Suomi liittyy pian osaksi Naton kollektiivista puolustusta sotilasliiton koillisella siivellä. Venäjä on uhannut vastata muuttuneeseen tilanteeseen ja Naton muodostamaan uhkaan. Puolustusministeri Sergei Shoigu on maininnut venäläisjoukkojen vahvistamisesta kahdesti, vuosina 2021 ja 2022. Tuoreimman lausunnon mukaan Venäjä muodostaa Läntiseen sotilaspiiriinsä 12 joukko-osastoa ja -yksikköä.
Uusia joukkoja ei ole kuulunut, sillä Venäjän voimavarat ovat kiinni tuhoisassa hyökkäyssodassa Ukrainassa. Siellä venäläiset ovat kärsineet huomattavia tappioita.
– Niin kauan kuin sota on käynnissä, Venäjällä ei ole kykyä luoda uutta voimaa tähän lähialueelle, sanoo sotatieteiden tohtori, everstiluutnantti (evp) Vladimir Panschin IS:lle.
Panschinin uusi tutkimus Venäjän sotilaallinen voima Suomen lähialueilla – Pohjoisen operatiivisstrategisen johtoportaan ja läntisen sotilaspiirin joukot sekä niiden taistelun kuva ilmestyi Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjassa tiistaina.
Sotatieteiden tohtori, everstiluutnantti (evp) Vladimir Panschin on toiminut muun muassa Suomen apulaispuolustusasiamiehenä Moskovassa.
Jossakin vaiheessa, ehkä 2030-luvulla, tilanne kuitenkin todennäköisesti normalisoituu. Silloin Venäjä pyrkii korvaamaan tappioita ja kokoamaan voimaa luoteisosiinsa – uudelle, pitkälle Nato-rajalleen.
– Silloin voidaan alkaa toteuttaa joukkojen lisäyksiä, joista Shoigu puhui, Panschin arvioi.
Venäjä on jo ilmoittanut puolustuksensa organisaatiomuutoksista. Läntinen sotilaspiiri lakkautetaan sen nykymuodossa, ja sen tilalle perustetaan Leningradin ja Moskovan sotilaspiirit vuosina 2023–2026. Panschinin arvion mukaan asevoimien pakka on kuitenkin vielä sekaisin.
– Nythän me emme tiedä, miten joukkojen jako uusien piirien sisällä tapahtuu.
Panschin arvioi, että Pietarin ympäristöön sijoitetun Venäjän 6. Armeijan organisaatio kasvaa tulevaisuudessa siten, että sen nykyisistä prikaateista muodostetaan divisioonia.
”Samalla 6. Armeijan ryhmitystä muutetaan siten, että sen painopistesuunnaksi tulee Karjalankannas”, Panschin kirjoittaa tutkimuksessaan.
Panschinin mukaan on myös mahdollista, että Venäjä pyrkii täyttämään Pietarin ja Alakurtin välillä olevan ”sotilaallisen tyhjiön”.
”Sen täyttämiseksi voitaisiin esimerkiksi sotilaspiirin johdossa oleviin kalustovarikkoihin tukeutuen perustaa Äänislinnan (Petroskoin) suuntaan maavoimien yhtymä”, Panschin arvioi.
Tämä uusi maavoimien yhtymä toimisi Panschinin mukaan runkona sodan ajan armeijakunnalle.
Ukrainalaissotilas tarkasteli venäläissotilaiden ruumiita Siverskissä, Donetskin alueella, tammikuun lopussa.
Uusien joukkojen perustaminen on kuitenkin hidasta. Aluksi Läntisen sotilaspiirin vahvuutta kasvatetaan muiden sotilaspiirien kustannuksella.
”Jos puolestaan aletaan perustaa täysin uusia yhtymiä, on huomattava, että niiden määrävahvuuden edellyttämän henkilöstön kouluttaminen sekä tarvittavien toimintapuitteiden, kuten majoitus-, harjoitus-, huolto- ynnä muun infrastruktuurin rakentaminen kestää vuosia”, Panschin kirjoittaa.
Hitaus johtuu myös tappioista: Venäjä on menettänyt Ukrainassa paljon upseereita ja alipäällystöä. Upseerikoulutus kestää useita vuosia.
– Mistä saadaan miehistölle kyvykkäät johtajat, jos iso osa johtajista on kaatunut Ukrainan aroille? Se on iso ongelma, Panschin sanoo IS:lle.
