Suomalaislasten oppimistulosten lasku ja kouluissa tapahtuneet muutokset ovat herättäneet viime aikoina runsaasti keskustelua. Eräs muutos on tapahtunut konkreettisesti koulun seinien sisällä.
Suomeen on rakennettu viime vuosina uudenlaisia avokouluja, joissa luokkahuoneiden väliset seinät on saatettu korvata esimerkiksi verhoilla.
Ilta-Sanomat uutisoi viime keskiviikkona, että esimerkiksi Hämeenlinnassa Nummen yhtenäiskoulussa ja Imatralla Mansikkalan koulukeskuksessa avoimia tiloja on kuitenkin pitänyt korjata jälkeenpäin pystyttämällä luokkien väliin seiniä.
Uusien koulujen suunnittelussa ohjeena käytetään Rakennustietosäätiön julkaisemia RT-kortteja.
Opetushallituksen entinen yliarkkitehti Reino Tapaninen oli suunnittelemassa nykyisin käytettäviä, vuonna 2019 valmistuneita ohjekortteja. Niiden suunnittelussa on kuultu paitsi Opetushallitusta myös useita muita asiantuntijaryhmiä muun muassa yliopistoista ja kunnista.
Perusopetuksen tiloja käsittelevässä RT-kortissa käydään läpi koulutilojen suunnittelua ohjaavaa lainsäädäntöä ja määräyksiä, koulutontin ja -rakennuksen mitoitusta sekä oppimisympäristön ominaisuuksia. Kortin mukaan ”oppimisympäristön tulee herättää uteliaisuutta ja innostusta, opettaa lapsia kiinnittämään huomiota ympäristöön sekä kehittää tunnetta ja tietoisuutta siihen kuulumisesta”.
– Niitä käytetään ohjeellisena lähdeaineistona koulujen suunnittelussa. Määräyksiä ne eivät ole, Tapaninen arvioi.
Perusopetuksen tiloja ja suunnittelun lähtökohtia käsittelevän RT-kortin mukaan ”muuntojoustavat tila- ja kalusteratkaisut lisäävät monikäyttöisyyttä ja soveltuvuutta monien käyttäjäryhmien tarpeisiin”. Kortissa kerrotaan, että perusopetuksen opetussuunnitelmassa määritellyt opetuksen tavoitteet vaikuttavat koulujen tilasuunnitteluun.
– Avoimia tiloja ei missään välttämättä vaadita. Koulun suunnittelussa täytyy aina perehtyä koulun toiminnalliseen ympäristöön ja siihen, minkälaisen työympäristön käyttäjät haluavat, sanoo nykyisin itsenäisenä konsulttina koulurakennushankkeissa toimiva Tapaninen.
Nummen yhtenäiskoulussa Hämeenlinnassa avoimia tiloja on pitänyt jälkeenpäin korjata lasiseinillä. Tiloja jaetaan yhä myös verhoilla.
Opetushallituksen entinen yliarkkitehti puhuu ”käyttäjien määrittelemästä pedagogisesta visiosta”. Mutta onko käyttäjillä, siis esimerkiksi opetuksesta vastuussa olevilla opettajilla, todellista vaikutusvaltaa siihen, millaisia kouluja Suomeen rakennetaan?
Ilta-Sanomien haastattelemat kokeneet opettajat ja rehtorit ovat ihmetelleet, mistä koulujen avoimet tilaratkaisut ja pulpeteista luopuminen ovat lähtöisin.
– Oletammeko, että lapsi pystyy keskittymään avotilassa, kun muut suhaavat ympärillä?, kysyi eräs kaksikymmentä vuotta koulujen arkea eteläsuomalaisissa kouluissa nähnyt rehtori.
Aino Saarinen
Oppimistulosten laskun syitä väitöskirjassaan perannut Aino Saarinen puolestaan sanoi Ilta-Sanomille aiemmin, että tutkimusten mukaan avotilat nostavat fysiologisia stressitasoja, vähentävät kasvokkaista vuorovaikutusta ja heikentävät suoritusta.
– Edelleen varmaan perinteisiäkin käytävä- ja luokkahuonekouluja tehdään. Monipuolisuus ja joustavuus on lisääntynyt tilojen käytössä, jolloin tehdään enemmän muunneltavia ja mukautuvia koulutiloja, Tapaninen kuvailee nykykehitystä.
”Avoimia tiloja ei missään välttämättä vaadita. Koulun suunnittelussa täytyy aina perehtyä koulun toiminnalliseen ympäristöön ja siihen, minkälaisen työympäristön käyttäjät haluavat
Monelle paikkakunnalle rakennetaan nykyään suuria koulukeskuksia, joissa samassa tilassa voi toimia päiväkodin, esikoulun, peruskoulun ja lukion lisäksi myös neuvola ja kirjasto.
– Viime vuosina havaittavissa oleva trendi on, että pienistä kyläkouluista siirrytään suuriin keskuskouluihin. Varmaankin kuntia painavat kustannuskysymykset, koska toiminta tulee taloudellisemmaksi järjestää kunnan keskuskouluissa.
