Asepalvelukseen on vuosien varrella liitetty jos jonkinlaisia kuulopuheita ja legendoja, jotka tunnetaan tornihuhuina eli tornareina.
Tornarit kerrotaan tietysti totena alokaserältä toiselle, joten samat tarinat voivat kiertää varuskunnissa vuosikymmeniä. Joidenkin tornareiden sanotaan periytyvän aivan Puolustusvoimien alkuajoilta.
Pyysimme lukijoitamme kertomaan tornareista sitkeimmät ja hulvattomimmat.
”Säkylässä Pyhäjärven pinta laskee, kun varuskunnan luolaston luukut avataan ja sieltä ajetaan vedenalaista kalustoa järveen harjoitukseen. Huhu ei kertonut, millaisesta kalustosta oli kyse. Sukellusvene järvessä nyt ei ainakaan olisi järin järkevä laite.”
"Säkylän Huovinrinteellä Porin Prikaatissa oli (ainakin vuonna 2002) luola, jossa on huoneellinen kaksipäisiä vänrikkejä, jotka sotatilassa päästetään irti. Silloin olemme voittamattomia. Lisäksi prikaatin komentajalla oli sääkone, jonka nappia painamalla sai päättymättömän vesisateen varusmiesten leireille."
”Suomen armeijan kaikki ampumaradat osoittavat itään, jotta sotilaat tottuvat auringonvalon suuntaan ammuttaessa vihollisia.”
Erään tornarin mukaan metsään saattaa talvella hävitä jopa miehistönkuljetusajoneuvo.
”Kesken ilta-ammuntojen ampumasektorille tuli pallomaisia lentäviä esineitä. Kaikki olivat katselleet, kun valaisevat pallot lentelivät hallituissa muodostelmissa ampuma-alueella pitkän aikaa. Noin satakunta henkilöä oli todistamassa kyseistä tapahtumaa ja jälkeenpäin ilmavoimat oli käskenyt kaikkien läsnäolijoiden vaieta asiasta."
”Intin sadeviitta suojaa ydinlaskeumalta, mutta ei pidä vettä.”
”Talvella täydellisesti naamioitu Pasi [miehistönkuljetusajoneuvo Panssari-Sisu] oli joskus hukattu Syndalenin metsään. Se löydettiin vasta keväällä lumien sulettua. Tästäkin materiaalin hukkumisesta oli luonnollisesti tehty perinteinen häviämisilmoitus.”
Rambomaiset vääpelit ja ylikersantit ovat saavuttaneet tornareissa lähes legendaarisen aseman.
”Sodankylässä kiersi tornari, jossa eräs vääpeli olisi kaivattanut telamiinoja sissikomppanian edessä olevalle asfalttikentälle. Ja kaikista hurjin juttu, joka kyseisestä vääpelistä kiersi sitkaasti oli, että hän on niin sotahullu, että on kaivanut oman asuntonsa takapihalle juoksuhaudan sekä nimennyt omat tyttärensä Ansaksi ja Miinaksi.”
”Ylikessulla oli tornarin mukaan koirien nimet ykkönen ja kakkonen. Ja tyttärien nimet Ansa ja Miina. Tykkäsi harrastuksena kaivella poteroita asuntonsa pihalle ja näytti telamiinan kaivamisen asfalttiinkin, kun joku ei ollut uskonut sen olevan mahdollista. Oli myös joskus näyttänyt varusmiehille nopeimman tavan päästä pyörän päältä ampuma-asentoon: potkaisi täydestä vauhdista kengän pyörän eturenkaan pinnoihin, jolloin lensi tangon yli ja samalla otti rynkyn ilmassa selästä käsiin. Olihan näitä tornari-Ramboja, vaikka minkälaisia.”
Rajuimmissa tornareissa sankarit muistuttavat elokuvahahmo Ramboa.
”Alokasaikana Upinniemessä yksikköupseerina toimi mies, joka oli huhujen mukaan käynyt muukalaislegioonan, ja ollut sodassa. Legendan mukaan mies oli käskyttänyt joukkueen poistumisharjoituksessa mereen ja tämän vuoksi hän oli ikuisessa ylenemiskiellossa. Miehen baretin nauhat myös roikkuivat baretin ulkopuolella, mikä sen aikaisten inttihuhujen mukaan tarkoitti että on tappanut ihmisen.”