Venäjän tappiot hyökkäyssodassa ovat ilmeisesti olleet olleet valtavia. Myös varuskuntien tyhjeneminen on ollut huomattavaa. Tuoreen norjalaisen tiedusteluraportin mukaan Kuolan alueelle sijoitettujen joukkojen määrä olisi pudonnut viidennekseen verrattuna tilanteeseen ennen hyökkäyssotaa. Kuolan prikaateista muodostettujen kolmen pataljoonan taisteluosaston tappiot olisivat norjalaistietojen mukaan olleet 1 500 sotilasta.
Lue lisää: Norjalaisarvio: Venäjän maajoukkojen vahvuus Kuolan niemimaalla enää murto-osa entisestä
– Britit arvioivat, että venäläisten tappioluvut ovat 175 000–200 000, joista 40 000–60 000 on kaatuneita. Suhdeluku kaatuneisiin ja haavoittuneisiin on erittäin suuri tämän päivän taistelukentän oletusarvojen mukaan, Panschin pohtii IS:lle.
– Jos nämä luvut ovat edes sinne päin, ne ovat hurjia. Siellä on monta perhettä jäänyt isättömäksi ja vanhemmat menettäneet poikiaan.
”Mistä saadaan miehistölle kyvykkäät johtajat, jos iso johtajista on kaatunut Ukrainan aroille?
Neuvostoliittolaisia panssarivaunuja lokakuun vallankumouksen vuosipäivän paraatissa Moskovassa vuonna 1983.
Neuvostoliiton asevoimat kylmässä sodassa
Neuvostoliiton sotilaallinen mahti Suomen rajoilla ja Itämeren alueella oli paljon suurempi kuin sen seuraajavaltion Venäjän.
1. Maavoimien vahvuus Leningradin sotilaspiirissä 1990-luvun vaihteessa oli 11 moottorijalkaväkidivisioonaa. Baltian sotilaspiirissä oli kolme panssaridivisioonaa ja seitsemän moottorijalkaväkidivisioonaa.
2. Kummankin sotilaspiirin alaisuuteen kuului lisäksi 1–2 maahanlaskudivisioonaa ja ilmarynnäkköprikaati.
3. Kylmän sodan aikana punalippuisessa Itämeren-laivastossa oli 2–4 suurta strategista sukellusvenettä ja 3–4 pienempää taktista sukellusvenettä. Nykyisin Itämeren-laivaston vahvuudessa on vain yksi Kilo-luokan sukellusvene.
Lähde: Panschin / International Insitute of Strategic Studies
Panschin tuo tutkimuksessaan myös esille, etteivät Venäjän joukot ole ainakaan hyökkäyssodan alkuvaiheessa taistelleet sillä tavalla kuin ne ovat harjoitelleet – eivätkä alkuunkaan niin kuin asevoimien omissa oppikirjoissa lukee. Se on ollut musertava epäonnistuminen. Syynä voi olla osaamattomuus, mutta siitä Panschin ei ole aivan varma.
– Kaiken lähtökohtana on virheellinen arvio siitä, mikä on ukrainalaisten maanpuolustustahto. Odotettiin paraatimarssin mahdollisuutta Kiovaan, mutta kuinkas sitten kävikään? Kun virheelliseen arvioon maanpuolustustahdosta yhdistää ylimielisen joukkojen käytön – lähdettiin rauhan ajan joukoilla sotaan – katastrofin ainekset olivat olemassa.
Rauhan ajan joukoilla Panschin tarkoittaa venäläisiä pataljoonan taisteluosastoja, jotka ovat rauhan ajan valmiusyhtymiä. Pataljoonan taisteluosasto on tarkoitettu sodan ajan joukkojen eli prikaatien ja divisioonien perustaksi, joita lähdetään liikekannallepanossa lihottamaan. On mahdollista, että presidentti Vladimir Putinin viime syksynä julistama ”osittainen” liikekannallepano pyrkii juuri tähän.
”Kaiken lähtökohtana on virheellinen arvio siitä, mikä on ukrainalaisten maanpuolustustahto.
Venäläiset ovat myös ottaneet hyökkäyssodan alkuvaiheen virheistä.
– Sittemmin jalkaväen taisteluun on liitetty kova tulenkäyttö. He ovat alkaneet taistella omien oppiensa mukaisesti, Panschin kommentoi.
– Selvästi nyt näyttää siltä, että Itä-Ukrainan suuntaan kasataan lisää hyökkäysvoimaa. Jossakin vaiheessa siellä alkaa taas rytistä.
Hyökkäyssodassa opitut käytänteet siirtyvät aikanaan myös Venäjän asevoimien oppikirjoihin ja uusien sotilaiden koulutukseen.
– Venäläisiä ei pidä koskaan aliarvioida, Panschin sanoo.
