Muistatko vielä ajan, jolloin siunailtiin puhelinlaskujen suuruutta? Tuttu kertoi, että hän olisi voinut ostaa omakotitalon kaikkiin puhelinlaskuihin menneillä rahoilla.
Nykyään pitkiä puheluita soittelevat enää keski-iän ylittäneet tai eläkeläiset. Nuoriso on siirtynyt viesteihin. Tuttavapiirissä on nuoria, jotka eivät vastaa, jos heille erehtyy vanhanaikaisesti soittamaan. He eivät ole tottuneet puhumaan puhelimessa.
Kysyin syytä. Viesti on nopeampi ja helpompi. Puhelu on ajanhukkaa.
Voi kunpa tietäisitte, kuinka paljon asiaa minulla nuorena oli! Saatoin puhua pari tuntia putkeen puhelimessa. Ystävä asui Vantaalla, minä Helsingissä. Näimme harvoin. Nuori sydän avautui puhelimessa öisin, jolloin puhelut olivat edullisimmillaan.
”Tuttu kertoi, että hän olisi voinut ostaa omakotitalon kaikkiin puhelinlaskuihin käytetyillä rahoilla.
Kännykkäaikana tuntuu hassulta ajatella, että perheessä oli vain yksi lankapuhelin. Ei ollut yksityisyyttä. Vanhat ystävät ja uudet poikaystävät tiedettiin heti, kun koko perhe vastasi samaan puhelimeen. Siinä oli myös etunsa. Voi sitä sydämentykytystä, jos ystävän komea isoveli vastasi puhelimeen.
Nyt kännykät mahdollistavat salatun elämän. Oma lapsi tai aviomies voi olla yhteydessä kehen tahansa ilman että paljastuu.
Mieleen on jäänyt 80-luvun lauantai-iltapäivä, jolloin puhuin pitkää puhelua eteisen puhelinpöydän vieressä. Isä yritti viittoa lopettamaan. Hän oli kanttori ja odotti kirkkoherran soittoa. Kirkkoherra kertoi lauantaina puhelimessa sunnuntain jumalanpalveluksen virret. Nykyään puhelu olisi turha. Tekstiviesti ajaisi saman asian. 80-luvulla sitä mahdollisuutta ei ollut.
Monille riittää nykyään pelkkä viestittely. Asiansa saa perille niinkin. On firmoja, joilla ei ole enää yhteystiedoissa puhelinnumeroa. Yksi sellainen on Finlayson, jonne on saanut pitkään yhteyden vain sähköpostitse tai netin yhteydenottolomakkeen kautta. Kun ihmettelin puhelinnumeron puutetta, kuulin, että olen ensimmäinen, joka on kysynyt. Ilmeisesti kukaan ei ole huomannut tai numeron puuttuminen ei ole haitannut. Sekin kertoo jotain tästä ajasta.
Soittelu on vanhanaikaista, jopa häiritsevää, ainakin työaikana. Ajattelu keskeytyy, kun puhelin soi. Viesti on kätevä, voi vastata, kun sopii.
Soittipa melkein mihin tahansa firmaan, kukaan ei vastaa. Parhaimmassa tapauksessa saa tekstarin: Olen palaverissa, laita viesti.
Enää ei vaivauduta vastaamaan puhelimeen. Miksi vastata, kun on muitakin vaihtoehtoja viestitellä.
Olen elänyt suurten puhelinlaskujen ajan. Hintojen pudottua tuntuu oudolta, ettei puhelimessa puhuminen ole enää muotia. Nythän puhuminen ei ole rahasta kiinni. Lörpöttely on ihanaa, mutta harvalla on siihen enää aikaa. Elämästä on tullut hektistä, kun kaikkien pitää olla tavoitettavissa heti. Kiitos kännyköiden.
Nettien keskustelupalstoilta tai sosiaalisesta mediasta huomaa, että kyllä ihmisillä yhä asiaa on. Ei kommunikoinnin tarve ole minnekään kadonnut.
Ainoastaan kommunikoinnin muoto on muuttunut.
