Vielä 28 vuotta myöhemmin Medi muistaa sen päivän kuin eilisen: oli 26. elokuuta 1994. Helsinki näytti idylliseltä pieneltä paratiisilta.
– Kun lokakuu koitti, oli kuin joku olisi painanut nappia, tuli pimeää ja alkoi sataa lunta. Siihen oli vaikea tottua. Kaikki täällä oli erilaista: yhteiskunta, kulttuuri, ilmasto ja ihmiset, nyt 45-vuotias mies muistelee.
Medi esiintyy tässä jutussa vain etunimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa. Hän on kertonut jenginuoruudestaan aiemmin Heikki Turkan ja Julia Saarholmin kirjassa Lasten ja nuorten rikokset – Opas ennaltaehkäisyyn ja rikoskierteiden katkaisuun (PS-kustannus).
Medi ja hänen veljensä muuttivat Suomeen loppukesällä 1994.
Ensimmäinen talvi Suomessa oli Medille aikanaan shokki.
Medi ja hänen puolitoista vuotta nuorempi veljensä olivat käyneet isänsä luona Suomessa ennenkin, mutta vain kesäaikaan. Algeriassa käytiin 1990-luvun alussa veristä sisällissotaa.
Sota teki elämästä niin turvatonta, että koko perheen piti paeta Pohjois-Afrikasta Eurooppaan. Medin äiti muutti ilman lapsiaan Ranskaan, koska pelkäsi poikiensa joutuvan siellä väärille teille. Vanhemmat luottivat siihen, että lasten tulevaisuuden kannalta heidän olisi paras muuttaa Suomeen.
Medi oli 17-vuotias, eikä osannut arvata, että ero äidistä venyisi lopulta kolmeksi vuodeksi. Niin pitkään hän eli Suomessa ilman oleskelulupaa, paperittomana.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun jouduimme olemaan erossa äidistä.
”Kun lokakuu koitti, oli kuin joku olisi painanut nappia, tuli pimeää ja alkoi sataa lunta. Siihen oli vaikea tottua.
Medi oli Algeriassa opiskellut lukiossa ja ollut aina hyvä koulussa. Ensimmäisenä syksynään Helsingissä hän oli täynnä intoa uuden elämän kynnyksellä.
Hän aloitti opiskelun kymppiluokalta, jolta hän pääsi kiitettävin arvosanoin ja stipendi kourassaan. Medi haki helsinkiläiseen erikoislukioon, koska ranska oli arabian ohella hänen toinen äidinkielensä. Pääsykokeet sujuivat hyvin, mutta Mediä ei hyväksytty kouluun.
Virallisen selityksen mukaan hän oli yhden vuoden liian vanha.
– Kun kyselimme opinto-ohjaajalta todellista syytä, hän sanoi meille epävirallisesti, että rehtori ei tykännyt pohjoisafrikkalaisista, eikä afrikkalaisista. Koulussa kävi rikkaita diplomaattien lapsia, eivätkä he halunneet sinne afrikkalaisia, Medi kertoo.
Niinpä Medi aloitti opiskelun Itäkeskuksen lukiossa. Lukio-opinnot suomen kielellä olivat kuitenkin liian vaikeita: esimerkiksi pitkän matematiikan ja fysiikan tehtävissä isoin ongelma olivat suomenkieliset tehtävänannot, joita hän ei ymmärtänyt. Medi ei kokenut saavansa riittävästi tukea. Koulutien nouseminen pystyyn aiheutti lahjakkaan pojan mielessä turhautumista ja pettymystä pitkään.
– Kaksi vuotta opiskelin kahdeksasta neljään kymppiluokalla. Puoli kuudesta kahdeksaan kävin iltalukiota, koska halusin oppia suomen kieltä hyvin.
”Nuorena sitä ei paljon mieti. Olimme turhautuneita. Meillä oli tappeluita kaikkien kanssa.
