Siivosin vanhoja papereitani. Löysin laatikollisen sydänsuruja viime vuosituhannelta, sopivasti Valentinuksen päivän alla.
Punainen lanka viesteissä ja päiväkirjaspekulaatioissa oli, että mitähän toi tarkoitti kun sanoi noin ja miten vahvaa kiinnostusta repliikki ilmensi ja haluaako se nyt vai ei. Mitä vaikka tarkoittaa: olet erikoislaatuinen, toivottavasti olemme vielä yhteyksissä?
Flirttailu on ihanaa mutta vie paljon energiaa.
Sitä on ilmassa myös presidenttipelissä, joskaan se ei uutta. Onhan meillä ollut muuan puolivallaton leskimieskin, joka panttasi ehdokkuuttaan pitkään.
puolivallaton tutkija Mika Aaltola teki keskiviikkona A-studiossa erittäin vaikuttavan intervention.
Hän oli juuri samana päivänä palannut Turkista ja istui adrenaalihuuruisen oloisena tv-studiossa: silmät säihkyen, haara-asennossa, etukenossa. Pikkutakin alle poolopaidan pukeneessa sänkisessä Aaltolassa oli Tapio Rautavaara -tyyppistä tekijämiehen karismaa.
Hän onnistui tuomaan asiapuheen keskellä esiin lapsensa, etunimenkin mainiten, ja toisin kuin politiikan tutkijat yleensä, hän puhui tapahtumista tunnepuhetta me-muodossa.
– Tämä tuottaa aikaikkunan, jonka aikana me välitämme toisistamme, hän sanoi kertoessaan mitä koki Turkin maanjäristyksestä, mainiten ohimennen että on perehtynyt myös maanjäristystutkimukseen.
Luonnonlapsi-Mikaan voisi ehkä uskoa, ellei tietäisi hänen olevan politiikan tutkija.
Itse asia on tietenkin sitäkin krumeluurisempi – mitä hän ylipäätään teki Turkissa? Presidenttipeliäkö sekin? En muista valtio-opin opinnoissani puhutun reaaliaikaisesta kenttätutkimuksesta, jossa tutkijat käyvät paikan päällä haastattelemassa osapuolia päällä olevasta kriisistä ja antavat päättäjille neuvoja reaaliajassa.
Aaltola twittasi Turkista mm. että ”Suomen pitäisi viestittää, kykyään erottaa hakemukset, koska nyt ne ovat poliittisesti sidottu toisiinsa”.
Ehkä tämä aika vaatii uudenlaista proaktiivisuutta.
Tämän voisi toki ajatella olevan eduskunnan alaiselta instituutilta hyödyllistä tiedonhankintaa päätöksentekijöille, mutta voi se olla juuri päinvastoin.
Ulkoministeri Pekka Haavisto huomautti, että Ulkopoliittinen instituutti saatetaan kansainvälisestikin mieltää puoliviralliseksi instituutioksi, koska se on eduskunnan rahoittama ja toimii lähellä eduskuntaa.
– On oltava tarkkana, että viesti on selkeä, että tutkijat tekevät tutkijan työtä ja neuvottelevat poliitikot omaa työtänsä, Haavisto sanoi.
Aaltola oli syksyllä ykkönen IS:n presidenttikyselyssä, mutta sen jälkeen hän on enimmäkseen kertonut ehdokkuutensa olevan mahdotonta. IS:n viimeisimmässä presidenttikyselyssä helmikuun alussa hän olikin pudonnut kolmanneksi. Nato-vakuuttavuus oli nostanut Pekka Haaviston ykköseksi 48 prosentilla.
Aaltolaa voisi äänestää 36 prosenttia kyselyyn vastanneista, mutta kun puoluetta ei ole, pitäisi luoda kansanliike. Vaikeaa. IS:n Rauhan vaalipaneelissa perjantaina IS:n yhteiskuntatoimituksen esihenkilö Hanna Vesala kysyi suoraan, onko presidenttiehdokkuudelle ”ovi nyt pikkiriikkisen auki, vai onko se tismalleen kiinni”.
Aaltola pyöritteli Turkin-matkan nostattamaa kohua ja jatkoi:
– Kun viimevuotisen tiedebarometrin mukaan olin luotettavin tiedon tuottaja, tutkija Suomessa, niin kun se säteilee poliittiseksi luottamukseksi, silloin tutkija tietää, että nyt tulee ongelmia.
Hän sanoi, että hänellä on ollut strateginen päämäärä tehdä itsestään mahdollisimman inhimillinen. Siksiköhän hän mainitsi Geo-pojankin A-studiossa?
– On mahdotonta ajatella, että minusta tulisi Suomen presidentti. Sellaista praktista reittiä vaan ei ole. Jos teillä on hyvä keksintö jollakin, kertokaa, niin sitten painetaan starttinappulaa. Näitä ehdotuksia on muuten tullut. Mutta nyt ei ole mitään aikomusta tähän asiaan, Aaltola muotoili vaalipaneelissa.
Juu ei vaarin housut. Flirttailulta kuulosti. Missä kansanliike?
Itse ymmärtäisin tämän: Kysy jo, olen valmiina.