128 päivää Ukrainassa sotinut reservin luutnantti Ralf Sirén ja kymmeniä muita Ukrainassa taistelleita suomalaisia toipuu nyt sodasta Suomessa. Sotaa on kulunut lähes vuosi, ja myös suomalaissotilaiden kierto Ukrainassa on ollut kiivasta.
– Se joukkue josta silloin kesän jälkeen Ukrainasta lähdin, on vuoden aikana ottanut isoja tappioita. Kun minä lähdin, niin siitä porukasta oli silloin noin 20 prosenttia haavoittunut tai kaatunut. Tänä päivänä tuo prosentti on jo lähemmäs 50. Useita kavereita on haudattu.
Vierastaistelijat ovat kertoneet suomalaismedialle, että Ukrainassa on sotinut tai sotii yhä kymmeniä suomalaisia. Osa vapaaehtoisista tekee myös koulutustehtäviä.
Sirénin mukaan moni sodan alkusoiton aikaan lähtenyt suomalainen on palannut Suomeen.
– Olemme tavanneet suuremmalla porukalla joitakin kertoja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja Keski-Suomessa. Jotkut ovat lähteneet taas Ukrainaan ja osa on yhä haavoittuneena.
Sirén kertoo, että käytännössä kaikilla sodasta palanneilla on jonkinlaisia henkisiä haavoja: monella on diagnosoitu traumaperäinen stressihäiriö.
Hän ei usko, että kukaan pystyy palaamaan sodasta täysin samanlaisena kuin oli lähtiessä. Myös Sirén käy terapiassa traumaperäisen stressihäiriön takia.
Hän luettelee yleisellä tasolla, mitä Suomen Ukraina-veteraanit nyt kokevat: ahdistusta, eristäytymisen tarvetta, painajaisia, keskittymisvaikeuksia.
Jotkut kärsivät Sirénin mukaan räjähtävän pään oireyhtymästä.
Kyseessä on unihäiriö, jossa henkilö kuulee unessaan voimakkaan äänen – kuin räjähdyksen. Myös silmissä voi näkyä valonleimahdus. Tilanteessa saattaa myös tuntua siltä, että pää räjähtäisi.
Oireyhtymä ei ole vaarallinen, mutta pahimmillaan hyvin ahdistava.
Pään sisäinen räjähdys ajoittuu yleensä nukahtamisen kynnykselle tai kun henkilö nuokkuu unen ja valveen rajamailla.
Sen syy ei ole tyhjentävästi selitettävissä. On mahdollista, että häiriön takana on pitkittynyt ahdistus- ja stressitila. Myös traumaattiset elämäntapahtumat voivat vaikuttaa sen muodostumiseen.
Monelle paluu rauhanaikaan on saanut elämän tuntumaan ontolta.
– Moni kokee merkityksen puutetta. Yksi [vierastaistelijoista] kuvaili sitä niin, että elämä tuntuu mustavalkoiselta nyt, kun sodassa tunteet olivat aiemmin niin vahvoja. Rintamalla on kyse elämästä ja kuolemasta, Sirén avaa.
”Moni kokee merkityksen puutetta.
Sirén vahvistaa, että vierastaistelijoihin kohdistuva mediahuomio on toisinaan tuntunut ylitsevuotavalta.
Hän kertoo kieltäytyvänsä nykyään suurimmasta osasta haastatteluita ja seuraavansa muutenkin vähemmän Ukrainan sodan uutisointia palautuakseen.
– Itselleni on kohtalaisen helppoa puhua kokemuksista. Osa kokee, ettei voi puhua niistä kavereidenkaan kanssa.
Traumaattinen stressihäiriö houkuttelee toisinaan eristäytymään muista ihmisistä, mutta Sirén on nähnyt vertaistuen tärkeyden.
Hän vertaa sodalla olevan vähän samankaltainen vaikutus ryhmähenkeen ja ystävyyssuhteiden muodostumiseen kuin vaikkapa koululla tai intillä. Yhteisten vastoinkäymisten takia hitsaudutaan yhteen.
Sota on tästä tietysti raadollisempi esimerkki.
– Rintamalla tietää, että muut ovat valmiita uhraamaan henkensä sinun puolesta ja menemään äärimmäisyyksiin henkensä uhalla. Sitä ei näe siviilissä.
Sirén oli ensimmäisten suomalaisten joukossa, jotka lähtivät Ukrainaan vapaaehtoiseksi taistelemaan. Hän saapui maahan jo helmikuun lopulla, jolloin Ukrainan armeijan pyrki hätäisesti järjestäytymään Venäjän suurhyökkäyksen alettua.
Ilta-Sanomat haastatteli maaliskuun alussa matkaan ponnistanutta Siréniä. Tuolloin hän arvioi akuutin konfliktin kestävän pari kuukautta. Samalla hän valmistautui mahdollisesti taistelemaan tätäkin pidempään Ukrainassa.
Tilanne Ukrainassa oli alkuun kaoottinen ja varsin pian Sirén muiden vierastaistelijoiden kanssa jäi ensimmäisen ohjusiskun hampaisiin, kun Venäjä iski 13. maaliskuuta aivan Lvivin lähellä sijaitsevaan Javorivin sotilastukikohtaan 30 ohjuksella.
Ukrainan viranomaisten mukaan kyseisessä iskussa sai surmansa 61 ihmistä ja yli 160 haavoittui. Iskun jälkeen moni vierastaistelija päätti lähteä maasta.
Javorivin iskussa loukkaantuneita hoidettiin läheisessä sairaalassa 13. maaliskuuta 2022.
Kolmen Javorivin iskussa kuolleen sotilaan hautajaisia vietettiin 15.3.
