Suomessa on viime vuosina jouduttu korjaamaan uusien koulujen avoimia tiloja rakentamalla luokkien väliin seiniä. Hämeenlinnaan valmistui syksyllä 2018 uudenlainen koulu, jossa enimmillään kuusi luokkaa opiskeli samassa tilassa, jota jaettiin osiin verhoilla.
– Alakoulun luokat 1–6 opiskelivat hyvin avoimissa tiloissa. Samoissa tiloissa opiskelivat myös yläkoulun oppilaat suurinta osaa oppiaineista, joissa ei tarvita erityistä välineistöä, kuvailee Nummen yhtenäiskoulun rehtori Kati Hirvonen.
Nummen yhtenäiskoulun rehtori Kati Hirvonen.
Pahimmillaan noin 130 eri-ikäistä oppilasta yritti keskittyä koulunkäyntiin ja opiskella eri oppiaineiden sisältöjä yhdessä tilassa. Avoimessa tilassa oli vaikea järjestää toisille työrauhaa hiljaiseen työskentelyyn ja erilaiseen toimintaan.
– Verhot eivät olleet akustisesti riittäviä, eivätkä vaimentaneet melua. Taustahäly oli aikamoinen. Opettaja opetti toisella puolella toista ainetta, ja toisella puolella verhoa toinen opettaja opetti toista ainetta eri vuosiluokalle. Se ei ollut mikään hyvä ratkaisu, Hirvonen kertoo.
Verhoja käytetään yhä tilanjakajana osassa Nummen yhtenäiskoulun tiloja.
Sekä opettajat, oppilaat että oppilaiden huoltajat antoivat palautetta avotilojen rauhattomuudesta. Syksyllä 2019 alettiin pohtia, miten koulun tiloja voitaisiin korjata. Arkkitehti ehdotti, että luokat voidaan jakaa lasiseinillä.
– Se oli hyvä ratkaisu, koska myös koulun valoisuus säilyi. Lasiseinät ovat akustisesti hyvät, rehtori kehuu.
Alunperin avoimia tiloja jaettiin pelkillä verhoilla, jotka eivät olleet akustisesti riittäviä, rehtori kuvailee.
Uudet väliseinät pystytettiin Nummen yhtenäiskouluun syksyllä 2020. Nummen yhtenäiskoulussa opiskelee yhteensä yli 900 oppilasta.
– Muutos oli merkittävä ja onnistunut. Sen huomaa yhä, jos lasiseinän ovi on auki tilojen välillä ja sen sulkee, niin se imaisee äänet taakseen. Työrauha parantui huomattavasti.
Tältä näyttää Nummen yhtenäiskoulussa Hämeenlinnassa.
Tänä päivänä samassa tilassa opiskelee kaksi luokkaa, joilla on kaksi opettajaa. Oppilaita tilassa on yhteensä noin 40–45 kerrallaan.
– Siellä on esimerkiksi kaksi nelosluokkaa tai biologia ja maantieto.
Nummen yhtenäiskoulussa on yli 900 oppilasta.
Hirvosen mukaan koulu on yhä täynnä ja tiloissa on välillä ahdasta, kun yli 900 oppilasta yrittää liikkua sisään, ulos, ruokailemaan ja toiselle puolelle koulua.
– Oppilasmäärä on liian suuri näihin tiloihin. Jos alkaisin itse suunnitella koulua ihan alusta, lähtisin toiminnan lisäksi siitä, että miten koulupäivän aikana liikutaan. Ei ole miellyttävää liikkua valtavassa ruuhkassa.
Nummen yhtenäiskoulu valmistui Hämeenlinnaan vuonna 2018.
Mansikkalan koulukeskus Imatralla otettiin käyttöön syyslukukaudella 2020. Samassa rakennuksessa toimii päiväkoti, esikoulu, perusopetuksen luokat 1–9 sekä Imatran yhteislukio.
Imatran Mansikkalassa avattiin syksyllä 2020 Suomen suurin puukoulu. Modernissa koulukeskuksessa on noin 1 300 lasta päiväkoti-ikäisistä lukiolaisiin. Samoissa tiloissa toimii myös neuvola. Myös Mansikkalan koulukeskuksessa avotilojen rauhattomuutta on jouduttu korjaamaan jälkikäteen väliseinillä.
