Veikkaan, että seuraavien sukupolvien Kummisetä-elokuvista löytyy klassikoksi muodostuva kohtaus Vladimir Putinin Pietarin-vuosilta. Siinä Putin poikkeaa lounastauolla työpaikkansa edessä olevalla makkarakojulla. Myyjän valmistaessa höyryävää hodaria miehet rupattelevat ja keskustelun tuttavallisuus paljastaa, että kaupungin varapormestarina toimiva Putin on kojun kanta-asiakas. Kohtauksesta leikataan suoraan afrikkalaisille kultakaivoksille, jossa paikalliset tekevät raskaan työn venäläissotilaiden vartioidessa. Tai lekaan, joka murskaa petturin pään.
Ehkä arvasitte, että makkaranmyyjä on Putinin kokkina tunnettu Jevgeni Prigozhin, joka tunnusti syksyllä ensimmäistä kertaa julkisesti, että hän on palkka-armeijaksi usein kutsutun Wagnerin johtaja ja osallinen sen perustamiseen. Lisäksi kokki on herättänyt huomiota värväämällä venäläisvankeja Ukrainan-rintamalle ja tekemällä lekan käytöstä osan Wagnerin brändiä.
Lekasta tuli Wagnerin symboli vuonna 2017, kun wagneristit teloittivat sillä syyrialaisen Hamadi Boutan. Sittemmin Prigozhin on lahjoittanut lekojaan venäläispoliitikoille, jotka poseeraavat lahjansa kera mielellään kameralle, ja uusista lekateloituksista leviää verkossa videoita. Putinin kokista on tullut näkyvä hahmo, mikä on herättänyt länsimaissa spekulaatioita Prigozhinin poliittisen vallan kasvamisesta. Voisiko hän jopa kivuta presidentiksi?
Elokuvakerronnassa on oma paikkansa sivuhenkilölle, joka toimii vallanhimoisen päähenkilön maadoittajana. Usein nämä henkilöt paistavat pizzaa, kuten Billions-sarjassa, tai valmistavat poikkeuksellisen herkullista grillikylkeä House of Cards -sarjan tyyliin. Sivuhenkilön kautta kuvataan myös päähenkilön kehitystä kohti tyranniutta ja väkivaltaa. Mutta sivuhenkilö pysyy aina lestissään eikä grillikylkikokista tule koskaan presidenttiä.
Putinin ja hänen kokkinsa urakehitys on kuitenkin kulkenut käsi kädessä kohti vallan käytäviä eikä Putinin KGB-tausta arveluttanut makkaranmyyjää, kun tämä siirtyi isäntänsä mukana Pietarista Moskovaan.
Jevgeni Prigozhin (vas.) tarjoilemassa silloiselle pääministeri Putinille illallisilla Moskovassa vuonna 2011.
Turvallisuuspalveluiden ja Prigozhinin yhteistyö juontaa juurensa neuvostoaikaan, jolloin ryöstelystä tuomittu Prigozhin vapautui vankilasta epäilyttävän ennenaikaisesti. Yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja turvallisuuspalveluihin takasivat kokin liiketoiminnallisen menestyksen ja vuosien mittaan ehtivä mies on vastannut valtion kouluruokailusta, Kremlin pitopalvelusta ja Venäjän armeijan muonituksesta ja puhtaanapidosta. Wagner-pomoksi hän siirtyi vasta vuonna 2016.
Wagnerin edeltäjänä toimi palkka-armeija Slavonic, joka siirtyi Syyriasta Itä-Ukrainaan vuonna 2014. Siellä joukkojen komentajana toimi Dmitri Utkin, Venäjän sotilastiedustelu GRU:n entinen upseeri. Wagnerin nimeäminen Hitlerin suosikkisäveltäjän mukaan oli luontevaa, sillä Wehrmachtin kypärää käyttäneen Utkinin sotanimi oli Wagner ja hän fanitti natseja. Utkin sai Putinilta urhoollisuusmitalin Kremlissä vuonna 2016 ja sitä seuraavana vuonna hänen nimensä löytyi Prigozhinin Concord Management and Consulting -yrityksen toimitusjohtajan paikalta, mutta Kremlin mitaliseremonian jälkeen Utkinia ei ole nähty.
Wagnerin yhteydet Venäjän sotilastiedusteluun eivät kuitenkaan katkenneet. Wagner ja GRU esimerkiksi harjoittelevat samassa leirissä Krasnodarissa Molkinon kylässä ja GRU-upseerit tuntuvat usein siirtyvän eläköidyttyään Wagnerin palvelukseen. Näin kävi Valeri Zakharoville, joka toimii samalla Etelä-Afrikan tasavallassa presidentin turvallisuusneuvonantajana. Koti hänellä on Prigozhinin omistamassa kiinteistössä.
”Putinin kokin hoivissa Wagner on laajentunut pelkästä sotilaallisesta toimijasta todelliseksi monialayritykseksi.
Putinin kokin hoivissa Wagner on laajentunut pelkästä sotilaallisesta toimijasta todelliseksi monialayritykseksi. Se tarjoaa logistiikka-ja turvallisuusalan palveluita, koulutusta ja toimii linkkinä venäläisten oligarkkien ja kulloisenkin kohdemaan liikemiesten välillä. Malissa se taistele jihadisteja vastaan Ranskan iskettyä hanskat tiskiin ja Sudanissa sitä kiinnostaa kulta, Etelä-Afrikan tasavallassa timantit. Keski-Afrikan tasavallassa Wagner on ottanut haltuunsa maataloustuotteiden, kuten kahvin ja kaakaon, verotuksen. Massamurhiin se on syyllistynyt ainakin Malissa ja Etelä-Afrikan tasavallassa.
Yhdistävä tekijä Wagnerin asiakasmaiden kesken on pettymys länsimaihin. Jos lännestä ei tipu tukea, Prigozhinin ruokalistaan on helppo tarttua. Afrikassa Wagner on vetovoimainen kumppani, sillä se ei sido apuaan ihmisoikeustilanteeseen toisin kuin läntiset demokratiat.
Wagner kuuluu Prigozhinin Concord-yritysryppääseen, jonka sateenvarjon alta löytyy myös Pietarin trollitehtaana tunnettu Internet Research Company, ja Yhdysvaltojen sanktiolistalle Prigozhin pantiin maan presidentinvaaleihin vuonna 2016 kohdistuneen häirinnän vuoksi. Kun Prigozhin myönsi vaalihäirinnän julkisesti ja sanoi jatkavansa sitä, hän onnistui muutamalla sanalla kyseenalaistamaan seuraavien vaalien uskottavuuden. Kokin ruokalistalta löytyy siis myös läntisten demokratioiden horjuttaminen. Afrikan yhteistyökumppaneiden kautta Venäjä pääsee käsiksi luonnonvaroihin ja pystyy näin heikentämään länsimaiden sanktioiden vaikutusta omassa maassaan.
Wagneristien hautoja Bakinskajan kylässä Venäjällä.
Yksityiset palkka-armeijat operoivat siellä, missä heille maksetaan, mutta niillä ei ole poliittista agendaa. Wagner puolestaan pystyttää soppakeittiönsä sinne, missä Venäjällä on poliittisia intressejä, ja samalla se on täsmätyökalu operaatioihin, joihin Venäjän valtio haluaa kiistää yhteydet. Wagnerin voisi siis määritellä puolisotilaalliseksi turvallisuustoimijaksi, GRU:n sotilaalliseksi haaraksi tai Venäjän poliittisia intressejä palvelevaksi verkostoksi. Koska se on myös Venäjän psykologisen vaikuttamisen instrumentti, sen nimittäminen palkka-armeijaksi tai pelkäksi rikollisjärjestöksi on harhaanjohtavaa, vaikka niin tehdään toistuvasti myös Suomen mediassa. Tällöin Prigozhinin liiketoiminnan taustalla vaikuttavat motiivit jäävät katveeseen, ja juuri näin hyvä hämäys toimii.
Aiemmin Venäjä pyrki pitämään huolta siitä, että Wagnerin ja Venäjän valtion yhteydet olivat kiistettävissä ja siitä oli monenlaista etua myös Ukrainassa. Wagnerin joukoissa kaatuneet minimoivat Venäjän armeijan menetyksiä ja kaunistavat valtion budjettia, sillä palkkasotureiksi määriteltävien miesten ja heidän perheidensä sosiaaliturva ei ole valtion vastuulla.
Vierailijat poseerasivat Wagnerin pääkonttorin edessä Pietarissa viime marraskuussa.
Tilanne on kuitenkin muuttunut, koska sodan yksityistämisestä on tullut julkista. Wagnerilla on nyt Pietarissa säihkyvän uusi pääkonttori ja Soledarin taistelusta kunnian ottanut Wagner kävi julkiseen nokkapokkaan Venäjän puolustusministeriön kanssa siitä, kuka sen sulan hattuunsa voitosta oikein ansaitsi.
On mahdollista, että yhteyksien muuttuminen näkyväksi johtuu Venäjään kohdistuvista pakotteista. Niiden takia Prigozhinin alihankkijoiden määrä on kutistunut eikä tilannetta helpota se, että Yhdysvallat julisti tammikuussa Wagnerin rikollisorganisaatioksi.
Erikoiseksi Wagnerin ja Venäjän valtion suhteen tekee se, että palkka-armeijat ovat Venäjällä perustuslain vastaisia – periaatteessa. Venäjän duuma pohti pitkällisesti niiden laillistamista vuonna 2018, mutta päätyi vahvistamaan niiden laittomuuden. Jos Kremlissä olisi toivottu toisin, Wagner ei tietenkään olisi enää lainsuojaton.
Columbian yliopiston valtiotieteiden professori Kimberly Marten on tutkinut Wagneria pitkään. Hän pitää laittomuutta Putinin intressejä palvelevana työkaluna. Jos yksityisarmeijat ovat lainsuojattomia, niiden perustaminen on tsaarin vihamiehille mahdotonta. Prigozhin hyötyy tilanteesta, koska jos vain Putinin ystävät voivat toimia alalla, kilpailijoista ei ole vaivaa. Kyseessä on siis hajota ja hallitse -periaatteen työkalu.
Vuonna 2010 Prigozhin esitteli Putinille kouluruokailua.
Prigozhinin näkyvämpi rooli ei kuitenkaan muuta sitä, että hänen valtansa on yhä epävirallista ja se perustuu vain siihen, että hän on riittävän lähellä tsaaria. Putin voi vaihtaa suosikkikokkinsa uuteen, jos niin haluaa, ja Wagnerin pääkonttoriin voi muuttaa toinen vastaava toimija.
Prigozhinia koskevien presidenttispekulaatioiden kohdalla Putinin ja hänen kokkinsa tarina noudattaa yhä elokuvakerronnan lakeja: sivuhenkilön tehtävä on aina tukea tähteä ja kertoa päähenkilön ominaisuuksista, ja juuri näin Prigozhinin viime aikaiset julkitulot toimivat. Kotimaassaan Putinin suosio perustuu sille, että hän näyttäytyy vakauden takuumiehenä. Kun hänen kokkinsa julkinen profiili ei suinkaan enää ole sämpyläntuoksuisen ravintoloitsijan, vaan lekaa heiluttelevan massamurhaajan, päämies itse vaikuttaa yllättävän tasapainoiselta ja mielikuva Putinista järkevänä tsaarina vain vahvistuu.
Sofi Oksanen on kirjailija. Hän on käsitellyt romaaneissaan muun muassa Viron, Neuvostoliiton, Ukrainan ja Suomen lähihistoriaa sekä naiseuteen, sotaan ja väkivaltaan liittyviä aiheita.