Ukrainassa Sirén toimi joukkueenjohtajana.
Hän vietti suurimman osan ajastaan rintamalla Ukrainan koillisosissa Harkovan seudulla. Venäjän sotimisessa hän kertoo yllättyneensä ohjuksien aggressiivisesta, runsaasta käytöstä.
– Jokainen paikka missä siellä olin, Venäjä ampui linjojen taakse ohjuksilla. Heillä oli hyvä suorituskyky siinä mielessä, hän sanoo.
Venäläiset käyttivät Sirénin kokemuksen mukaan paljon epäsuoraa tulta. Suurin osa tappioista johtuikin epäsuorasta tulesta tai panssarivaunujen suora-ammunasta.
– Heidän epäsuora tulenkäyttönsä ei kuitenkaan tuntunut kauhean hyvin koordinoidulta. Heillä on ollut pari tykkiä ja raketinheitintä, joista on ammuttu vaihtelevasti pienempiä määriä pidemmällä aikavälillä. Ehkä se kertoo jotain [joukkojen] koulutustasosta verrattuna Suomalaiseen epäsuoran tulen doktriiniin, jossa ammutaan samanaikaisesti kokonaisella patterilla.
Venäjän puolella taistelevia joukkoja Avdiivkassa syyskuussa.
Mobilisoitujen venäläisten koulutusta Donetskissa lokakuussa.
– Rintamalla ihmisellä on hieno kyky sopeutua mihin tahansa, vaikka tapahtuma olisi kuinka kauhea. Tunteet jää syrjään, eivätkä ne asiat samalla tavalla vaikuta.
Suomalaisessa yhteiskunnassa kuolema on monin tavoin piilossa: väestö kuolee yleisimmin hoitolaitoksissa tai sairaaloissa, ja vainajat valmistelevat sekä kuljettavat tyypillisesti alan ammattilaiset. Sirén kertoo, että Ukrainassa ruumiisiin ehti neljän kuukauden aikana jopa turtua.
– On huolestuttavaa, että tottuu näkemään kuolleita ja ettei se enää järkytä. Rintamalla kyse on ollut vielä väkivaltaisesta kuolemasta, josta jää näkyvä trauma. Valtaosa kaatuneista on kuollut erilaisissa räjähdyksissä. Ne repivät kehoa.
Ralf Sirénin mukaan ruumiisiin ehti neljän kuukauden aikana jopa turtua. Kuva Kiovasta maaliskuulta 2022.
Tällä hetkellä Sirén asuu Suomessa ja käy päivätöissä kuten ennen sotaa. Työnkuvaa hän ei tarkenna työnantajan toiveesta. Hän kertoo, että painopisteenä on nyt ”normaaliin elämään tottuminen”.
Hän kertoo, ettei sotaan lähteminen ole kaduttanut.
– Kokemuksena sota on avartanut maailmankuvaa ja ymmärrystä ihmisyydestä.
Sirén katsoo yhä Ukrainan sotaan liittyvät suurimmat uutistapahtumat ja yrittää tukea maata puolustussodassaan Suomesta käsin.
– Jonkin verran olen käynyt kertomassa omista kokemuksista esimerkiksi reservijärjestöissä ja eri tapahtumissa. Tässä sodassa poliitikkojen tulee ottaa vastuuta, koska he ovat päättävässä asemassa. Tämän ratkaisevat raskas tykistö, lentokoneet ja panssarivaunut, Sirén sanoo.
– Sota on nyt kiinni länsimaiden avusta. Ukrainalla ei itsellään ole sotateollisuutta vaadittavassa mittakaavassa. Leopardeilla ja panssarivaunuilla tulee olemaan tosi iso merkitys. Kaikki vapaaehtoiset Ukrainassa ovat olleet jalkaväkeä. Suomen maastossa se suoriutuisi vahvasti, mutta Ukrainan olosuhteissa jalkaväellä jää orpo olo, koska hyviä etenemisreittejä ei ole. Jos on, niin ne ovat vihollisenkin tiedossa.
Sodan kehityksestä hän pitäytyy tekemästä turhan tarkkaa analyysiä.
– En ole ison kuvan asiantuntija. On vain arvauksia, mutta tiedän ettei Ukraina aio luovuttaa taistelua. Venäjäkin yrittää saada ratkaisua sotaan. Sodat voitetaan hyökkäämällä ja Ukraina tarvitsee välineet siihen.
”Sota on nyt kiinni länsimaiden avusta. Ukrainalla ei itsellään ole sotateollisuutta vaadittavassa mittakaavassa.
Sirén oli taistellut Ukrainassa neljä kuukautta, kun hän heinäkuussa päätti lähteä maasta.
Hän teki päätöksen ollessaan harkovalaisessa sairaalassa hoidettavana infektion takia. Lääkärit epäilivät infektion aiheuttajaksi niin likaisia elinolosuhteita kuin mahdollisesti saastunutta juomavettä.
Sirén ei jäänyt odottamaan parantumistaan suurkaupunkiin, joka oli pommituksien kohteena. Hän suuntasi junalla Alankomaihin Rotterdamiin, jossa hän asui ennen sodan syttymistä.
Sirén kertoo, että hän ehti olla kotona puoli päivää, kun oma perhe oli lentämässä häntä tapaamaan.
– Äiti kuvaili aikaani siellä hänen elämänsä pahimmaksi. Perhe on äärimmäisen helpottunut mun paluusta, ja olen itsekin siitä kiitollinen.
Artikkelin perässä olleessa karttakuvassa oli aiemmin virhe. Kartasta puuttui Odessan lounaispuolella sijaitseva alue. Kartta on poistettu.