Helsingin rautatieaseman asematunneli herättää eloon vahvoja muistoja nuoruudesta.
Medi ja kaverit matkustivat 1990-luvulla Helsingistä Tukholmaan katsomaan sikäläistä jengimaailmaa.
Kahden ja puolen vuoden jälkeen Medi jätti lukion kesken. Isä ymmärsi poikaansa, koska tiesi tämän tehneen opintojen eteen kaikkensa.
Jo kymppiluokalla Jakomäessä Medi oli löytänyt paljon muita maahanmuuttajataustaisia ystäviä. Myös lukiossa suomalaiset ja muualta tulleet ryhmäytyivät omiksi porukoikseen. Palestiinalainen poika kertoi Medille ja hänen veljelleen, että Helsingin rautatieasemalla kokoontui muita arabiankielisiä nuoria. 1990-luvun puolivälistä lähtien veljekset alkoivat pyöriä viikonloppuisin asematunnelissa ja sen ympäristössä muiden maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa.
– Asemalla pyöri pohjoisafrikkalaisia, kiinalaisia, vietnamilaisia, filippiiniläisiä, somaleita, jamaikalaisia, virolaisia ja venäläisiä.
Iltaisin keskustan ravintoloista asemalle tuli humaltuneita suomalaismiehiä, jotka huutelivat maahanmuuttajataustaisille nuorille rasistisia solvauksia. Medin porukka provosoitui verbaalisista hyökkäyksistä ja vastasi niihin nyrkein.
– He eivät odottaneet, että puolustautuisimme. Nuorena sitä ei paljon mieti. Olimme turhautuneita. Meillä oli tappeluita kaikkien kanssa: vartijoiden, aikuisten ja suomalaisten nuorisoporukoiden.
Noihin aikoihin lehdissä alkoi ilmestyä juttuja Helsingin uusista jengeistä. Esimerkiksi Ilta-Sanomissa kirjoitettiin kesäkuussa 1995, että ”perjantai-iltana rautatieaseman ympäristössä pyörivä monikulttuurinen jengi vakuuttaa tiukoissa paikoissa tulevansa toimeen nyrkeillään”.
– Kun lehdissä alettiin kirjoitella jengi jengi jengi, päätimme, että okei, annetaan niille kunnon jengi. Päätimme nimestä ja kaikesta: meistä tuli NPC, joka tuli sanoista New Public Criminals (uudet julkiset rikolliset). Nimen tarkoitus oli herättää pelkoa.
”NPC:n jengiin kuului parhaimmillaan lähes 300 maahanmuuttajataustaista nuorta.
Nuoret kokoontuivat rautatieasemalla, koska sinne kaikkien oli helppo tulla eri puolilta pääkaupunkiseutua.
Medin ydinkaveriporukkaan kuului nuoria eri puolilta maailmaa. Porukka kokoontui usein Helsingin rautatieaseman asematunnelissa.
NPC:n jengiin kuului parhaimmillaan lähes 300 maahanmuuttajataustaista nuorta. Jengin jäsenillä oli päänsä ympärillä sininen tai musta bandana-huivi tai lippis.
Medi näyttää nuoruudenkuvaa, jossa kameraan katsoo siloposkinen poika muiden nuorten vierellä. Medin mukaan yksi kuvan kavereista on kuollut huumeisiin, toinen on menehtynyt hämärissä olosuhteissa ja kolmannesta on tullut elokuvanäyttelijä. Toisessa valokuvassa kaveriporukka on Tukholmassa.
– Kuulimme, että Slussenilla on vaarallista ja menimme katsomaan, millaista se on. Siellä oli tosi erilaista: maahanmuuttajat asuvat Ruotsissa ghetoissa, meillä ei.
Samaan aikaan, kun Medi alkoi viettää aikaa rautatieasemalla, kaverukset löysivät Aseman lasten pyörittämään Walkers-nuorisokahvilaan Helsingin keskustassa.