– Tilojen ja opetuksen tarjonta voi olla monipuolisempaa suuremmissa kouluyksiköissä, Tapaninen perustelee.
Uudenlaisten koulujen on kerrottu vastaavan uuden opetussuunnitelman mukaisiin tavoitteisiin. Tapanisen mukaan opetussuunnitelmassa ei kuitenkaan puhuta suoraan avoimista opetustiloista.
– Avoimuus on muotitermi, joka käsitetään väärin. Pitäisi puhua mieluummin monipuolisista ja toiminnallisesti muunneltavista tiloista.
Mansikkalan koulukeskus Imatralla 19. elokuuta 2020. Syyslukukaudella 2020 käyttöön otettu koulukeskus oli valmistuessaan Suomen suurin kokonaan puurakenteinen koulu.
Syksyllä 2020 Imatralla otettiin käyttöön Suomen suurin puukoulu, Mansikkalan koulukeskus. Siellä työrauha saavutettiin vasta, kun luokkien välille pystytettiin siirreltävät väliseinät. Tällaisessa tapauksessa akustiikkaan ei ole kiinnitetty suunnitteluvaiheessa riittävästi huomiota, Tapaninen selittää.
– Koulujen äänimaailmaan täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Jos äänenvaimennuksessa on tehty virheitä, toki se häiritsee toimintaa.
Eivätkö pysyvät seinät eristä joka tapauksessa paremmin ääntä kuin siirreltävät sermit tai verhot?
– Verhoratkaisuja on joissakin kouluissa nähty, ja se on selvä puute, jos tilojen välillä on erityyppistä toimintaa. Verho ei eristä ääntä yhtään.
Arkkitehdin mukaan niin sanottuja avoimia kouluja on Suomessa edelleen vähän suhteutettuna koulujen kokonaismäärään. Seura-lehti kertoi muutama vuosi sitten, että avokouluja on Suomessa rakennettu noin sata kappaletta. Vaikka uudenlaisissa tiloissa on esiintynyt ongelmia, Tapanisen mukaan koulujen suunnittelussa ei pitäisi ottaa askelia taaksepäin.
– Pitäisi tehdä enemmän tutkimusta ja seurata koulujen tiloja ja toimivuutta.
Mistä ajatus avokonttorimaisista kouluista on sitten lähtöisin?
Tapanisen mukaan uudenlaiset avoimet oppimisympäristöt eivät ole suomalainen, vaan yleismaailmallinen suuntaus, jonka perusteella kouluja rakennetaan paljon myös muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa.
Aino Saarinen puolestaan kertoi kuulleensa, että suomalaiset koulutusvientikonsultit myivät Etelä-Koreaan avokoulumallia. Siellä ”Suomen mallin” mukaista koulua kokeiltiin, mutta hyvin pian huomattiin, että perhetausta alkoi määrittää sitä, kuka koulussa pärjää. Sen jälkeen kokeilua ei laajennettu enää yhteenkään kouluun.
Hämeenlinnassa 2020 valmistuneessa Nummikeskuksessa sijaitsee Nummen yhtenäiskoulu.
Tapanisen mukaan muunneltavat oppimisympäristöt ovat lähtöisin opetustyön vaatimuksista.
Ilta-Sanomien haastattelemat opettajat ovat toista mieltä.
– Konsultit ovat vieneet koulumaailmaa eteenpäin avoimilla tilaratkaisuilla, oppikirjojen korvaamisella teknologialla, opetussuunnitelmauudistuksilla ja pitkään puhutulla inkluusiolla, eräs 37 vuotta luokanopettajana toiminut mies totesi.
Tapanisen mukaan uudenlaiset koulut eivät ole vaikuttaneet oppimistulosten laskuun.
– En lähtisi etsimään syitä tiloista, vaan koulutukseen suunnatuista varoista ja muista resursseista, kuten henkilökunnan tarpeista. Osasyy voi olla se, että edellisen hallituksen aikana koulutuksesta leikattiin.
”Osasyy voi olla se, että edellisen hallituksen aikana koulutuksesta leikattiin.
Koulujen suunnittelussa käytettävien RT-korttien lähdeluettelossa ensimmäisenä on mainittu tamperelaisen konsulttiyhtiön Finnish Education Groupin moderneja opetusympäristöjä käsittelevät opaskirjat CookBook ja CookBook 2.0.
Yhtiö konsultoi verkkosivujensa mukaan koulujen ja kuntien kouluhankkeita CookBook-osallistamisprosessilla. Hämeenlinnan kaupungin strategiajohtaja Markku Rimpelä on yksi opaskirjassa esitellyistä ”kokeista” ja konsulttiyhtiön hallituksen puheenjohtaja.
CookBook on konsulttiyhtiön laatima oppimisympäristöjen ”modernin rakennetun ympäristön opas”. Moni kunta käyttää opaskirjaa uusien koulujen suunnittelussa. Esimerkiksi Inarin kunta on lisännyt oppaan linkin uuden koulukeskuksen suunnittelusivulle. Rimpelä on Opetushallituksen entinen kehitysjohtaja ja vaikuttaa konsulttiyrityksensä kautta monen uuden kouluhankkeen taustalla Suomessa.
