Miksi Venäjän suurhyökkäys jäi piippuun? ”Pakottaa hyökkäämään possujonoissa”

Monikaan seikka ei John Helinin mukaan suosi Venäjän hyökkäyksen onnistumista.

14.2. 10:30

YHDYSVALTALAINEN ajatushautomo Institute for the Study of War (ISW) kertoi viime viikolla, että Venäjä on aloittanut suurhyökkäyksensä Luhanskissa Itä-Ukrainassa.

Lue lisää: ISW: Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainassa – asian­tuntijan mukaan pahempaa voi olla tulossa

Merkittäviä voittoja Venäjän joukot eivät ole kuitenkaan toistaiseksi saavuttaneet. Venäjä on saanut vallattua takaisin vain joitakin Kreminnan kaupungin länsipuolen esikaupunkialueen pieniä kyliä.

Lue lisää: Moldova sulkenut ilma­tilansa

Miksi Venäjän suurhyökkäys on jäämässä piippuun?

Ukrainan sodan karttapalvelutiimin yksi ylläpitäjistä John Helin valottaa muutamaa keskeistä seikkaa.

Strategia

Sodan alussa länsimaisia sotilasasiantuntijoita huvitti Venäjän strategia, kun esimerkiksi tankit ajoivat teitä pitkin jonossa peräkanaa lyhyin etäisyyksin.

Ukrainan sodan karttapalvelun yhden ylläpitäjän John Helinin mukaan Venäjän hyökkäyksen onnistumisessa on paljon haasteita.

Tällöin letka oli helppo motittaa, ja sen Ukrainan joukot tekivätkin monessa paikassa.

Sama toistui hiljattain Vuhledarin kaupungin liepeillä Donetskin alueella. Viime viikon puolivälistä lähtien sosiaalisessa mediassa on jaettu videoita ja kuvia 31 venäläisen panssaroidun ajoneuvon tuhosta tai hylkäämisestä. Ajoneuvojen joukossa on muun muassa 15 panssarivaunua.

Asiasta twiittasi muiden muassa Ukrainan sotaa tiiviisti seurannut FPRI-ajatuspajan vanhempi tutkija ja Lontoon King’s College -yliopiston sotatieteen laitoksen tohtorikoulutettava Rob Lee.

Videoilla näkyy, miten ajoneuvot etenevät sielläkin tiukasti peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.

– Vuhledarissa tähän on syynsä. Kyse ei ole siitä, etteikö Venäjä olisi ymmärtänyt tällaisten ”possujonojen” ongelmia. Ukraina on kylvänyt maaston niin täyteen miinoja, että Venäjän joukot joutuvat etenemään tiukoissa ränneissä, koska miinanraivauskalustoa ei ole riittävästi, Helin sanoo.

– Venäjä on saanut avattua vain kapeita käytäviä, ja se pakottaa liikkumaan ja hyökkäämään possujonoissa. Jos miinaa on maastossa roppakaupalla, venäläiset eivät voi edetä rivistössä, koska silloin koko tankkirivi ajaa miinoihin. Tilanne on venäläisille aika vaikea, mutta ei se tee nähtyjä tappioita yhtään ymmärrettävämmäksi, Helin jatkaa.

Sotilaat

Joukkojen määrä: Helin sanoi jo viime viikolla, että ISW:n mainitsema suurhyökkäys ei vaikuta olevan ”se” suurhyökkäys, jota mediassa on paljon ounasteltu ja josta Ukrainakin on toistuvasti varoitellut.

Venäjän joukkoja ei ole Luhanskin alueella riittävästi todelliseen suurhyökkäykseen. Helinin arvion mukaan hyökkäykseen osallistuu korkeintaan muutama prikaati. Yksi prikaati koostuu noin 3 000–7 000 sotilaasta.

Jos miinaa on maastossa roppakaupalla, venäläiset eivät voi edetä rivistössä, koska silloin koko tankkirivi ajaa miinoihin. Tilanne on venäläisille aika vaikea, mutta ei se tee nähtyjä tappioita yhtään ymmärrettävämmäksi.

Yleinen sodankäynnin nyrkkisääntö on, että hyökkääjällä täytyy olla vähintään kolmin–viisinkertainen miesylivoima, jotta hyökkäys voisi menestyä.

– Vaikuttaa siltä, että yhden massiivisen hyökkäyksen sijaan Venäjä yrittää usealla rintamalohkolla jatkuvaa rajatumpaa hyökkäystä. Venäjä yrittää edetä varovaisemmin ja tasaisemmin, Helin arvioi.

Joukkojen koulutus: Varsinkin liikekannallepanon alussa puhuttiin, että miehiä lähetettiin suunnilleen suoraan värväystoimistoista sotatoimiin käytännössä ilman koulutusta.

Helinin mukaan tilanne on syyskuusta jonkin verran muuttunut.

Ensimmäiset liikekannallepanomiehet joutuivat suden suuhun käytännössä kylmiltään. Nämä miehet ilmoittautuivat syyskuun lopussa Volzhskin kaupungissa Volgogradin lähellä.

– Uusimpia sotaan komennettuja on ehditty kouluttaa noin neljä kuukautta. Tämä on se avainkysymys, missä määrin liikekannallepanomiehiä on koulutettu ja kuinka hyvää se koulutus on ollut, Helin pohtii.