Siellä Medi osallistui muutaman muun nuoren kanssa katuväkivallan vastaiseen Non Violence Team -projektiin. Helsingin Sanomat uutisoi projektista vuonna 1996: lehden mukaan pojat opettelivat hallitsemaan aggressioitaan ja puhumaan lyömisen sijasta. ”Entisten jengiläisten uusi rooli on rauhoittanut rotujen välisiä riitoja keskustassa”, lehti kertoo. Medin mukaan Walkers-kahvilalla kaverit näkivät ensimmäistä kertaa suomalaisia aikuisia, jotka olivat viikonloppuiltaisin selvin päin.
Helsingin Sanomat 16. marraskuuta 1996.
– Meillä ei ollut muuta paikkaa, minne mennä. Steissi oli meidän alue. Sinne oli kaikkien helppo tulla metrolla, junalla tai bussilla eri puolilta pääkaupunkiseutua.
Medi perusti kavereidensa kanssa rap-yhtyeen. Bändin nimeksi tuli Taipan Circle ja sen biittejä tuli tekemään Steen1- taiteilijanimellä levyttänyt Seppo Lampela. Taipan Circlen lyriikat olivat englanniksi, ranskaksi ja arabiaksi.
– Tunsimme kaikki Fintelligensistä Asaan. Me aloitimme rapin Suomessa.
Medin mukaan NPC oli kuin perhe, joka oli sodassa yhteiskuntaa vastaan: nuorista tuntui, että kaikki aikuiset poliiseista vartijoihin olivat heitä vastaan. He eivät tunteneet olevansa tervetulleita Suomeen. Jengillä oli sääntö: jos yksi porukasta joutui tappeluun, muut puolustivat häntä, olipa tämä oikeassa tai väärässä.
”Siihen aikaan ei tarvittu puukkoja. Me osasimme tapella.
Kaverukset matkustivat Tukholmaan tutustumaan Ruotsin meininkiin.
– Siihen aikaan ei tarvittu puukkoja. Me osasimme tapella.
Kun jengi kasvoi, mielenkiinnon kohteet alkoivat eriytyä ja porukka alkoi hajaantua: osa tykkäsi juoda alkoholia, käyttää huumeita ja varastella, mutta Medi ja hänen kaverinsa olivat raittiita.
Myöhemmin Medi kertoo myös juoneensa ja kokeilleensa huumeita. Pitkään uskonto kuitenkin yhdisti Medin ydinporukkaa, eikä siihen kuulunut alkoholi.
– Me keskityimme enemmän tappelemiseen. Tappelu saattoi alkaa siitä, että joku huusi ”motherfucker”. Ei meidän kanssa voinut puhua sillä tavalla äideistä.
Limudiskoissa kaverusten oli helppo tutustua suomalaisiin tyttöihin. Huomiosta kateelliset suomalaiset pojat saattoivat tulla lyömään kylkeen, jos Medi tanssi diskossa suomalaisen tytön kanssa. Noihin aikoihin Medi joutui usein tekemisiin poliisin kanssa. Putkaan saattoi päättyä vain siksi, että ulkonäkö muistutti toista pahoja tehnyttä nuorta.
– Se riitti epäilyn syyksi, että oli poika, pitkä tukka ja käytti huivia. Sitten oltiin yksi tai kaksi yötä putkassa. Onneksi minulle ei ikinä tullut mitään tuomioita paitsi sakkoja tappeluista.
”Olin ollut rauhallinen kaveri. Mutta kun Suomessa ovet alkoivat sulkeutua, minussa alkoi kasvaa aggressiivisuutta, jota minussa ei ollut aiemmin ollut.
– Ennen skinit olivat rasisteja, mutta nykyään on poliitikkoja ja julkisuuden henkilöitä, Medi pohtii.