"Jokainen Suomen varuskunta on se ainoa ja oikea, jossa hullu vääpeli on ampunut ruokalan kattoon saadakseen väen hiljaiseksi. Jokaisessa varuskunnassa on komppanianpäällikkö myöntänyt kaikkien lomat anottuina, minkä jälkeen on ampunut itsensä.”
"Olin 90-luvun alussa intissä Upinniemessä. Siellä kulki villi tarina upseerista, joka oli pihalla käskyttänyt komppaniaa, ja jossain vaiheessa hän oli käskenyt erästä kiipeämään lipputankoon. Siitä syntyi hämmennystä, eikä vapaaehtoista ollut löytynyt, joten käskyn vakuudeksi hän näytti edeltä mallia ja kiipesi lipputankoon – ylösalaisin, jalat edellä."
"Varusmiespalvelusta oli suorittamassa mies, joka oli palvellut muukalaislegioonassa ennen armeijaa. Sotaharjoituksessa tuli yöllä taisteluhälytys ja legioonan käynyt viilsi puukolla teltan halki ja poistui siitä yön pimeyteen aseensa kanssa."
Osa lukijoista kertoi klassikkotornarista, jossa joko Paavo Nurmi tai Lassi Virén on juossut kaikkien suomalaisten kasarmien ennätyksen Cooperin testissä.
HikipiikKILEGENDA elää ja voi hyvin ympäri Suomen varuskuntia. Piikin sijoituspaikka tosin vaihtelee.
”Hikipiikin saaminen. Isäni tätä tarinaa viljeli ja minä olen jatkanut. Jokainen varusmies saa rokotuksien yhteydessä hikipiikin. Piikki isovarpaan alle ja potkastaan jalka seinään. Takuuvarmasti tulee hiki.”
”Heti palvelukseen astumisen jälkeen annetaan varuskuntasairaalassa jokaiselle ns. hikipiikki jokaiseen varvasväliin estämään jalkojen hikoilu.”
”Dragsvikissa rokotus suoritettiin niin, että lääkintämiehet asetti neulan ja ruiskun isovarpaan kynnen alle koko ryhmälle ja kapteenin käskystä ”rokotus”: kaikki potkaisi samaan aikaan seinään ja rokotus oli suoritettu.”
Armeijan muonitukseen liittyy paljon tarinoita.
Muonitukseen liittyy sitkeitä tarinoita.
"1978–1979 olin Upinniemen jarrubaarissa ruokala-apulaisena. Sinne tuli perunoita, ja säkeissä luki: vain vangeille ja varusmiehille."
”1972 syksyllä menin Vekarajärven varuskuntaan asepalvelukseen. Jossain vaiheessa seuraavan vuoden kesällä luin sotkussa paikallista sanomalehteä. Siellä oli paikallisen maanviljelijän ilmoitus: myydään perunaa rehu- tai varuskuntakäyttöön."
”Vain vangeille ja varusmiehille tarkoitettua kahvia oli muistaakseni 1975 ainakin Lapin lennostossa Rovaniemellä.”
”Lääkintäpuolen tyypit ampuivat sikoja, koska haavojen sitominen muistuttaa ihmisen ihoa. Eipä siinä mitään, mutta varuskunnan kapiaiset ottivat kuolleet siat joulukinkuiksi.”
Muonitusepäilyistä huolimatta luotto Puolustusvoimain kalustoon ja suomalaiseen asetuotantoon on kovaa.
”Ehdottomasti hupaisin tornitarina oli sellainen, että sotatilanteessa Fazerin Parhaat -pussin Kiss-Kiss-karkkien tuotantolinja voitaisiin nopeasti muuttaa tuottamaan luoteja.”
”Suomen F-18D-hornetit, kaksipaikkaiset, ovat varustettu PAL:lla (B-61 ydinaseiden laukaisuteknologia).”
”Rynnäkkökivääri kestää taipumatta 80 kiloa painavan henkilön seisomisen sen päällä, kun se on asetettu esim. kahden kiven väliin piipustaan ja perästään.”