Legendaarisen Kotiharjun saunan eteen ilmestyi viime viikolla niin sanottu kikkeliaita, joka on ihmetyttänyt Helsingin vanhimmassa yleisessä saunassa viihtyviä löylyn ystäviä.
Kikkeliaidan hankki taloyhtiö, jotta talon asukkaat eivät ole pakotettuja katsomaan saunojien strategisia paikkoja.
– Me elämme nyt nykyaikaa ja nykyajassa pitää ottaa huomioon hieman erilaisia asioita kuin aikaisemmin, totesi Asuntotalo Oy Kotiharju hallituksen jäsen Lolan Eriksson Ilta-Sanomille aiemmin.
IS jalkautui kysymään kovan luokan saunojilta, mitä mieltä he ovat hieman yli metrin korkuisesta aidasta ja kuinka se vaikuttaa heidän esteettiseen kokemukseen saunan välisessä vilvoittelussa.
Kotiharjun sauna valmistui vuonna 1928.
20 vuoden ajan kuukausittain saunassa käynyt Juha Karsikas ei voi ymmärtää kikkeliaitaa.
– Ihmettelen, että 94 vuotta tässä on pärjätty ilman aitaa, niin nyt on joku keksinyt, että tämä näkymä häiritsee, jos on jossakin välissä vilahtanut.
– Miksi on pitänyt sitten katsoa tännepäin, kun kerran tietää mitä täällä on, 59-vuotias Karsikas puhisee.
Kikkeliaitaa hän pitää itsessään outona ratkaisuna.
– Monet turistit tykkäävät ottaa tuolta kauempaa kuvia tästä saunan ulkopuolta, jossa näkyy logo, vilvoittelijoita ja höyryä, niin nyt se urbaani kuvauksellisuus on pilalla aidan myötä.
Saunomiseen intohimoisesti suhtautuvat Juha Karsikas (oik) sekä Martti Korpijaakko eivät voi ymmärtää kikkeliaitaa.
Saunassa tulikuumat huhut tietävät kertoa, että aita on seurausta siitä, että yksi taloyhtiön asiakas on valittanut asiasta.
– On se outoa päätöksentekoa myös taloyhtiön puolelta reagoida näin, vapaaherraksi itseään tituleeraava mies ruotii.
Saunomista Kotiharjussa Karsikas ei aio kuitenkaan lopettaa, vaikka kertoo jo ennestäänkin käyvän muissakin saunoissa.
– Tämä on tuttu paikka ja saunassa ollaan kaikki alasti ja jutellaan, oli sitten johtaja tai ei, Karsikas paaluttaa ennen kuin kiiruhtaa takaisin sisälle löylyihin.
Vapaaherran vieressä istunut Martti Korpijaakko kertoo käyneensä kyseisessä saunassa jo 1980-luvulta lähtien.
– Silloin meininki oli reippaampaa ja ainakin perjantaisin juotiin kirkasta.
Suomen saunaseuraan kuuluva Korpijaakko kertoo sukkuloivansa Lauttasaaren saunan ja Kotiharjun saunan väliä tiiviisti.
– Tuntuu poliittiselta korrektiudelta eli ylireagoinnilta.
– Tässä on ollut asiakkaina ulkosalla miehiä ja naisia, eikä kukaan ole häirinnyt ohikulkijoita.
Kotiharjun sauna on toiminut jo yli 94 vuoden ajan ja ehti nähdä toisen maailmansodan sekä Neuvostoliiton kaatumisen ennen kuin se sai puisen kikkeliaidan erottamaan asuinrapun ja saunaan vievän oven.
Konkari hakee vertausta juorujen paljastelun kulttuurista eli Ranskasta.
– Ranskassa on kahvilatuolit kaduilla, niin tässä on ollut samanlaista eksotiikkaa ja kaupunkikulttuuria.
– Vähän rikkoutuu, hän alleviivaa aidan merkitystä tunnelmalle.
66-vuotias mies kiittelee monenkirjavaa sakkia.
– Yhtenä sunnuntaina tällä oli ranskalainen kaveri, joka oli lukenut jostain tästä saunasta ja tullut päiväreissulle saunomaan lentääkseen illalla takaisin Pariisiin.
Samassa taloyhtiössä asuva Juhani Lehtiranta kertoo käyvänsä Kotiharjun saunassa peräti neljä kertaa viikossa.