Medi sai pysyvän oleskeluluvan Suomeen 19 vuotta sen jälkeen, kun oli muuttanut tänne.
Medin kokemuksiin Suomessa on vaikuttanut vahvasti hänen kokemansa rasismi.
– Kun kahvilassa pyydetään papereita, tulee olo, ettei ole tervetullut tänne. Kadulla näkee asioita, jotka eivät tule esiin mediassa. Kaikki poliisit eivät ole kunnollisia. Vartijoista en edes puhu.
Kaverit sisuuntuivat, kun kokivat, että poliisi, vartijat ja virkamiehet suojelivat vain Suomen kansalaisia. Kukaan ei suojellut heitä. Kerran poliisi painosti häntä kuulusteluissa antamaan väärän tunnustuksen näpistysasiassa, mutta taitavan asianajajan avulla Medi vapautui syytteistä.
– Siitä tuli vihainen olo. Epäoikeudenmukaisuus vaikuttaa ihmiseen aika vahvasti. Olin ollut rauhallinen kaveri. Mutta kun Suomessa ovet alkoivat sulkeutua, minussa alkoi kasvaa aggressiivisuutta, jota minussa ei ollut aiemmin ollut.
Kerran poliisi tuli Medin isän ovelle kysymään pojan asioista. Se oli Medille niin suuri häpeä, että hän halusi muuttaa pois kotoa.
Aseman lasten kautta hän sai väliaikaisen asunnon nuorille tarkoitetusta turvakodista Helsingin keskustasta. Sieltä hän muutti muutaman kuukauden jälkeen tyttöystävänsä luo.
Vuonna 2002 Medin porukka lähti pitkästä aikaa ulos. Illan päätteeksi porukka ajautui tappeluun, jonka jäljet seurasivat Mediä vuosia. Medin kaveri sai tapauksesta tuomion, mutta väkivallan vakavien seurausten vuoksi Medi ei halunnut mennä ulos vuosiin.
– Se oli traumaattinen tapahtuma, joka sai meidän ydinporukan hajaantumaan.
”Epäoikeudenmukaisuus vaikuttaa ihmiseen aika vahvasti.
Iän myötä muut asiat alkoivat kiinnostaa, eikä Medi enää kaivannut laumaa.
Medi halusi opiskella nuoriso-ohjaajaksi, koska halusi vaikuttaa asioihin.
Vuodet vierivät ja pojista kasvoi miehiä: enää 25-vuotiaana Medi ei kokenut tarvitsevansa laumaa. Hän oli rakastunut ja alkanut elää perhe-elämää puolisonsa ja tämän pienen lapsen kanssa.
Pitkään Medi teki palkkatukitöitä, siivoushommia, sesonkitöitä festareilla ja mitä tahansa urakkahommia, joita eteen tuli. Sitten hän pääsi kolmannella yrityksellä opiskelemaan oppisopimuksella nuoriso-ohjaajaksi.
– Mietin, että nuoriso-ohjaajana pystyisin hyödyntämään kaikkea täällä kokemaani. Olen sellainen, että pohdiskelen paljon ja haluan vaikuttaa asioihin.
Hän teki vuosia nuoriso-ohjaajan töitä, kunnes kyllästyi jatkuviin toisiaan seuraaviin määräaikaisiin työsopimuksiin. Nykyään hän tekee jalkautuvaa nuorisotyötä vain satunnaisesti vapaaehtoistyönä.
Vielä 1990-luvulla maahanmuuttajia näki harvoin muualla kuin siivoojina, Medi muistelee. Nykyään maahanmuuttajia näkyy Helsingissä joka puolella: terveyskeskuksissa, asianajajina ja bussikuskeina. Medi suosittelee, että Suomessa nuorisotyöhön palkattaisiin enemmän maahanmuuttajia tekemään töitä maahanmuuttajanuorten kanssa.
