Harmaa peräkärry seisoo parkissa metsän laidassa. Kello näyttää hieman yli kahdeksaa aamulla.
Ella Hautaviita, 24, Anna Hautaviita, 29, ja Emilia Määttä, 26, nostelevat tottuneesti reput, raivaussahat, -valjaat ja kombikannut maahan.
Yleensä he ovat metsässä jo seitsemältä. Talvisin ensimmäiset tunnit työskennellään pimeässä metsässä otsalampun valossa.
Värit kirkuvat valkoista lunta vasten. Kaikki on oranssia: kypärät, takit, housut, raivaussahat, valjaat, kombikannut. Monet varusteista näyttävät tuliteriltä.
Teini-ikäisinä heillä oli raivaustöissä päällä vanhat tuulipuvut. Nykyään vetimet ovat ihan eri tasolla. He ovat saaneet varusteita yhteistyökuvioidenkin kautta.
Nämä metsurit näet somettavat. Kolmikon Metsuritrio-nimisellä Instagram-kanavalla on reilut 13 000 seuraajaa.
Työpäivä alkaa tästä. Ella Hautaviita, Emilia Määttä ja Anna Hautaviita purkavat tavarat peräkärrystä ja lähtevät kohti työmaata.
Anna ja Ella ovat käyneet yhteistyökumppanin kutsumana Saksassa asti metsätöissä. Keväällä he lähtevät mahdollisesti uudelleen. Pääasiassa tarkoitus on tehdä metsätöitä, mutta reissuilla kuvataan myös mainosmateriaaleja.
– He haluavat sinne erilaista kuvaa metsäalasta. Saksassa naismetsureita on vielä vähemmän kuin Suomessa, Ella Hautaviita sanoo.
”Naiset ovat heränneet. Heillä on usein miehiä parempi työergonomia.
Suomessakaan naisia ei metsureina juuri näy. Ala on miehinen ja harmaa. Fyysinen työ ei houkuttele enää yhtä paljon tekijöitä kuin aiemmin.
Ammattien jakautuminen naisten ja miesten töihin on nuoremmissa ikäluokissa vain vahvistunut, vaikka mielikuvia on yritetty muuttaa lukuisilla hankkeilla.
Hautaviidat ja Määttä valmistuivat Winnovan metsä ja maarakennuksen yksiköstä viime jouluna. Kahden vuoden ammattiopinnot he tekivät iltaisin töiden ohessa. Kurssikavereina oli lähes yhtä paljon miehiä kuin naisiakin.
Luonto- ja metsäalan lehtori Maarit Järvinen Winnovasta sanoo, että hakijoita on viime vuosina ollut enemmän kuin aiemmin. Alan työllisyysnäkymät ovat hyvät. Lisäksi opiskelijoiden joukossa on paljon metsänomistajia, jotka haluavat oppia hoitamaan omaa metsäänsä.
– Vaikka äkkiä voisi ajatella, että kaikki osaavat raivata ja istuttaa, koulutus tuo näkökulmia, joita ei välttämättä ilman sitä osaisi miettiä, Järvinen sanoo.
Naisten määrä koulutuksissa on lisääntynyt tasaisesti. Järvinen arvelee sen johtuvan siitä, että raskaimmat metsurintyöt tekee nykyisin kone.
– Sanotaan näin, että naiset ovat heränneet. Heillä on usein miehiä parempi työergonomia ja hyvät edellytykset pärjätä alalla, Järvinen toteaa.
Metsuritriokin on somen kautta saanut viestejä nuorilta naisilta, jotka ovat heidän innostaminaan hakeutuneet metsäkouluun.
– Se on paras fiilis, jos on voinut antaa esimerkkiä, koska metsureita tarvitaan ja erityisesti nuoria, Anna Hautaviita sanoo.
Anna Hautaviita kaataa puun. Metsuritrio tekee istutuksia, raivauksia, heinäyksiä ja joskus myös moottorisahahakkuita.
Hautaviidoille ja Määtälle ala tuli tutuksi perinteistä kautta: Hautaviitojen isä on ammatiltaan metsuri. Nykyään hän opettaa metsäoppilaitoksessa.