– 129 askelmaa kotoa tänne, tämä on minun olohuone.
Kikkeliaitaa hän pitää pulmallisena, mutta kertoo ymmärtävänsä sitä tietyllä tavalla, tosin eri syistä kuin mitä varten aita on.
– Täällä on perjantaisin ja lauantaisin ihan hirveästi jengiä ja silloin osa voi olla tuossa viereisen asuinrapun edessä.
– Kyllähän tässä voisi olla aidan sijasta joku naru tai köysi.
68-vuotias moottoriturpa ottaa ison huikan kivennäisvesipullostaan.
– Olisi pitänyt kysyä meiltä muiltakin asukkailta tästä aidasta, eikä vain siltä yhdeltä, hän lataa taloyhtiönsä hallituksen suuntaan.
Vasemmalla näkyvä kikkeliaita veti Markun hiljaiseksi. Juhani Lehtiranta taas kertoo asuvansa taloyhtiössä, jonka asuinrappu näkyy kuvan vasemmassa ylälaidassa.
– Myös saunayrittäjän kanssa olisi voitu keskustella ja olisihan siihen oveen voitu laittaa joku muistutus, että ”käyttäytykää kohteliaasti asukkaita kohtaan”, Lehtiranta summaa.
Saunomista olohuoneessaan ei Lehtiranta suinkaan lopeta, vaikka kikkeliaita häntä harmistuttaakin.
– Istun kerralla viisi tuntia ja tämä on henkireikä, paikka tavata uusia ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa.
Sikaria poltteleva Markku kertoo näkevänsä aidan nyt ensimmäistä kertaa.
– Kyllä se voisi olla tyylikkäämpi olla tai sitten voisi olla ihan toisenlainen ratkaisu.
– Nyt on menty liian pitkälle, hän tyytyy toteamaan.
Kikkeliaita on herättänyt myös laajaa kiinnostusta yleisestikin.
Timo Hyväri oli ottanut mukaansa kaksi ensikertalaista, jotka halusivat tulla sekä saunomaan että näkemään itse aidan omin silmin.
– Kaverien oli pakko päästä näkemään aita, hyväntuulinen Hyväri murjaisee kylmä olut kädessään.
37-vuotias Hyväri kertoo suhtautuvansa asiaan huumorilla, eikä pysty loukkaantumaan aidan olemassaolosta.
– En ymmärrä, mitä tarkoitusta tämä aita palvelee.
– Oma hyvinvointini on parantunut merkittävästi tämän aidan myötä, hän jatkaa sarkastisesti.
Ensikertalaiset, jotka tulivat nyt siis ”jka” (jälkeen kikkeliaidan), eivät ole täysin yhtä mieltä siitä, että kyse on isommasta asiasta kuin pienestä näköesteestä.
– Tässä peitellään suomalaista kulttuuria, Lohjalta asti aitaa hämmästelemään tullut 38-vuotias Olli Porkka pohtii.
37-vuotias Juho Tenhunen ei suhtaudu aitaan yhtä suurella intohimolla kuin kaverinsa, tosin hän onkin Helsingissä vain työmatkalla.
– Olen Viitasaarelta, mutta en siis tullut vain sen takia, vaan olin hotellilla, eikä siellä ollut mitään tekemistä, Tenhunen vakuuttelee.
Timo Hyväri (oik) toi kaverinsa Juho Tenhusen (vas) ja Olli Porkan saunomaan ja katsomaan kikkeliaitaa.
Siitä asiasta kolmikko on yhtä mieltä, että kun joku asia kielletään, alkaa se sitten yhtäkkiä kiinnostaa.
– Minulla ei koskaan aiemmin tullut mieleen, että esittelisin täällä muniani, mutta nyt on tullut tunne siitä, olisiko pitänyt esitellä munia vielä silloin, kun se oli mahdollista.
Kikkeliaidan – josta joku eräs käyttää nimeä Berliinin muuri – toiselle puolelle saapuu asuinrapusta vanhempi rouvashenkilö, joka ei halua tulla kuvatuksi tai kertoa nimeään, mutta haluaa sanoa halaistun sanansa kikkeliaidasta.
– Olen asunut täällä 25 vuotta ja tämä kikkeliaita on aivan vitsi, missä ei ole mitään mieltä.
– Tämä lähentelee skandaalia, rouva lataa ja poistuu katua alaspäin kohti Helsinginkatua ja Piritoria.
