Maaliskuun saavuttaminen antaa aiheen luoda utelias kurkistus lähestyvän kevään säähän, vaikka siihen sisältyykin yksi iso ongelma.
Nimittäin talven selkä.
Onko se jo taittunut vai onko se vasta edessä?
Vanhan uskomuksen mukaan talven selkä taittui 19. tammikuuta Heikin päivänä, joka on nimetty Pyhälle Henrikille, jota Lalli löi järven jäällä kirveellä päähän.
Samalla taittui talven selkä.
Nyt näyttää vähän huonolta, mutta siitä lisää kohta.
Oppaaksi kevään säämaahan lähtee Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Jani Parviainen. Hän varoittaa luottamasta liikaa itseensä, sillä matka on pitkä ja täynnä vaaroja, kuten sääanomalioita ja karkailevia signaaleja.
Ennen kuin kevään 2023 sää on saatu pakettiin, Parviainen on käyttänyt käärepaperina palasen eksotiikkaa Tyynenmeren oskillaatioista.
Sillä säässä kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin La Nina kuin El Nino.
Polaaripyörteestä puhumattakaan.
Mutta nyt joutuin matkaan, sillä sää ei odota, se muuttuu alati.
Maaliskuun ensimmäisellä viikolla Suomessa vallitsee aika voimakas ja puuskainen länsiluoteinen ilmavirtaus.
Lumisateet jäävät vähiin.
Lämpötilat ovat maltillisen keväisiä.
Viikonloppuna saapuu sateita Jäämereltä, minkä jälkeen alkavat kylmät pohjoistuulet puhaltaa. Luihin ja ytimiin. Nenänpäihin.
Pitkä on vielä matka kevään maahan.
– Meille voi virrata arktista ilmaa, Parviainen ennustaa.
Päivälämpötilat ovat etelässäkin 5–10 astetta pakkasen puolella ja öisin 15–20 astetta ja Lapissa tietysti vielä kylmempää.
– Tämä kylmä anomalia jatkuu maaliskuun puoleen väliin ja signaali alkaa hävitä vasta kuun loppupuolella.
– Kylmää purkautuu napa-alueilta Pohjolaan.
Kuten tiedetään, niin sanottu polaaripyörre sai äskettäin vähän siipeensä.
Kun polaaripyörre on heikko, myös matalapaineiden liikkeitä ohjaava yläilmakehän jeti on heikko, jolloin säiden vaihtelu on Suomessa verkkaista.
– Kuivassa pakkasilmassa sateet jäävät aika vähiin, Parviainen uskoo.
Näin körötellään reessä posket omenanpunaisina viikko ja toinenkin.
Lumi ei katoa, pilkkimiehet eivät huku.
Polaaripyörre tuo pilkkijöille mieleen kairan liikkeen.
Kuun lopulla polaaripyörre alkaa toipua.
Matalapaineiden vilkassykkeinen toiminta alkaa aktivoitua, ja sää alkaa lämmetä joko kuun loppupuolella tai vasta huhtikuun puolella.
Huhtikuussa on tarjolla kahtalaista näkymää tai ainakin vähän hajontaa niiden kesken.
– Amerikkalaisessa ennustemallissa koko maahan olisi luvassa tavanomaista lämpimämpää säätä, ja signaali olisi vahvin pohjoisessa.
– Jos taas katsoo Euroopan keskuksen kausiennustetta, niin todennäköisyydet ovat hiukan maltillisempia ja pohjoisessa ei olisi tavanomaista lämpimämpää.
– Lämmin signaali osuisi vain etelään ja lounaaseen ja muutenkin tässä on ristiriitoja, Parviainen tuskailee ja viittaa mahdollisiin kylmänpurkauksiin Pohjanmereltä ja Norjanmereltä.
Oppaamme on kohdannut huhtikuisen eksistentiaalisen kriisin.
– Vaikea sanoa, mitä oikeasti tapahtuu. Mikäli polaaripyörre on vahvistunut, vallitseviksi voisivat tulla lännestä saapuvat matalapaineet.
Lämmin signaali on kuultu. Matkamme kohti kesää jatkuu reippain askelin.
Olemme jo tosi kaukana meteorologisessa tulevaisuudessa eikä Parviaisella tunnu olevan kunnollista sääkarttaa.
Oi ihana toukokuu, kuten sanonta kuuluu.
– Nyt ollaan puhtaasti mallien varassa, Parviainen varoittaa.
– Amerikkalainen malli antaa tavanomaista lämpimämpää ja signaali on sen osalta voimakkaampi kuin vielä huhtikuussa.
– Euroopan mallissa on samanalaista, mutta todennäköisyydet ovat hieman heikompia.
Malliensa ja ehkä sielunsakin silmin Parviainen näkee tavanomaista lämpimämmän toukokuun ja kun sateisuudestakaan ei ole erityisempiä merkkejä, edessä saattaa olla kaunis korkeapaineinen toukokuu.
– Se tarkoittaisi aurinkoa ja ilmamassa pystyisi lämpenemään enemmän.
Iso merkitys on silti matalapaineiden kulkureiteillä.
– Ja tavalliseen tapaan polaaripyörrekin alkaa aina talven jälkeen hajota, mikä saattaa tuoda yllätyksiä.
Sitä sään vaiheikasta äkkinäisyyttä.
lopuksi kurkistus toiselle puolella maapalloa.
– Tässä on jo useamman vuoden ajan ollut La Nina ja on ennustettu, että se alkaisi heiketä tänä vuonna, Parviainen sanoo.
La Nina ei ole meteorologien salarakas, vaan tietty tilanne.
Merivesi Tyynellä valtamerellä on ollut Etelä-Amerikan puolella tavallista viileämpää, mikä on tarkoittanut kosteampaa ja sateisempaa ja jopa myrskyistä säätä Tyynen valtameren läntisille rannoille, kuten Australiaan ja Afrikkaan.
Parviainen odottaa muutosta, lämpenevää merivettä.
– Muutaman ennustetutkimuksen perusteella olisi jonkinlaista todennäköisyyttä, että kesällä alkaisi olla enemmän El Ninoa.
– Jos se on vaihtumassa kevään aikana, se sekoittaa näitä odotuksia.
La Nina -vuosina maapallon keskilämpötila on yleensä kylmempi, koska kylmän meriveden tulo laskee maapallon keskilämpötiloja.
El Nino -vuosina on tavanomaista lämpimämpää eli helppona muistisääntönä kylmä lyyli ja kuuma kundi.
– Saa sitten nähdä, tuleeko kesällä taas ennätyslämpöjä ja mitataanko lähivuosina lämpöennätyksiä, Parviainen pohtii katse ensi kesässä ja sen takanakin.
Matkamme kevättalvesta kesään on päättynyt. Luvassa on siis kylmenevää, erittäin kylmää, lämpenevää ja vielä enemmän lämpenevää.
Ja ehkä jopa kuumaa.