Hän työllisti yrityksensä kautta omat ja tuttavien lapset kesätöihin metsän istutus- ja raivaustyömaille. Niitä riittää enemmän kuin tekijöitä.
Silti Anna ja Emilia kokeilivat ensin naisvaltaisempaa alaa. He valmistuivat peruskoulun jälkeen lähihoitajiksi. Anna ehti työskennellä hoitoalalla kolme vuotta, kunnes oli muutoksen aika.
Hän kysyi isältään, löytyisikö hommia. Löytyihän niitä.
– Iskä sanoi, että joo, huomenna metsään. Menin, ja nyt olen ollut näissä töissä seitsemän vuotta.
Hän kehuu olevansa työpäivän jälkeen paljon energisempi kuin ennen. Työnteko metsässä on vapaampaa ja stressittömämpää. Palkkauskin on parempi.
Määttä yritti ensin yhdistellä lähihoitajan ja metsurin töitä, mutta lopulta metsä veti puoleensa enemmän.
– Siitä sitten vain jäin näihin hommiin. Tämä työ on vähän kuin harrastus, ei se aina edes tunnu työltä, kun saa olla ulkona koko päivän.
Ellan taas piti lukion jälkeen pitää vain muutama välivuosi. Nyt hän on työskennellyt metsässä kuusi vuotta. Hän uskoo, että alavalintaan on vaikuttanut kotoa tullut kannustus. Isä on aina luottanut siihen, että he osaavat.
Kun hän meni 14-vuotiaana ensimmäistä kertaa metsään töihin, isä näytti kotipihalla, miten saha käynnistetään ja terä vaihdetaan. Sitten hän vei tytön metsään, katsoi vierestä hetken aikaa ja jätti hänet sinne töihin.
– Seuraavana päivänä pyöräilin yksin reppu selässä ja kombikannu pyörän sarvessa työmaalle.
Työvälineitä pitää huoltaa. – Jos terä on tylsä, sahauksesta ei tule mitään, Anna Hautaviita sanoo.
Aluksi videoita isän puhelimeen tuli päivittäin. He kyselivät niiden kautta ratkaisuja ongelmatilanteisiin.
Nykyäänkin he lähettävät Hautaviitojen isälle videon aina, kun eteen tulee tilanne, johon he kaipaavat tukea. Kokeneemman neuvojen jälkeen esimerkiksi muusta puustosta poikkeava kohta saattaa jäädä raivaamatta.
Ilmastonmuutos on nostanut metsät tapetille. Niistä puhutaan paljon ja näkemykset vaihtelevat laidasta laitaan.
– Monella on nykyään käsitys, että hakkuut ovat pahasta. Itse näen, että se on osa metsän kiertokulkua, Määttä pohtii.
Anna Hautaviita yrittää avata erilaisia näkökulmia esimerkin kautta.
– Marja menee lenkille ja katsoo, että onpa hirveä aukko. Sitten Anna menee lenkille ja katsoo, että onpa ihana taimikko, pieniä kuusia kasvaa jo.
Marja ei näe sitä, koska ei ole harjaantunut katsomaan.
Keskustelu metsistä kärjistyy Metsuritrion mielestä helposti ääripäihin. Siksi he ovat sosiaalisessa mediassa pyrkineet mahdollisimman neutraaliin ilmaisuun.
– Täytyy kerätä ensin tietoa metsäalan vaikutuksista ilmastonmuutokseen, ennen kuin voi ottaa kantaa isommalla äänellä. Suosittelen myös metsäalan vastustajia perehtymään asioihin, Ella sanoo.
Hän myös muistuttaa, että ala on muuttunut ja muuttuu koko ajan hurjaa vauhtia.
– Edelleen on vanhempia isäntiä ja emäntiä, jotka haluavat, että kaikki vedetään pois. Heille voi yrittää kertoa, miksi on hyvä asia, että esimerkiksi lahopuut jätetään metsään.
Metsureiden mielestä metsiä pitää hoitaa ja tehdä se hyvin. Työssään he ovat nähneet hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä metsiä.
– Jos et hoida metsää, silloin kasvu hidastuu, Anna Hautaviita sanoo.
