Kun katsoo hetken päästä 93 vuotta täyttävää Lilly Millneriä, hän on kuin kuka tahansa iäkäs mutta vetreä eläkeläisrouva.
Kukaan toinen suomalainen ei ole kuitenkaan nähnyt ja kokenut sellaista ääretöntä pahuutta ja julmuutta kuin herttaisesti hymyilevä Millner.
Millner selvisi hengissä natsien keskitysleiriltä. Hänen lisäkseen Suomessa on elossa enää yksi toinen tuhoamisleiriltä selvinnyt.
Liettuassa syntynyt Millner kuljetettiin Stutthofin (nykyinen Sztutowo Puolassa) keskitysleirille kesällä 1944.
Holokaustin uhrien muisto ry:n mukaan oli pari kertaa silkasta sattumasta kiinni, että Millnerin elämänlanka sai jatkua. Ensimmäisen kerran jo heti leirille tullessa. Stutthofissa lapset tapettiin yleensä heti, joten hänen äitinsä väärensi tyttärensä syntymäajan.
Lisäksi ratkaisevassa jonossa Millnerillä oli korkokengät jaloissaan ja korkea hiusnuttura päässä, jotta hän vaikutti todellista pidemmältä. Kävi onnekkaasti: Millner eroteltiin keskitysleiriin menevään joukkoon.
Toisen kerran Millner oli jo jonossa muutaman metrin päässä kaasukammion ovesta, kun eräs leirin luottovangeista työnsi hänet pois jonosta ja pelasti Millnerin hengen.
Lilly Millner sanoo selvinneensä kaikesta kokemastaan optimismilla ja sisulla.
Natsit alkoivat tyhjentää Stutthofia tammikuussa 1945 neuvostojoukkojen lähestyessä. