Jyrki Lehtolan kolumni: Kepuun voi luottaa aina – puolue ei osaa valehdella yhtä hyvin kuin muut

Meistä tulee ”meemi”, emmekä edes tiedä, mikä meemi on, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola puolueita ruotivassa sarjassaan.

17.2. 8:00

What’s up, urbaanit ”frendit”?!

Me olemme uudistunut, moderni keskusta, jossa ei edes tiedetä, mikä traktori on, varmaan osa ulkovessaa.

Ollaan tässä oltu vähän eksyksissä, mutta niin ovat olleet kannattajammekin, jotka eivät millään tunnu löytävän metsäpolkua takaisin kotiin.

Ei ole helppoa olla me.

Maaseudun puolue autioituvalla maaseudulla, kannatus hupenee sinne tänne eikä kukaan ota meitä vakavasti, vaikka on laitettu se Kärnäkin istumaan Hesan baareihin sen näköisenä kuin ”hipsteri” etsimässä töitä viestintätoimistosta.

On ollut haastavaa oppia urbaaneille, moderneille tavoille täällä isolla kirkolla.

Kun Hesassa muut menevät illallisille, kaikki sujuu hyvin, kiva oli ilta, pörssiyrityksen johtaja maksoi. Kun me menemme illallisille, tulee vain suru, venäläiset tai marsilaiset kaappaavat Whatsapp-tilimme, antavat sen anteeksipyydellen takaisin, kun huomaavat, että olikin keskustalaisen tili, mutta silloin kaikki on jo myöhäistä.

Paikat sotkussa, keskustalaisella paha mieli, vaikka ”ei tehnyt mitään”, ennen oli kaikki paremmin, kun ei jääty kiinni mistään.

Ei sille kai mitään voi. Me olemme nykyaikaa vihaava puolue. Mutta mitä vikaa siinä on, katsokaa ympärillenne, pelkkää polyamoriaa ja pettymyksiä, ei puimakoneita!

Siksi valitsimmekin vaalilauseeksemme yhden sanan, nerokkaan ”Eteenpäin!”.

Toisaalta siksi, että lähihistoriamme on täynnä sen tason valheita, Venäjä-suhteita ja tyhjiä lupauksia, että ei siellä ole mitään nähtävää, sitä muistitikulla silmään, joka vanhoja muistelee.

Diesel, hyötykarja ja turkiksen tuoma lämpö eivät koskaan petä.

Toisaalta maailmantilanne on sellainen, että edessä voi olla kylmyyden, pimeyden ja nälän avulla keskustan uusi nousu: Uusi maailmanjärjestys, joka pakottaisi eksyneen Suomen takaisin 1970-luvun arvoihin. Silloin edistys ei tarkoittanut sukupuolen korjaamista, vaan siltojen rakentamista sinne, jossa ei kukaan kulje, mutta ei voinut olla varma, etteikö keskustalaisen eksynyt possu joskus tarvitsisi uutta siltaa.

Hesalaisilla on tapana hokea, että ”kepu pettää aina”. Ei se aivan niin ole, tai siis on, mutta niin pettävät useimmat muutkin.

Meidän eromme muihin on vain se, että emme osaa valehdella kunnolla. Yritämme kovasti, mutta aina kun avaamme suumme, meistä tulee ”meemi”, emmekä edes tiedä, mikä meemi on.

Kun on viettänyt niin paljon aikaa metsissä, navetoissa ja sammuneena tupailtojen lattioille, kosketus ihmiskunnan moninaisuuteen on ehkä jäänyt hieman pinnalliseksi.

Mutta toisaalta mitä pahaa siinä on? Ihmiset ovat epäluotettavia – katsokaa vaikka meitä. Diesel, hyötykarja ja turkiksen tuoma lämpö eivät koskaan petä.

Sitä paitsi olisiko aika ajatella tätäkin asiaa uudelta, positiivisemmalta kannalta? Jos ”kepu pettää aina”, ja se on yleisesti tiedossa, emmekä osaa edes valehdella, emmekö silloin ole Suomen luotettavin puolue, ”kepuun voi luottaa aina”?

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?