Se oli puhelu, jota Kuopion hätäkeskuksen hätäkeskuspäivystäjä Hanna Valppu ei unohda todennäköisesti koskaan.
Valppu vastasi 1. joulukuuta aamupäivällä kuin mihin tahansa hätäkeskukseen numeroon 112 tulevaan puheluun, joita tulee tavallisen työvuoron aikana kymmeniä.
Tämä puhelu oli poikkeus. Kävi ilmi, että hätäkeskukseen soittanut 65-vuotias mies oli pudonnut heikkoihin jäihin syrjäisellä Syvä-Särki-nimisellä lammella Varkauden Kangaslammilla.
Mies oli saanut puhelimen kaivettua rintataskustaan ja pystyi itse soittamaan hätänumeroon roikkuessaan avannon reunalla naskalien varassa kainaloita myöten vedessä. Hän oli kerran jo päässyt nousemaan puolittain jään reunalle mutta liukunut sen jälkeen takaisin hyiseen avantoon. Yllä olevat vaatteet olivat vettyneet niin painaviksi, etteivät voimat riittäneet enää uuteen yritykseen nousta avannosta itse.
Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Savon Sanomat.
Valppu paikallisti miehen nopeasti ja lähetti pelastusyksiköt matkaan.
Sen jälkeen alkoi piinaava odotus. Selvää oli, että vaikka pelastusyksiköt kiirehtisivät mitenkä tuhatta ja sataa, heillä kestäisi päästä miehen luo vähintään 40 minuuttia.
Hanna Valppu tunsi suurta helpotusta, kun pelastuslaitoksen yksiköt ehtivät jäihin pudonneen miehen luokse ajoissa.
Valppu piti puhelinlinjaa koko ajan auki miehen kanssa.
– Luotin ammattitaitooni ja loin uskoa pelastettavaan. Toisaalta pelotti, jos kaikki päättyykin toisin, Valppu sanoo Ilta-Sanomille.
–Se oli sellaista tsemppaamista ja kehumista, että olet tosi hyvin jaksanut tähän saakka, jaksat vielä hetken! Valppu jatkaa.
Valppu sanoo, että puhelun aikana ehdittiin jutella paljon muutakin, mutta niitä keskusteluja hän ei avaa.
Pelastettava alkoi puhelun edetessä väsyä ja kylmettyä.
– Pidin häntä kaiken aikaa ajan tasalla siitä, missä kohdassa apu on tulossa. Hän kyllä hyvin ymmärsi, että avun tulo syrjäiselle lammelle kestää. Jossain vaiheessa noin puolen tunnin kohdalla pelastettava kysyi, kuinka kauan hän on avannossa ollut. Tiesin, että siitä menisi vielä useita minuutteja, joten vannotin häntä olemaan luovuttamatta ja tsemppasin häntä, että jaksat vielä, Valppu kertaa.
Lopulta Valppu näki kartalta, että yksiköt olivat päässeet tien päähän lähelle lammen rantaa. Siitäkin oli toki pelastuspaikalle vielä noin puoli kilometriä, ja maasto oli hankalan kivikkoista.
– Sanoin vielä pelastettavalle, että nyt pidät loppuun asti kaikin voimin kiinni!
Hetken päästä Valppu kuuli puhelinlinjan kautta pelastushenkilöstön äänet, ja juuri ennen linjan katkeamista Valppu kuuli vielä miehen sanat ”kiitos sinulle”.
Puhelu kesti kaikkiaan 45 minuuttia ja 55 sekuntia.
Sen jälkeen Valpun mielen valtasi valtava helpottuneisuuden tunne.
– Sain olla varma, että pelastettava oli hyvissä käsissä ja että hän selviää. Mielen valtasi iso helpotus, Valppu sanoo.
Valpulla alkoi heti pitkän puhelun jälkeen tauko, eli hän pääsi tuulettamaan ajatuksiaan.
– Puhelun tapahtumat pyörivät vielä tauollakin päässä, mutta tauon jälkeen oli sitten jo pakko keskittyä uusiin puheluihin, Valppu sanoi.
Pohjois-Savon Pelastusalan liitto PSPL palkitsi Valpun ansiokkaasta toiminnasta kunniakirjalla helmikuussa.
–Se tuli yllättäen. Olen hyvin vaatimaton luonne ja minä tein vain työtäni.
–Mutta kyllä koko hätäkeskuslaitoksen puolesta tuli sellainen onnistunut ja ilon tunne. Olemme tärkeä osa koko auttamisen ketjua, Valppu sanoo.
Hän ei ole vielä katsellut kunniakirjalle sopivaa paikkaa kotona.
–Kyllä se sopivan paikan löytää, Valppu hymyilee.