– Meidän toiminnastamme on annettu julkisuudessa täysin väärä käsitys. Ei pidä paikkaansa, että olisimme avokoulun apostoleja. Haemme tilojen taipuisuutta erilaisiin pedagogisiin menettelytapoihin, Rimpelä kuvailee.
Markku Rimpelä.
Rimpelän mukaan koulujen suunnittelussa pitää kuunnella koulujen henkilökuntaa ja tilaajaa eli kuntaa.
CookBook 2.0. -opaskirjassa on esitelty Nummen yhtenäiskoulua, joka on oppaan mukaan ”valmistuessaan yksi Suomen moderneimmista perusopetuksen yksiköistä”.
Ilta-Sanomat kertoi viime viikolla, että hämeenlinnalaisen Nummen yhtenäiskoulun avoimia tiloja on pitänyt korjata jälkeenpäin pystyttämällä luokkien väliin lasiseiniä.
– Yrityksemme ei ole ollut missään tekemisissä Nummen yhtenäiskoulun suunnittelun ja rakentamisen kanssa. Koulu on esitteessä esimerkkitapauksena yhteissuunnittelun toimintamallista. Koulu tuli siihen sitä kautta, että CookBookissa kumppanina on Isku, jonka kalusteita koulussa on.
Rimpelä kertoo, että kun Nummen yhtenäiskoulua rakennettiin, hän vastasi lasten ja nuorten palveluista Hämeenlinnassa. Hänen mukaansa hänen yritystoiminnallaan Finnish Education Groupissa ei ole ollut mitään tekemistä kyseisen koulun kanssa.
Rimpelän mukaan Finnish Education Groupin viimeisin hanke Suomessa on uusi kouluhanke Tuusulassa.
– Olemme olleet siinä pedagogisena asiantuntijana.
Hän perustelee siirreltävien väliseinien käyttöä uusissa kouluissa sillä, että niiden ansiosta koulurakennusta voidaan käyttää tulevaisuudessa eri käyttötarkoitukseen, kun syntyvyys laskee ja lasten määrä vähenee.
–Jotkut haluavat enemmän avoimia tiloja ja jotkut suljetumpia tiloja. Joustavuus ja muunneltavuus pitäisi olla lähtökohtana.
Tarkoittaako taipuisa ja avoin tila tosi asiassa eri asioita?
– Kyllä. Taipuisuus ja muunneltavuus voidaan toteuttaa perinteisimmissäkin kouluissa esimerkiksi kalusteilla. Taipuisuutta saadaan aikaan muun muassa avattavilla seinillä, jotka eristävät tehokkaasti ääntä. Toki kiinteään seinään verrattuna äänieristävyys ei ole niin hyvä.
Uudenlaiset avoimet koulutilat antavat mahdollisuuksia esimerkiksi yhteisopettajuuteen, Rimpelä selittää.
– Avoimuutta on myös seinien läpinäkyvyys, jolloin valo liikkuu tilasta toiseen ihan eri tavalla.
Nummen yhtenäiskoulussa käytettiin aiemmin tilojen jakamiseen pelkkiä verhoja. Osassa luokista verhot ovat yhä käytössä.
Millaista palautetta uudenlaisista kouluista on tullut käyttäjiltä?
– Vaihtelevaa palautetta. Se vähän riippuu siitä, kuinka paljon koulussa on jo ennen uutta rakennusta toteutettu yhteistoimijuutta aikuisten ja lasten kesken. Alakouluista palaute on ollut monta kertaa positiivisempaa luokanopettajajärjestelmän vuoksi. Yläkoulussa aineenopettajat haluavat enemmän eriytetympiä tiloja.
Rimpelä myöntää, että kaikki lapset eivät pärjää täysin avoimissa tiloissa, vaan osa tarvitsee oppiakseen pienempiä tiloja. Vuosina 2006–2008 Opetushallituksen kehitysjohtajana toiminut Rimpelä sanoo, että vaikutteita oppimisympäristöjen avoimuuteen on saatu muun muassa ulkomailta.
– Yhteistoiminnallisuuden leviäminen opetukseen ja lasten ja nuorten toimintamallin muuttuminen tässä ajassa ovat vaikuttaneet uudenlaisiin oppimisympäristöihin.
Rimpelän näkemyksen mukaan viime aikoina paljon puhuttaneisiin koulujen muutoksiin ovat vaikuttaneet opetussuunnitelman uudistukset. Suomalaiskoulujen alamäkeä analysoineet opettajat ovat esittäneet tässä yhteydessä kovaa kritiikkiä avotiloja kohtaan. Rimpelä ei kuitenkaan pidä itseään parhaana asiantuntijana vastaamaan kysymykseen oppimistulosten laskusta.
– Siihen on monta eri syytä. Kun ajattelee, kuinka paljon lasten ja nuorten tuen tarve on ollut esillä ja että meillä on liian vähän tarjolla sitä. On perusteetonta etsiä syitä pelkästään uudistuvista oppimisympäristöistä.