Ella Hautaviita, Emilia Määttä ja Anna Hautaviita näkevät työssään vuodenaikojen muutokset. Töitä tehdään lähes kaikissa olosuhteissa. Vain todella kylmä ja luminen sää vaikuttaa työntekoon.
”Monilla on sellainen ajatus, että tässä työssä ei tarvitse käydä salilla.
Saksassa Anna ja Ella työskentelivät haastavissa olosuhteissa isojen tuulenkaatojen parissa. Siellä he kohtasivat enemmän ennakkoluuloja kuin Suomessa.
– Tuli oikeasti sellainen olo, että nyt on pakko näyttää, ettemme ole tulleet tänne huvittelemaan, Ella sanoo.
Suomessa heitä luullaan usein koululaisiksi.
– Isännät tulevat kysymään, että mikäs kouluryhmä täällä on töissä, Anna nauraa.
– Vaikka kuinka yrittää sanoa, että ollaan tehty tätä monta vuotta, silti huomaa, että kaikki eivät ihan luota, Ella sanoo.
Paineita syntyy myös siitä, että haluaa näyttää ennakkoluulot vääriksi.
– Jos menisin vaikka kaatamaan puun ja siinä olisi miehiä katsomassa, kyllä olisi hirveät paineet. Jos kävisi jotain, se voitaisiin pistää sen piikkiin, että olen nainen, Ella pohtii.
Tulevaisuudessa hän haluaisi kehittyä erityisesti isojen puiden kaatamisessa. Moottorisahan käyttö vaatii voimaa. Siksi hän harrastaa crossfittiä kolme kertaa viikossa.
– Olen aika menevä mimmi, ja on kiva tehdä työtä, jossa voi haastaa itseään fyysisesti, eikä tarvitse olla paikoillaan.
Kuntosalilla käyminen kuuluu myös Annan ja Emilian vapaa-aikaan.
– Monilla on sellainen ajatus, että tässä työssä ei tarvitse käydä salilla, mutta se on nimenomaan toisinpäin. Salilla käyminen tukee jaksamista töissä, Anna sanoo.
Annan ja Emilian alanvaihtoon vaikutti myös palkkaus.
Anna ja Ella työskentelevät yrittäjinä, Emilia on heillä töissä tuntipalkalla. Määttä sanoo, että metsätöissä tienaa huomattavasti paremmin kuin lähihoitajan ammatissa.
Ella sanoo, että he maksavat parempaa palkkaa kuin työehtosopimus velvoittaa. Aloittelijan tuntipalkka liikkuu 10–14 euron tuntumassa, kokeneemmalla työntekijällä 17–20 eurossa.
Usein työmaita tehdään urakalla.
– Ei tämä metsäala mikään kultakaivos ole, mutta urakka motivoi tekemään töitä ja siten tuntipalkka voi nousta ihan hyväksi, Ella sanoo.
Evästauoilla ehtii jutella. Taukoja pidetään työpäivän aikana useita, mutta ne kestävät yleensä vain noin kymmenen minuuttia.
Jo vartin seisoskelun jälkeen varpaat alkavat kohmettua. Työpäivän aikana evästaukoja on useita. Kun syö välissä leivän tai hedelmän, jaksaa taas paremmin sahata tankillisen.
Emilia Määttä lämmittää sormiaan teekupin ympärillä. Hänelle kylmyys on pahinta.
Ella taas pitää talvesta.
– Hirveintä on kesähelle, jos ei tuule ja on paljon mäkäräisiä tai hyttysiä. Silloin tuntuu, ettei saa happea.
Annallekaan pakkanen ei ole ongelma.
– Pahinta on, jos tuulee ja tulee räntää vaakatasossa ja olet läpimärkänä jossain Siikaisten viimeisessä peränurkassa.
Sääolosuhteiden takia varusteet ovat isossa roolissa. Annan kasvoille syttyy hymy, kun hän alkaa kuvailla hetkeä, jolloin saa tauolla kuivat hanskat käsiinsä.
Metsässä ollaan perusasioiden äärellä.
– Eikä sillä ole väliä, vaikka ne hanskat kohta kastuisivat uudelleen. Se on kuin uusi elämä.
Puhumattakaan siitä, miltä tuntuu mennä saunaan työpäivän jälkeen.
