Mysteeriesineitä, muuta ei voi vielä sanoa.
Tunnistamattomia lentäviä (ajelehtivia) esineitä eli englannin kielen alkukirjaimilla ufoja (unidentified flying object).
Emme vielä tiedä, mitä ovat Pohjois-Amerikan yllä leijumalla matkailleet ohjaamattomat esineet, joita on kuvailtu muun muassa pienen auton kokoisiksi, kartioiksi ja sylinterin muotoisiksi.
Kaksi ammuttiin viikonvaihteessa alas 12 kilometrin korkeudesta, viimeinen 6 kilometrin korkeudesta.
– Ne voivat olla mitä vaan, sanoo Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Juha Vuori.
Sen viisaampia eivät ole Yhdysvaltain viranomaisetkaan.
Ilmapuolustuksen komentokeskusta johtava kenraali Glen VanHerck totesi Reutersin mukaan, ettei ole tietoa, ”miten esineet pysyivät ilmassa, mikä sai ne liikkumaan tai mistä ne olivat tulossa”.
Entinen Suomen ilmavoimien ja puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg ihmetteli maanantaina Ylen Ykkösaamussa sikäläisten viranomaisten tietojen ”epämääräisyyttä”.
Hän luonnehti tilannetta ”erikoiseksi”.
Outojen lentävien esineiden sarjan aloitti Kiinan omakseen tunnustama jättipallo, jossa oli ohjauslaite ja joka lensi muita korkeammalla, 20 kilometrissä.
Yhdysvaltain viranomaisten (FBI) mukaan kyseessä oli valvontapallo eli kansankielellä vakoilupallo.
Tästä kaikki alkoi. Kiinalainen pallo tuhottuna 4. helmikuuta ilmataisteluohjuksella Etelä-Carolinan rannikon edustalla.
Entä ne kolme muuta matalammalla – siviili-ilmailun korkeuksissa – lentänyttä eli leijunutta esinettä, jotka ammuttiin alas.
– Vaikea sanoa, voivat tietysti olla sääpalloja, Vuori pohtii.
Sekin on lähinnä arvaus.
Ilmatieteen laitoksessa ”sääpallojen” eli sääluotausten parissa työskentelevä yhteyspäällikkö Timo Laine kertoo seuranneensa uutisointia mielenkiinnolla.
– Käytös ei ole ollut tyypillistä sääpallojen käytöstä. Sääpallot nousevat koko ajan ylöspäin, missä ne lopulta halkeavat.
Sääpallot ovat tyypillisesti paljon pienempiä, ja pyöreitä kuin ilmapallo.
Ilmatieteen laitoksen sääpallo nousee Jokioisilla. Ylimmillään se voi päästä 35 kilometriin ennen kuin puhkeaa.
Palloista narun päässä roikkuvat sondit ovat suuren kännykän kokoisia. Ne tekevät säähavaintoja noustessaan ylös, ja jatkavat havaintojen tekemistä pudotessaan alas.
Ilmatieteen laitoksen päivittäin Jokioisilta ja Sodankylästä lähettämien sääpallojen lento kestää keskimäärin 90 minuuttia.
Lähtiessään pallot ovat kooltaan ”ehkä ison miehen sylin laajuisia”. Ennen särkymistään ne laajenevat, – kuinka suuriksi, sitä Laine ei osaa sanoa, mutta eivät auton kokoisiksi.
Laine kuitenkin tietää maailmalla käytetyn myös suurempia sääpalloja, hiukan erimuotoisiakin kuin pallon muoto.
Kiinalaisen pallon jäänteen otettiin talteen merestä.
Miksi esineet ovat nousseet uutisiin juuri nyt, kiinalaisen vakoilupallon vanavedessä?
Miksi niitä on ammuttu alas juuri nyt?
Onko samanlaisia esineitä havaittu aiemminkin, mutta niihin on suhtauduttu matalalla profiililla?
Onko ilmiö uusi?
– En osaa sanoa, Juha Vuori sanoo.
Paljon kysymyksiä, toistaiseksi vähän vastauksia.
– Herkkyys toimia on varmasti lisääntynyt. Pentagon ja Valkoinen talo olivat paineen alla, kun kiinalaisen pallon annettiin mennä Yhdysvaltojen läpi. Nyt reagoidaan nopeasti.
Yksi hyöty kiinalaisen pallon tunnistamisesta on ilmeinen.
– Kun pallon signaali tutkittiin, aiempia tunnistamattomiksi jääneitä tutkahavaintoja pystyttiin yhdistämään tähän.
– Näin löytyi jälkikäteen neljä palloa Trumpin kaudelta ja tämä oli toinen Bidenin kaudella eli noin yksi per vuosi, Vuori laskee.
Liittovaltion poliisi FBI otti haltuunsa kiinalaisen pallon jäännökset.
Sääluotausten tarkoitus on saada havaintoja yläilmakehästä.
Tiedot ovat keskeisiä sään ennustamiselle, sään mallintamiselle, lentosääpalvelulle ja satelliittitutkimukselle.
Mittauksia tekevän radiolähettimen eli sondin taivaalle nostavat pallot täytetään vedyllä tai heliumilla. Keskimäärin luotaukset yltävät 22–28 kilometriin, mutta sondi voi nousta jopa 35 kilometriin.
Lopulta pallo aina puhkeaa kaasun laajetessa ja radioluotain eli sondi putoaa vapaasti – tehden vielä pudotessaankin havaintoja.
Suuri osa Ilmatieteen laitoksen päivittäin lähettämistä sondeista katoaa metsiin, järviin ja mereen. Silloin tällöin niitä löytyy, kaukaisimmat Virosta ja pohjoisessa itärajan takaa.
Timo Laineen mukaan kukaan ei ole saanut päähänsä taivaalta putoavaa Ilmatieteen laitoksen 90 grammaa painavaa sondia.
Sondien aiheuttamista tapaturmista ei ole raportoitu myöskään eurooppalaisessa säänluotaustyöryhmässä (Eumetnet).
Vapaasti taivaan tuulissa ja ilmavirtauksissa ajelehtivat sondit ylittävät valtakuntien rajoja.
Säänluotauksen ei ole havaittu haittaavan lentoliikennettä.
IS pyysi näkemystä myös Suomen valtakunnalliselta ufo-yhdistykseltä UFO-Finlandilta, mutta ei tavoittanut ketään vastaamaan.