Helin myös muistuttaa, että merkittävä osa ammattitaitoisista joukkojen kouluttajista on itse kaatunut rintamalla.

Joukkojen moraali: Paljon on puhuttu myös venäläisjoukkojen heikosta moraalista ja taistelutahdosta. Sitä on Helinin mukaan vaikea todentaa.

– Siitä puhutaan ajoittain, mutta ei se näytä merkittävästi huonontuneen. Jonkinlaista nurinaa kuuluu aina, mutta esimerkiksi isoja massa-antautumisia ei ole viime aikoina näkynyt. On omanlaisensa kysymys, missä määrin moraali ja taistelutahto ovat huonoja ja kuinka huonoja ne oikeasti ovat, Helin sanoo.

Jotakin kuitenkin kertoo se, että Wagner-joukot joutuivat lopettamaan vapaaehtoisten värväykset vankiloissa, kun vangit pitivät sotaan lähtemistä varmana kuolemantuomiona.

Wagner-joukot ovat käyneet värväämässä sotilaita Venäjän riveihin myös ulkomaiden vankiloista. Tansanialainen Nemes Tarimo istui seitsemän vuoden vankeustuomiota mutta lähti mukaan Wagner-joukkoihin vapautumisen toivossa. Tarimo kuitenkin kaatui taistelussa, ja hänen hautajaisensa järjestettiin Dar es Salaamissa tammikuun lopussa.

– Se kertoo Wagnerin sotataktiikoista omaa kieltään. Wagner-joukkojen tapa sotia nähdään jopa rangaistusvankien keskuudessa melkoisena haaskauksena, Helin näkee.

Paljon ei eroa tavallisilla joukoilla käytettävä taktiikka, mikä ei ole omiaan nostamaan moraalia.

–  Venäjä pyrkii käyttämään miesvoimaa saadakseen ylivoimaa suuremmin tappioista välittämättä. Ei se nyt ihan talvisodan tyyppistä ihmisaaltohyökkäystä ole, että miehet riviin ja rynnätään kohti vastustajan asemia, mutta Venäjä surutta käyttää miehiä jatkuvasti vaarallisiin hyökkäyksiin, Helin sanoo.

Jonkinlaista nurinaa kuuluu aina, mutta esimerkiksi isoja massa-antautumisia ei ole viime aikoina näkynyt.

Kalusto

Venäjä on joutunut kaivamaan massiivisten kalustotappioiden seurauksena asearsenaalista entistä vanhempia aseita käyttöön, jopa toisessa maailmansodassa käytettyjä kiväärejä.

– Valokuvissa ja videoilta näkyy kaikenlaista. Siellä näkyy moderneja T-90-panssarivaunuja mutta myös BMP-1-vaunuja, jotka huokuvat syvää kylmän sodan henkeä. Siellä on kalustoa hyvinkin laidasta laitaan.

Venäjä on kokenut Ukrainassa mittavat kalustotappiot ja joutuu käyttämään entistä vanhempaa arsenaalia.

Venäjän kalustotappiota seuraavan warspotting-sivuston mukaan Venäjän on sodan aikana menettänyt yli 1 500 panssarivaunua, yli 2 800 taisteluajoneuvoa, lähes 2 000 miehistönkuljetusajoneuvoa ja yli 2 000 muuta sotilaskalustoa kuten panssari- ja ilmatorjuntajärjestelmiä, tykkejä, raketinlaukaisualustoja, lentokoneita, helikoptereita ja sota-aluksia.

– Vaikkei katsoisi edes Ukrainan ilmoittamia propagandalukuja, varmistetutkin tappiot ovat niin merkittäviä, että ne ovat pakottaneet Venäjän ottamaan käyttöön vanhempaa kalustoa, Helin sanoo.

Maasto ja keli

Helin sanoo, että suurimmassa osassa Donbasin aluetta maasto on peltomaisen avointa ja tasaista. Suojaa on vähän, mikä tekee hyökkääjän työn erityisen haastavaksi.

Sää on Itä-Ukrainassa juuri nyt samantyyppinen kuin Suomessa. Lämpötila on vuoroin pakkasella, vuoroin pikkuplussalla. Maa on vielä jäässä, eli maaston pitäisi kantaa raskaita panssaroituja sotilasajoneuvoja.

Vielä toistaiseksi tankeilla voi ajaa teiden ulkopuolella esimerkiksi pelloilla, kun maa on jäässä. Pian routa alkaa sulaa, ja sama ei enää onnistu.

–Näyttää siltä, että Venäjä pyrkii osassa paikoista käyttämään mekanisoitua hyökkäystä hyväkseen, ja tällä hetkellä sellaiseen pitäisi pystyä, Helin näkee.

  • Yllä olevalla videolla tallenne Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jussi Lassilan vierailusta ISTV:n Ukraina-studiossa 8. helmikuuta.

Tilanne on kokonaan toinen jo kuukauden kuluttua, kun kevät valtaa alaa ja routa alkaa sulaa. Silloin maasto muuttuu sellaiseksi liejuksi ja mutavelliksi, johon tankeilla ei ole asiaa.

Silloin vaihtoehdoiksi jäävät hyökkäys pelkillä jalkaväkiosastoilla tai yleisiä teitä pitkin tankkien possujonoilla, joita Ukraina on oppinut tuhoamaan tehokkaasti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?