Alkuvuonna on keskusteltu paljon peruskoulujen oppilaiden oppimistulosten heikkenemisestä. Erityistä huolta ovat herättäneet suomea tai ruotsia toisena kielenään opiskelevat S2-oppilaat.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) viime perjantaina julkaiseman tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että S2-oppilaat, jotka ovat monesti maahanmuuttajataustaisia, ovat jääneet osaamisen kehittymisessä muista oppilaista jälkeen.
Tutkimuksessa selvitettiin matematiikan ja äidinkielen taitojen kehittymistä peruskoulun kahden ensimmäisen vuoden eli alkuopetuksen aikana.
Tuloksista selviää, että koulujen väliset erot ovat kasvaneet alkuopetuksen aikana. Eriytymistä esiintyy myös koulujen sisällä: joissakin oppilaitoksissa S2-oppilaat eivät kolmannen luokan alussa yltäneet edes sille tasolle, jolla heidän luokkatoverinsa aloittivat koulunkäynnin.
Arvioinnissa kävi ilmi, että jos koulussa on yli 5,3 prosenttia S2-oppilaita, on osaamisen kehittyminen keskiarvoa heikompaa koko koulussa.
Ylen viime torstaina julkaisemasta ja keskustelua herättäneestä koulukoneesta selviää, että vantaalaisen Lehtikuusen koulun 948 oppilaasta 618 on S2-oppilaita. Se on lukumäärältään enemmän kuin missään muussa Suomen koulussa.
Lehtikuusen koulun rehtorin Elina Kuosmasen ja Vantaan opetuspäällikön Pepita Kaskentauksen mukaan on tärkeää tiedostaa, että S2-oppilaat ovat heterogeeninen ryhmä. Moni peruskoulun ensimmäisen luokan aloittavista S2-oppilaista on syntynyt Suomessa tai asunut maassa usean vuoden, kun taas toiset ovat vasta tulleet maahan. Näin ollen suomen kielen taidossa voi lähtökohtaisesti olla hyvin paljon eroja.
Karvin tutkimuksessa selvitettiin matematiikan ja äidinkielen taitojen kehittymistä alkuopetuksen aikana. Tulokset puhuivat S2-oppilaiden osalta karua kieltä.
Karvin tutkimuksessa todetaan, että osaaminen alkuopetuksen aikana on lisääntynyt eniten niillä, joilla lähtötaso oli jo ensimmäisen luokan aikana keskitasoa korkeampi, Kuosmanen ja Kaskentaus muistuttavat.
– Kielellinen ymmärrys ja ajattelu vaikuttavat suoraan muihinkin oppiaineisiin kuin suomen kieleen. Paljon riippuu siitä, kuinka paljon lapsi puhuu ja kuulee suomen kieltä koulun ulkopuolella. Joissain maahanmuuttajaperheissä lapsia hoidetaan koulun alkuun saakka kotona. Näin voi syntyä tilanne, että suomenkielistä vertaisryhmää ei ole ollut ennen koulun aloittamista ehkäpä lainkaan, kaksikko arvioi.
Lehtikuusen koulun oppilailta on toisinaan tullut palautetta siitä, että opiskelu uudella kielellä tuntuu hankalalta.
– Kohtuullisen sujuvasta suomen arkikielestä on vielä matkaa oppimisen ja ajattelun kieleksi. Kannustamme aina pyytämään apua ja usein lisätukea opintoihin järjestetään pyytämättäkin. Osaamattomuutta voidaan myös peitellä tai ilmaista kovin monin tavoin. Riittävän hyvässä kouluarjessa saa kysyä, väsyä ja sopia, mutta erityisen sinnikkäästi myös yrittää uudestaan, Kuosmanen ja Kaskentaus sanovat.
”Riittävän hyvässä kouluarjessa saa kysyä, väsyä ja sopia, mutta erityisen sinnikkäästi myös yrittää uudestaan.