Medi pitää keskustelua siitä, onko Suomi menossa Ruotsin tielle jengiväkivallassa, turhana pelotteluna, joka sataa vaalien alla yhden puolueen pussiin.
– Ruotsissa on ihan eri meininki. Siellä on oikeat jengit ja ihmisiä tapetaan päivittäin. Täällä vain poseerataan somessa.
Medin sukulaisia ja perhettä elää yhä Ranskassa lähiöissä, eikä Suomen tilannetta voi mitenkään verrata siihen maailmaan.
”Ruotsissa on ihan eri meininki. Siellä on oikeat jengit ja ihmisiä tapetaan päivittäin.
Medin mukaan Suomessa ollaan hyvin kaukana Ruotsin tai Ranskan lähiöiden todellisuudesta.
Medistä tuntuu nykyään, että hän on suomalainen, vaikka hänellä ei ole virallisesti Suomen kansalaisuutta, eikä hän ole sitä hakenutkaan.
– Olen nähnyt, millaisia Ranskan ghetot ovat. Siellä on ihan sairas meininki. Ihmisillä on aseita ja se, joka vasikoi, voidaan polttaa elävältä.
Hänen näkökulmastaan rasismi on kuitenkin pureutunut syvälle suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin ja näkyy yhä edelleen esimerkiksi koulujen arjessa.
– Ennen skinit olivat rasisteja, mutta nykyään on poliitikkoja ja julkisuuden henkilöitä.
Kaikesta huolimatta Suomesta on tullut Medin uusi koti. Hän ei koskaan hakenut Suomen kansalaisuutta, mutta sai pysyvän oleskeluluvan Suomeen vuonna 2013 – siis 19 vuotta sen jälkeen, kun muutti Suomeen.
– Olisin tarvinnut pysyvää oleskelulupaa siihen, jotta minun olisi ollut helpompi matkustaa äidin luo Ranskaan. Sitten, yllättäen, kun en edes hakenut pysyvää lupaa, sain sen. Samana vuonna äiti kuoli syöpään.
Tänä päivänä Medi asuu vuokralla Pohjois-Helsingissä, jotta voi hoitaa muistisairaudesta kärsivän isänsä asioita. Vakituisen työpaikan hän sai lopulta Maahanmuuttovirastosta.
– En halunnut ikinä palata vanhalle asuinalueelle, mutta jotenkin kohtalo vei minut sinne. Inhosin Ulkomaalaisvirastoa, mutta nyt olen entisessä Ulkomaalaisvirastossa töissä – poliisien kanssa, Medi naurahtaa.
FAKTA
Yhteisvastuukeräyksellä pyritään ehkäisemään nuorten väkivaltaa
Helmikuun alussa alkanut vuosittainen Yhteisvastuukeräys kerää tällä kertaa varoja nuorten väkivallan ennaltaehkäisyyn ja konfliktien ratkaisuun.
Alaikäisten väkivaltarikollisuus on lisääntynyt vuosina 2015–2021. Hälyttävintä kasvua on ollut 12–14-vuotiaiden ikäluokassa, peräti 134 prosenttia. Luvut perustuvat kouluterveyskyselyyn sekä poliisin tilastoihin.
Yhteisvastuukeräyksen tuotoista 20 prosenttia menee Aseman Lapset ry:lle koulu- ja nuorisoväkivallan vähentämiseen. Keräysvarat suunnataan pitkittyneiden ja laajentuneiden koulukiusaamistapausten selvittämiseen sekä katusovitteluun.
Näin osallistut Yhteisvastuu-keräykseen
Tekstiviesti: Lähetä viesti numeroon 16588 ja kirjoita viestikenttään APU20 (20 e).
MobilePay: Tee maksu sovelluksella numeroon 85050.
TILISIIRTO:
Aktia FI82 4055 0010 4148 41
Nordea FI16 2089 1800 0067 75
Osuuspankki FI14 5000 0120 2362 28
Saaja: Yhteisvastuu Viite: 309002