Metsätöissä näkee työnsä jäljen heti. Se on kolmikon mielestä palkitsevaa.
Vaikka olosuhteet ovat välillä armottomia, se ei metsureita hetkauta.
Aiemmin he saattoivat lähteä töihin jopa -30 asteen pakkasessa. Nykyisin pakkasraja menee noin -20 asteessa.
Kesällä he aloittavat joskus työt helteen takia jo neljältä aamulla.
Kerran ukkosmyrsky äityi niin pahaksi, että he joutuivat syöksymään autoon.
Kaikkia naurattaa.
Monenlaisia kommelluksia on ehtinyt sattua. Aiemmin he lähettivät tarinoita työpäivistään Snapchat-sovelluksen kautta ystävilleen.
Ella on esimerkiksi tippunut raivaussahan kanssa ojaan, eikä päässyt sieltä ylös. Emilia on peruuttanut auton ulos metsätieltä niin, että he joutuivat nostamaan sen takaisin tielle.
”Olennaista on, onko tahtotilaa mennä metsään, satoi tai paistoi.
Ystävät kehottivat heitä perustamaan Instagram-tilin. Sieltä tarinoita olisi helpompi seurata.
Tilin suosio yllätti. Ensin seuraajia tuli satoja, sitten tuhansia. Nyt Metsuritrion tavoitteena on, että somesta tulisi joskus isompia sivutuloja.
– Haluaisimme tehdä sinne metsurin työhön liittyviä ohjevideoita, Ella kertoo.
Kun olosuhteet ovat vaativia, huumori pelastaa paljon. Ja sisu.
Ella sanoo, että jos he arvioisivat uutta työntekijää, he miettisivät ensin juuri sitä: onko tällä sisua.
– Kunto kyllä kehittyy, vaikka olisi aluksi hidas. Olennaista on, onko tahtotilaa mennä metsään, satoi tai paistoi.
Toinen metsätöissä vaadittava taito on kartanlukutaito. Emilia sanoo, että alkuun hänellä ei ollut sitä juurikaan. Taidon voi kuitenkin oppia harjoittelemalla.
– Muistan, kun kerran nuorempana eksyin taukopaikasta, ja soitin Ellalle. Hän neuvoi seuraamaan aurinkoa, ja niin löysin perille, Määttä nauraa.
Metsässä lunta on reilusti yli nilkkaan. Kun hanki ei kanna, kenkä uppoaa syvälle. Hautaviidat ja Määttä pitävät kovaa vauhtia. Hangessa tarpominen ei hengästytä, vaikka he kantavat painavia sahoja.
Paljonko askeleita työpäivän aikana tulee?
– Urheilukello jäi hyllylle kotiin. Yleensä se näyttää töiden jälkeen, että lepää pari päivää, Määttä nauraa.
He eivät askeleita laske. Ella Hautaviita arvioi, että työpäivän aikana voi kohteesta riippuen kävellä noin seitsemän kilometriä. Eikä metsässä kävely varsinkaan talvella vastaa mitenkään kävelyä tiellä.
Se on paljon raskaampaa.
Jo kymmenen minuutin sahauksen jälkeen Ella Hautaviita tulee taukopaikalle hikisenä. Olisi pitänyt laittaa kevättakki päälle, hän sanoo.
Pakkasta on noin kaksi astetta.
Aamuaurinko paistaa puiden välistä.
– Luonto ja maisemat on tässä työssä parasta. Osaa nauttia hetkestä, pienistä kivoista jutuista, joita tulee vastaan, Ella sanoo.
– Miettikää oikeesti, että sellaisesta voi tulla näin paljon iloa, Anna lisää.
Emilia Määtän mielestä työssä parasta on, kun näkee työn jäljen heti.
– Joskus on pakko oikein pysähtyä ja ottaa kuva.
Sitten he laskevat visiirit ja käynnistävät taas sahat.
Parin tunnin päästä aurinko menee pilveen.
Aamulla ei olisi arvannut, että tänäänkin pyryttää sakeasti lunta.
Artikkelia päivitetty 8.3. kello 11.53. Kullaan metsäopiston nimi muutettu Winnovan metsä ja maarakennuksen yksiköksi.
