Kommentti: Ihmiset nauroivat Juhan af Grannille ja tähtien lähettiläs nauroi heille

Maailma on päivä päivältä yhä värittömämpi ja vakavampi, kirjoittaa toimittaja Miikka Kaskinen.

Juhan af Grannissa oli sekä tyyliä että karismaa.

3.3. 20:00

– Ääver siiver miiver tuuver ääber lööver kööver.

Näin totesi Juhan af Grann Radio Rockilla kymmenen vuotta sitten.

Kyseessä oli af Grannin mukaan koodi, jota hän ei kuitenkaan suostunut sen tarkemmin avaamaan.

Tähtien lähettiläs siirtyi tammikuussa tästä, meidän todellisuudestamme, jonnekin korkeamman tietoisuuden lähteille.

Lue lisää: Juhan af Grann on kuollut

Itse muistan af Grannin 1990-luvun lapsena hänen useista vierailuistaan television eri viihteellisissä keskusteluohjelmissa vuosituhannen vaihteen tietämillä.

Tuolloin maailmalla elettiin ufobuumia, joka näkyi sekä televisiosarjojen ja elokuvien osalta. Salaiset kansiot keräsi katselijoita kuvaputkitelevision ääreen ja Men in Black elokuvateattereihin.

Af Grann oli tuon ajan mediajulkkis ja tunnetuin suomalainen paranormaaleihin ilmiöihin vihkiytynyt ihminen.

Hänellä oli myös 2000-luvun alussa Subtv:n alkuaikoina oma Hologrann-yöohjelma, jossa piti muun muassa useiden tuntien monologia korkeammasta dimensiosta.

Juhan af Grann oli mies, joka ei jättänyt ketään kylmäksi.

Vaikka af Grannia pidettiin ennen kaikkea ufomiehenä, oli hän ennen kosmisista asioista kiinnostumistaan tehnyt paljon muutakin.

Haastattelin af Grannia kaksi vuotta sitten podcastiin, jossa hän äityi muistelemaan erityisen hyvällä Urho Kekkosesta tekemäänsä dokumenttia (UKK – Luova valtiomies) vuodelta 1975.

Koronaan, kuten useisiin muihinkin vitsauksin af Grann suhtautui siten, että uskoo vakaasti maapallon puhdistavan itse itseään.

Juhan af Granniin liittyy myös suuri, rajaton itsevarmuus tärkeiksi kokemiensa asioiden suhteen.

Siinä missä hän tiesi kyllä ihmisten nauravan hänelle hyväntahtoisesti, nauroi hän heille aivan yhtä hyväntahtoisesti samasta syystä.

Se minkä hän kertoi kuitenkin aiheuttavaan katkeruutta, oli hänen dokumentteihinsa suhtautuminen, eikä hän epäillyt mainita joutuneensa kriitikoiden ennen näkemättömän mitätöintikampanjan kohteeksi.

Laiskaksi ei af Grannia voi syyttää.

Mies oli erittäin tuottelias ja teki esimerkiksi vuosina 1992–2002 neljä paranormaaleja asioita käsittelevää dokumenttisarjaa, jotka hän kaikki ohjasi, tuotti ja käsikirjoitti.

2000-luvun puolivälin jälkeen ennen mediassa paljon näkynyt mies jättäytyi taka-alalle.

Viimeiset vuodet hän vietti hiljaiseloa Espoon keskuksessa sijaitsevassa kaksiossaan.

Kuka voi sanoa rehellisesti omasta kirjahyllystä löytyvän Ufo-Oscareita?

Podcastissa hän kertoi, ettei ollut enää kiinnostunut avaruuteen liittyvistä asioista. Kuitenkin hän muisti samassa yhteydessä mainita omistavansa peräti 12 Ufo-Oscar-patsasta.

Af Grann on legendaarinen esimerkki oman tiensä kulkijasta, josta tuskin kenelläkään on pahaa sanottavaa, mutta joka sai aina hymyn ihmisten huulille jättämättä kuitenkaan ketään kylmäksi.

Sellaisia persoonia meillä ei nykyjulkisuudessa ole liikaa, jos lainkaan.

Jepulis-Penjami, Nilsiän öljysheikki Tauno Kuosmanen, af Grann.

Maailma on päivä päivältä yhä värittömämpi ja vakavampi.

Sanassa kylähullu on hieman negatiivinen kaiku, joten en sano af Grannia kylähulluksi. Kuitenkin kylähullun tavoin hän säteili ympärilleen vilpitöntä iloa ja riemua omalla persoonallaan ja touhuillaan.

Tällaisia persoonia ja arvoaan ei kannata väheksyä, vaan pikemminkin päinvastoin.

Ja kyllä Juhan af Grannia voi hyvällä syyllä kutsua poikkeusyksilöksi ja originelliksi.

– Kyllä ne päät kääntyvät Las Vegasissa aivan yhtä lailla, af Grann muistutti tammikuussa 2000 Joonas Hytöselle tämän talk show´ssa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?