittaa, että minulla on koronatartunta, ja olokin alkoi huonontua pikavauhtia.

Koronaviruksen saapumisesta Suomeen on kulunut lähes tarkalleen kolme vuotta.

Noiden vuosien aikana yhteiskunnassa elettiin aaltomaisesti kovien rajoitusten, etätöiden, maskien, käsidesien, virusvarianttien ja rokotteiden lohduttomassa maailmassa, koronakuolemia unohtamatta. Lisäksi on ihmetelty viranomaisten ja poliitikkojen sekavaa johtamista ja kinastelua siitä, missä virastossa tätä homma oikein pyöritetään. Tarvittiinko koronanyrkkiä vai ei?

Mutta nyt ollaan menossa kohti parempaa.

Virus on menettänyt vaarallisimman teränsä, ja se näkyy viranomaisten ohjeissa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ei suosittele väestöpohjaista koronarokotusten tehosteannoskierrosta tälle keväälle. Voimakkaasti immuunipuutteisille suositellaan kuitenkin tehosteannoksia lääkärin tekemän yksilöllisen harkinnan perusteella.

Epidemiatilanne on Suomessa tällä hetkellä rauhallinen, eikä keväällä ole odotettavissa viime vuoden kaltaisia epidemia-aaltoja.

Potilasmäärät ovat laskeneet sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. Myös koronasta johtuvia kuolemia todetaan aiempaa vähemmän.

Koronaan on kuollut pandemian aikana noin 8 500 ihmistä Suomessa. Luku on vanhalla laskutavalla, jossa merkintään riitti, jos kuolleella oli koronatartunta. Uudella, kuolintodistuksiin perustuvalla laskutavalla määrä on noin tuhat henkeä pienempi.

Olen ollut koko pandemian ajan hyvin perillä viruksen käyttäytymisestä.

Suojauduin silloin, kun pyydettiin suojautumaan. Pysyin kotona silloin, kun pyydettiin pysymään kotona. Pidin maskeja sekä käsidesiä saatavilla. Lisäksi pidin etäisyyttä silloin, kun etäisyyttä käskettiin pitämään, ja tapasin ystäviä ulkoilmassa, kun kotibileet olivat kiellettyjä.

Lisäksi otin rokotteet säntillisesti aina silloin, kun niitä käskettiin ottamaan.

Eli olin korona-ajan mallioppilas.

Ja kaiken tämän jälkeen: kaksi armotonta viivaa testissä.

Virus alkoi jyllätä elimistössäni: päänsärkyä, lihassärkyä, kurkkukipua ja tukkoisuutta ja mikä pahinta, kuume alkoi nousta lähelle 40 astetta.

Puheet koronapandemian taittumisesta tavalliseksi kausiflunssaksi eivät pitäneet tässä tapauksessa paikkaansa. Virus iski täydellä voimalla.

Vakuutin työterveydenhoidolle pystyväni sairastamaan taudin kotihoidossa, mutta kuumeen noustessa pallottelin jo mielessäni lähtöä sairaalaan: olo oli hirveä.

Tauti alkoi yhtäkkiä. Yhtäkkiä se myös poistui. Kuume laski, yskä ja säryt hellittivät, jäljelle jäi väsymys.

Testausten vähentyessä viruksen levinneisyydestä ei ole kattavaa tietoa. Lähiympäristössä se kuitenkin tuntuu juuri nyt pörräävän.

Vasta sairasvuoteella kovassa kuumeessa ja yskässä ymmärsin, että rokotteet estivät taudin eskaloitumisen niin kovaksi, että olisin joutunut sairaalaan teho-osastolle. Rokoteasiantuntijat ovat korostaneet rokotteiden tärkeyttä: ne suojaavat taudin vakavilta oireilta.

Näin tapahtui.

Mutta ehkä tämä kuitenkin oli koronapäivien kaikkein merkittävin opetus:

Vaikka virus on kadonnut taka-alalle eikä se nouse enää median otsikoihin, sen kanssa ei ole leikkimistä – ei todellakaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?