Nuori haluaisi oppia kiinnostavasta aiheesta, mutta opiskelusta ei vain tule mitään. Vapaa-ajalla tv-sarjan katselu voi olla vaikeaa, kun on koko ajan seurattava puhelimeen tulevia viestejä.
Psykologian tohtori Mona Moisala kiertää kouluissa ja lukioissa puhumassa aivoterveydestä ja keskittymiskyvyn parantamisesta. Hänen mukaansa nuoret kertovat kamppailevansa nykyisin paljon älylaitteiden aiheuttamien keskittymisvaikeuksien kanssa.
Riippuvuus älylaitteista voi näkyä jopa suoriutumisessa ylioppilaskirjoituksista. Tottuminen nopeatempoisuuteen voi tuottaa haasteita, kun yllättäen täytyykin lukea kuukausien ajan samasta aiheesta ja koepäivänä keskittyä jopa kuusi tuntia yhtä soittoa.
– On tosi iso vaatimus olla monta tuntia putkeen paikoillaan ja keskittyä kokeen tekemiseen. Olisi aikuisellekin kova paikka, en yhtään ihmettele, että nuoret kokevat sen haastavana.
On tutkimuksia, joiden mukaan älylaitteiden käyttö on yhteydessä keskittymiskyvyn heikkenemiseen. Moisalan mukaan nuorten kamppailusta keskittymisen kanssa kertoo sekin, kuinka paljon enemmän he hakeutuvat nykyisin ADHD-tutkimuksiin.
Mona Moisala on tutkimuksessaan perehtynyt keskittymiskykyyn ja multitaskaamisen aivovaikutuksiin.
Moisala keskustelee kouluvierailuillaan nuorten kanssa esimerkiksi siitä, kuinka omia aivojaan voi suojata arjessa.
– Eräs opiskelija kysyi, miksi kouluissa iso osa oppitunneista vietetään sähköisen materiaalin parissa. On tosi relevantti kysymys, huomioidaanko kouluissa se, mitä aivot tarvitsevat kehittyäkseen. Aivot tarvitsevat älylaitteetonta aikaa.
Keskittymistä ja pitkäjänteistä työskentelyä voi harjoitella tietoisesti. Moisalan mukaan etenkin toisen asteen opiskelijan kannattaa päättää tietoisesti yksi oppitunti tai välitunti päivästä, jolloin ei katso puhelinta lainkaan.
Nuorelle voi olla erityisen vaikea hallita omaa älylaitteen käyttöään tai pitää sometaukoa, sillä ne ovat suuri osa elämää. Moisalan mukaan nuoret kuitenkin lukevat netistä esimerkiksi somealustojen koukuttavuudesta ja keskittymiskyvyn toiminnasta. Nuoret voivat myös olla paljon tiedostavampia kuin aiemmat sukupolvet.
Somealustat on suunniteltu mahdollisimman koukuttaviksi. Suuret sosiaalisen median yhtiöt kertovat harvoin avoimesti, millä tavalla alustojen toimintamekanismit rakentuvat tai miten ne hyödyntävät käyttäjistä keräämiään tietoja koukuttavuuden rakentamiseksi.
Esimerkiksi videosovellus TikTokin algoritmi vaikuttaisi näyttävän käyttäjilleen sisältöä, joka ei ole aivan sitä, mitä käyttäjä sovelluksesta hakee. Sitten silloin tällöin tarjotaankin herkkupaloja, jotain superhauskaa ja jännittävää.
– Silloin dopamiinijärjestelmä reagoi paljon herkemmin. Dopamiinijärjestelmä tykkää yllättävistä ja ennakoimattomista palkkioista erityisen paljon.
Ei siis ole riittävän koukuttavaa tarjota aivoille tasaiseen tahtiin jotain miellyttävää. Sosiaalisen medioiden alustoilla on valtava määrä tietoa käyttäjistään, joten sisältö on helppo räätälöidä sen mukaan, mikä lisää käyttäjien sovelluksen parissa viettämää aikaa.
Alustat saattavat myös ajastaa tykkäysilmoitusten näyttämistä käyttäjilleen: ensin postaukseen ei tule lainkaan reaktioita, mutta yhtäkkiä niitä sataa valtava rimpsu. Annetaan siis kerralla paljon hyvää, ei tasaiseen tahtiin.
Moisalan mukaan koukuttavien kikkojen tiedostaminen auttaa nuoria hallitsemaan omaa somen käyttöään.