Lehtikuusen koulun arvosanajakaumat eivät Kuosmasen mukaan poikkea merkittävästi muista Vantaan kouluista. Koulun sisäisiä S1- ja S2-oppimääriä opiskelevien arvosanavertailua ei ole tehty, sillä S2-oppilaiden osaamisen yleistäminen esimerkiksi reaaliaineissa olisi väärin sen vuoksi, että toisella oppilaalla voi olla takana suomen opiskelua vuosi, toisella kuusi.
– Oppilasarvioinnista on säädetty opetussuunnitelmassa, ja osaamista tulee peilata aina opetussuunnitelman tavoitteisiin. Mikäli S2-oppimäärän mukaan opiskeleva oppilas saa antaa monipuolisesti näyttöä arviointia varten, ei osaaminen poikkea välttämättä lainkaan S1-oppimäärää opiskelevista, Kuosmanen ja Kaskentaus kertovat.
Kuosmasen mukaan Lehtikuusen koulussa pyritään vastuullisuuden, avoimuuden ja rohkeuden arvoihin sitoutuen tekemään se, mikä on pedagogian keinoin ja hyvinvointia rakentaen mahdollista.
Vantaan kaupungin koulutuksellista tasa-arvoa tukevan rahoituksen avulla koulussa tarjotaan tarvitseville oppilaille muun muassa varhaista tukea ja valmistavaa opetusta. Kaikki koulun suomen kielen opettajat ovat myös S2-opettajia.
– Oppimateriaalina opetuksessa vuorottelevat monipuolisesti digi-, vihko-, työkirja- sekä tekstikirjamateriaali. Opiskelua ja oppimista tapahtuu kuten kaikissa Suomen kouluissa yksin, pareittain tai ryhmissä tehden, retkeillen sekä kulttuuritarjontaan ja luontoon tutustuen, Kuosmanen ja Kaskentaus listaavat.
Lehtikuusen koulussa oppimateriaaleina vuorottelevat digi-, vihko-, työkirja- sekä tekstikirjamateriaali.
Kouluttaja-kirjailija, kasvatustieteiden maisteri Leena Mäkijärvi uskoo, että S2-oppilaiden osaamisen takkuilevaan kehitykseen vaikuttavat monet tekijät.
Niistä ensimmäisenä ovat puutteelliset kyvyt tarkastella oppilaan historiaa.
– Vaikka oppilas olisi Suomessa syntynyt toisen polven maahanmuuttaja, se ei kerro kaikkea esimerkiksi siitä, mitä hänen vanhemmilleen on tapahtunut ja mitä hänen tähän maahan johdattaneeseen polkuunsa on mahtunut. Kaikki voi olla hyvin tai hyvin surullisesti, Mäkijärvi sanoo.
Oppilas saattaa pyöritellä päässään monenlaisia ajatuksia suomalaisesta kulttuurista ja siitä, miten hän istuu osaksi maan koulumaailmaa. Mäkijärven mukaan kysymykset hyväksynnästä, suomen kielen oppimisesta ja erilaisuudesta mietityttävät monia.
Hyväksytyksi tulemisen tarpeen kanssa kamppaileva nuori joutuu kohtaamaan oppimisympäristön, jossa asiat ja oppisisällöt tulisi omaksua vieraalla kielellä.
– Tässä on niin monta porrasta, jotka lasta ja nuorta hidastavat, ettei aikuinenkaan selviä helposti vastaavasta tilanteesta lähtiessään kotimaastaan maailmalle, Mäkijärvi sanoo.
Kouluttaja-kirjailija, kasvatustieteiden maisteri Leena Mäkijärvi.
Hänen mukaansa suomea S2-kielenä opiskelevat oppilaat ovat kohtaamistaan haasteista huolimatta innokkaita ja kykeneviä oppimaan. Tärkeintä on se, että oppilaille luodaan ympäristö, jossa he pystyvät vapauttamaan voimavaransa, Mäkijärvi korostaa.
