Voisiko Suomi lähettää käytöstä poistuvat Hornet-hävittäjät Ukrainaan?
Tällaisesta mahdollisuudesta pitäisi voida keskustella, sanoi Suomen pääministeri Sanna Marin vieraillessaan Ukrainassa. Suomi on luopumassa nykyisistä Hornet-hävittäjistään ja siirtymässä Lockheed Martin F-35A Lightning -mallin hävittäjiin tällä vuosikymmenellä.
Lue lisää: Näin Sanna Marin otti Hornetit esille Ukrainassa – lue sanasta sanaan
Ensimmäiset Hornetit otetaan käytöstä pois vuonna 2025, ensimmäiset F-35-hävittäjät saapuvat seuraavana vuonna. Prosessi on kuitenkin hidas, viimeiset Hornetit ovat näillä näkymin poistumassa käytöstä vuonna 2030.
Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Juha-Pekka Keränen kertasi Ilta-Sanomille sähköpostitse, miksi Suomi luopuu Horneteista.
– Poistamme Hornet-kaluston käytöstä, koska sen taistelukyky ei vastaa 2030-luvun vaatimuksia, Keränen sanoo.
Vanhentuneen kaluston luovuttamisessa olisi paljon mutkia matkassa. Koneille pitäisi antaa lentokelpoisuushyväksyntä sekä tehtäväkelpoisuushyväksyntä, joka tarkoittaa sitä, että koneen ase- ja omasuojajärjestelmät toimivat moitteetta.
Ukrainalaislentäjien koulutus olisi vaikea järjestää, sillä ilmavoimat on käytännössä kiinni F-35 järjestelmän käyttöönotossa ja operatiivisen valmiuden ylläpidossa.
– Lisäksi koneiden luovutukseen tarvittaisiin Yhdysvaltojen hallinnon lupa, jonka pitäisi sisältää yksityiskohtaisesti, mitä järjestelmiä ja laitteita voitaisiin sisällyttää mahdolliseen luovutukseen.
Ilmavoimien komentaja Juha-Pekka Keränen.
Käytännöllisyyden lisäksi päätös hävittäjäluovutuksista on poliittisesti vaikea. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Britannia ovat molemmat sanoneet, etteivät maat ole lähiaikoina luovuttamassa hävittäjiä Ukrainalle.
Aleksanteri-instituutin vierailevan tutkijan Ilmari Käihkön mukaan yksikään länsimaa ei halua olla ensimmäinen, joka päätöksen hävittäjälahjoituksista tekee. Aiemmin tällä viikolla Puola tarjosi Mig-29-hävittäjiään Yhdysvaltojen kautta Ukrainalle annettavaksi, mutta Yhdysvallat kieltäytyi.
Lue lisää: Puola on valmis luovuttamaan hävittäjiään annettavaksi Ukrainaan – Yhdysvallat hylkäsi ehdotuksen
Suomen kohdalla Käihkön mukaan keskeinen kysymys onkin, olisiko tällaisiin luovutuksiin edes valmiutta. Puolustusministeri Antti Kaikkosen ja presidentti Sauli Niinistön kommenttien perusteella sellaista ei Käihkön mielestä ole.
Periaatteessa Hornetien alasajoa varmaan voisi poliittisilla päätöksillä nopeuttaa.
– Mutta sitten päästään ongelmaan, että olisiko halukkuutta tai valmiutta oman puolustuskyvyn laskemiseen vai ei.
– Sama kuvio, mikä Leopardien kanssa oli, Käihkö kiteyttää.
Suomella ei näytä olevan edes valmiutta luovuttaa hävittäjiä, arvioi Ilmari Käihkö.
Käihkön mielestä poliittista keskustelua on hyväkin käydä, mutta siitä on vielä pitkä matka päätöksentekoon.
– Se vie poliittista tahtoa ja sellaista riskinottohalukkuutta, mitä ei hirveästi ole ollut Suomessa eikä muuallakaan Euroopassa. Alkaen juuri siitä, että kuka on se ensimmäinen, joka suostuu tällaiseen.
– Jos tällaisia päätöksiä tehdään, ne pitäisi tehdä riittävän aikaisin, jotta niillä on haluttu vaikutus mahdollisimman nopeasti, Käihkö sanoo viitaten jälleen Leopard-tankkeihin liittyviin päätöksiin, joissa kesti kauemmin kuin olisi ehkä pitänyt.
Myös mahdollisella jännitteiden kiristymisellä on vaikutuksensa. Yksikään maa ei halua nähdä lahjoittamiaan hävittäjiä iskemässä Venäjän puolella sijaitseviin kohteisiin.
Keskeisin ongelma on kuitenkin raha, sillä hävittäjät ovat kalliita ja niitä tarvittaisiin paljon.
Käihkön mukaan moni maa tekee tukipäätöksensä suhteutettuna rahaan. Tehdään päätös tietystä rahasummasta ja annettava materiaalinen tuki sisällytetään tähän summaan.
Tällaisissa tapauksissa maat todennäköisesti myös priorisoivat annettavaa apua. Hävittäjät söisivät paketeista rahaa muulta avulta, ja koneiden saamisessa Ukrainaan menisi sekä Suomen että muiden maiden kohdalla vuosia, kun rintamalla tarvitaan apua nyt.
– Vuosi sodan jälkeen edelleen hämmästyttää, että tämäkin sotamenestys voi kaatua siihen, että siellä ei ole riittävästi tykistöammuksia.
– Ukrainalla on paljon tarpeita, mutta on se ollut ihan perusteltua tähän asti ajatella, että sen sijaan, että annetaan heille yksittäinen kallis asejärjestelmä, niin annetaan heille tykistöä, tykistöammuksia, panssaritorjunta-aseita, ajoneuvoja. Tätä pohdintaa pitää kuitenkin koko ajan tehdä.