– Meillä on rakennettu perusopetuksen puolelle siirrettäviä väliseiniä, joilla on haluttu rajata luokkatiloja. Ne ovat muunnettavissa tarvittaessa myös avoimemmiksi tiloiksi, kertoo Mansikkalan koulukeskuksen apulaisrehtori Kimmo Liukkonen.
Apulaisrehtorin mukaan kouluun tulevien lasten määrä muuttui rakennusprojektin aikana. Siitä syystä varhaiskasvatuksen tiloja muutettiin. Perusopetuksen tilojen korjaukset jäivät tekemättä, koska aika loppui kesken.
– Niitä on nyt pikkuhiljaa pyritty tekemään, Liukkonen kuvailee.
Imatran Mansikkalan koulukeskus on Suomen suurin puukoulu.
Syksyllä 2020 avoimessa tilassa opiskeli kuusi ryhmää. Tiloja eroteltiin verhoilla. Lisäksi kolme luokkaa oli erillisessä tilassa, jossa ei myöskään luokkien välissä ollut seiniä. Jouluna 2020 tilanne helpottui, kun osa 4.–5. luokan oppilaista siirtyi väliaikaisesti vanhan moduulikoulun väistötiloihin viereiselle hiekkakentälle.
– Ennen sitä äänimaailma oli aika haastava. Englantia saatettiin opettaa toisille ja toisille vieressä historiaa. Siinä oli aika paljon äänellistä häiriötä.
Siirrettävien väliseinien pystyttäminen on parantanut tilannetta huomattavasti, Liukkonen arvioi.
–Meidän opetusryhmissä on noin kaksikymmentä oppilasta. Muutoksesta on tullut kiitosta sekä oppilailta että opettajilta.
Apulaisrehtorin mukaan koulukeskus toimii nyt suuresta oppilasmäärästään huolimatta hyvin.
–Aloitimme hirveän vaikeassa tilanteessa korona-aikana, kun oppilasryhmät piti pitää fyysisesti erossa toisistaan. Olemme saaneet hyviä kokemuksia isompien ja pienempien oppilaiden yhteistoiminnasta.
Yläkoulun ja lukion 75 minuutin oppitunnit ja alakoulun 45 minuutin oppitunnit aiheuttavat kuitenkin jonkinlaisia haasteita tilojen käytön suhteen.
– Tilat on pitänyt pitää hieman erillään ihan jo arjen sujumisen vuoksi. Oppilaita on paljon, joten tiloja ei voida hirveästi avata.
Hämeenlinnassa samoissa tiloissa koulun kanssa toimii myös neuvola ja kirjasto.
Uutisvuoksiuutisoi vastikään, että Imatran Mansikkalan koulukeskuksen korjauksiin on käytetty pian 1,2 miljoonaa euroa. Seura-lehti kertoi vuonna 2020, että Suomessa oli tiettävästi suunniteltu ainakin sata koulua avoimien oppimisympäristöjen periaatteella ilman, että asiaan liittyvistä tieteellisistä tai pedagogisista faktoista olisi käyty keskustelua.
Suomalaislasten oppimistulosten laskua väitöskirjassaan käsitellyt yliopistonlehtori Aino Saarinen kommentoi viime viikolla Ilta-Sanomille, että tutkimusnäytön mukaan avotilat soveltuvat erityisen huonosti pienille lapsille.
Saarisen mukaan avotilat vähentävät tutkimusten mukaan kasvokkaista vuorovaikutusta, lisäävät fysiologisia stressitasoja ja heikentävät suoritusta. Lapsi harvoin itse huomaa näitä vaikutuksia.
Lasiseinät imaisevat melun ja hälinän, kun oven laittaa kiinni.
Myös Ilta-Sanomien haastattelemat opettajat ovat arvostelleet avoimia tilaratkaisuja.
– Opettajat ovat jo vuosia nähneet, mitä kouluissa pitäisi tehdä toisin. Siitä huolimatta konsultit ovat vieneet koulumaailmaa eteenpäin avoimilla tilaratkaisuilla, oppikirjojen korvaamisella teknologialla, opetussuunnitelmauudistuksilla ja pitkään puhutulla inkluusiolla, eräs 37 vuotta alakoulun opettajana toiminut mies totesi Ilta-Sanomille.
