Suplan tuoreimmassa Venäjä-podin jaksossa suomenvenäläiset Anton Nikolenko ja Mihail Ionin käyvät läpi sitä, kuka Venäjän federaatiota todella johtaa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on maansa herra ja hidalgo, mutta heti hänen takanaan on sekalaisessa sillisalaatissa edustettuina niin poliitikkoja, turvallisuusalan isoja kihoja kuin myös oligarkkeja.
Oligarkialla tarkoitetaan harvainvaltaa, mutta nykyään oligarkilla tarkoitetaan lähinnä venäläistä miljardööriä.
Boris Jeltsinin aikaan oligarkeilla oli enemmän vaikutusta politiikan huipulla, mutta Putinin valtakaudella oligarkit ovat jääneet taustalle liikemiehiksi muodostaen symbioosin, jossa valtio jättää heidät rauhaan, kunhan oligarkit eivät osallistu politiikkaan.
Kreml on Moskovassa sijaitseva iso hallintoalue. Sanalla Kreml tarkoitettaan yleisesti myös Venäjän hallintoa. Kremlin tutuimmat maamerkit lienevät kellotorni, Punainen tori sekä Pyhän Vasilin katedraali, joka on tunnettu värikkäistä sipulimaisista kupoleistaan.
Varoittavina esimerkkeinä oligarkeista, jotka ovat toiminnallaan uhmanneet Putinin valtaa toimivat sellaiset, jotka ovat joko menettäneet rahansa, vapautensa tai mahdollisesti jopa henkensä.
Kuuluisimmat esimerkit lienevät liikemies Boris Berezovski, joka teki väitetysti itsemurhan ja Mihail Hodorkovski, joka menetti pitkälti koko omaisuutensa ja joutui vuosiksi vankilaan.
– Putin kerää ympärilleen ihmisiä, jotka ovat häntä huonompia, Ionin näkee.
Kaksikko on yhtä mieltä siitä, että oligarkit omistavat valtavia summia, mutta kuitenkin samaan aikaan heidän takaraivoissaan jyskyttää tieto siitä, että he saavat pitää omaisuutensa vain Putinin suostumuksella.
Samalla oligarkit ovat levittäytyneet pitkin maailmalle tehden erinäisiä bisneksiä eri alojen saralla.
Suomalaisille yksi tutuimmista oligarkeista lienee Roman Abramovitsh, joka omisti lontoolaisen valioliigaseura Chelsean lähes 20 vuotta.
Abramovitsh joutui myymään Chelsean, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Britannian hallitus jäädytti tämän varat ja pakotti hänet myymään seuran.
Ukrainan sodan myötä oligarkit ovat menettäneet valtavia summia, kun heidän tilejään on jäädytetty ja pakotteet ovat vaikeuttaneet bisneksiä länsimaissa.
– Voidaan päätellä, että heillä (oligarkeilla) ei ollut vaikutusvaltaa siihen, että sota alkoi, Nikolenko pohtii.
Ionin ruotii, että oligarkit voivat kyllä tuoda mielipiteensä julki, mutta epäilee onko heidän mielipiteillään painoarvoa.
– Tai jos he jotain sanovat, niin eivät ole kauan samassa asemassa, Nikolenko vastaa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on toiminut maansa johtajana koko 2000-luvun. Väliin mahtuu myös neljän vuoden pätkä pääministerinä Dmitri Medvedevin toimiessa presidenttinä.
Siinä missä oligarkeilla on kuitenkin jonkinlainen rahan tuoma asema, on kansalla vielä vähemmän valtaa Venäjällä.
– Kansa vaikuttaa vaalien kautta tai mielenosoituksien kautta ja kumpikaan ei Venäjällä varsinaisesti toimi, Ionin alustaa.
– Poliittinen kenttä on täysin puhdistettu mistään, mikä jollain tavalla muistuttaisi oppositiota, Nikolenko jatkaa.
Molempien mielestä myös Venäjän vaalilainsäädäntöä on muutettu jatkuvasti, mikä itsessään ei ainakaan helpota opposition mahdollisuuksia toimia maassa.
– Paha kansan on valita, jos ei ole mitään vaihtoehtoja annettu alkuunkaan, vaan ne vaihtoehdotkin ovat kontrolloituja, Ionin paaluttaa.
Myös puoluepolitiikassa Yhtenäinen Venäjä -puolue on ylivoimainen muiden puolueiden toimiessa lähinnä nimellisinä vaihtoehtoina.
Sekä Ionin että Nikolenko ovat sitä mieltä, että jopa kommunistinen puoluekin äänestää useissa tilanteissa saman linjan puolesta, kuin mitä Kreml ajaa.
Niin sanotuista vaihtoehtoja tarjoavista puolueista kaksikko käyttää nimeä ”feikkipuolue”, joka antaa ymmärtää tuovansa aidon vaihtoehdon sitä kuitenkaan toteuttamatta.
– Kenellä sitten on valtaa, Ionin kysyy.
– Niin sanotuilla voimaministeriöillä, Nikolenko vastaa ja täsmentää tarkoittavansa silovikkeja.
Nikolenko mainitsee muun muassa kansalliskaartin, jota he kuvaavat ikään kuin ”poliisin armeijaksi”.
– Se on käytännössä armeija, joka on suunnattu pitämään oman maan kansa kurissa.
Muita valtaa omaavia instansseja ovat molempien mielestä turvallisuuspalvelu FSB, joka nousi KGB:n tilalle Neuvostoliiton kaaduttua.
Myös Putin toimi FSB:ssä ennen kuin ryhtyi poliitikoksi.
– Tarkoitus on pitää vallanpitäjä turvassa, Ionin toteaa.
Kaksikko mainitsee myös Tiedustelupäähallinnon eli GRU:n.
– Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos Putin haluaa myrkyttää jonkun Venäjällä, niin hän käyttää FSB:tä. Jos halutaan myrkyttää joku ulkomailla, niin sitten käytetään GRU:ta.
Mihail Ionin (vas.) sekä Anton Nikolenko ovat suomenvenäläisiä. Molemmat ovat asuneet lapsuutensa Venäjällä.
Sekä FSB että GRU taistelevat myös keskenään paikasta auringosta eli Putinin suosiosta. Pakkaa sekoittaa myös presidentin oma turvallisuuspalvelu.
Lainsäädännön osalta valtaa pitävät myös syyttäjänvirasto sekä tutkintakomitea.
Myös varsinaisella poliisilla sekä armeijalla on näennäisesti valtaa.
Pyramidin toiseksi ylimpänä ovat Putinin jälkeen Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrushev sekä turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja sekä ex-presidentti Dmitri Medvedev.
– Putin ei osaa käyttää nettiä, Ionin kertoo ja sanoo asian olevan Venäjällä yleisesti tiedossa.
– Hänen kaikki tietonsa tulee mapeissa ja kuka ne mapit hänen pöydälleen laittaa, Ionin jatkaa.
– Me ei tiedetä, että kuka loppujen lopuksi niitä mappeja tuo Putinin pöydälle, Nikolenko toteaa jättäen mysteerin edelleen ilmaan.
Kuka Venäjää todella johtaa.
Venäjä-podi on kuunneltavissa Suplasta. Ilta-Sanomat ja Supla kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.