Vähälle huomiolle jää monesti se tosiasia, että oppiminen vaatii lapselta ja nuorelta keskittymistä ja vastaanottavaisen olotilan. Suomalaisluokissa usein vallitseva rauhaton kulttuuri häiritsee oppimista monin tavoin.
– Muista kulttuureista tulevat lapset kunnioittavat luonnostaan opettajaa. Kun lapsi tai nuori tulee suomalaiseen luokkaan, jossa on työrauhahäiriöitä eikä työntekoon keskitytä tai opettajaa kunnioiteta, omaksuu hän ajatuksen siitä, että epäkunnioitus opettajaa kohtaan on tavallista. Tämä alkaa häiritä koko prosessia, sillä epävarmassa tilassa oleva lapsi tai nuori pohtii, voiko hänkin käyttäytyä epäkunnioittavasti, Mäkijärvi arvioi.
”Muista kulttuureista tulevat lapset kunnioittavat luonnostaan opettajaa.
Opiskelurauhan ja ymmärryksen lisäksi S2-oppilas tarvitsee Mäkijärven mukaan motivoivat oppimateriaalit ja taitavan opettajan.
– Olen nähnyt huikeita suorituksia, kun käytössä on ollut oikeasti motivoivia oppimateriaaleja. Monet oppilaat innostuvat yhteiskuntaamme liittyvistä asioista, kuten siitä, miten pääsee aikuisena mukaan liike-elämään ja eri ammatteihin. Nuoret tulisi viedä todelliseen maailmaan. Lapsen ja nuoren äärelle pitäisi pysähtyä, kuten taitava opettaja tekeekin, mutta liian paljon näkee sitä, että mennään toimimaton oppimateriaali edellä, Mäkijärvi harmittelee.
Mäkijärven mukaan S2-oppilaat ovat kohtaamistaan haasteista huolimatta innokkaita ja kykeneviä oppimaan.
Mihin tällaisenaan jatkuva kehitys oppimistulosten suhteen voi pahimmillaan johtaa?
Mäkijärven mukaan seuraukset näkyvät koulun ulkopuolisessa elämässä esimerkiksi harrastusten muuttumisessa sellaisiksi, joissa ei tarvita osaamista eikä oppimisen taitoa. Myös rima tulevaisuuden toiveiden suhteen asetetaan turhan alas: oppilas ei enää uskalla tavoitella sitä, johon hänen aito kapasiteettinsa tosiasiassa riittäisi.
Kun Mäkijärveltä kysyy siitä, mitä tilanteen suhteen on tehtävissä, hänen äänensä kirkastuu.
– On tärkeää toivottaa oppilas taustasta riippumatta sydämellisesti tervetulleeksi suomalaiseen kouluun ja järjestää asiat niin, että oppimateriaalit ovat aidosti toimivia ja kiinnostavia. Jos ne eivät ole, tulisi pärjätä niitä ilman. Lapsi ei ole tehnyt päätöksiään elämänvaiheistaan, eikä ole voinut vaikuttaa siihen, missä hän kouluaan käy.
S2-oppilaat saattavat Mäkijärven mukaan pyöritellä päässään kysymyksiä hyväksynnästä, suomen kielen oppimisesta ja erilaisuudesta.
Lisäksi peruskielitaidolle tulisi antaa Mäkijärven mukaan aikaa kehittyä rauhassa ainakin ensimmäiset 3–4 kouluvuotta. Ilman hyvää suomen kielen osaamista moni asia opintiellä voi osoittautua haastavaksi.
Mäkijärvi tarjoaa käsillä olevaan ongelmaan myös konkreettisen ratkaisun: oppilailta itseltään tulee uskaltaa kysyä, onko oppiminen hallussa ja tunteeko kyseinen oppilas olonsa koulussa turvalliseksi.
– Tämä asia ei muutu, jos kesken päivää ei mennä näiden epävarmojen oppilaiden luo opettamaan eri tavalla. Muutoksen täytyy tapahtua heti tänään vaikka kesken tunnin, ja jokainen opettaja pystyy sen tekemään.
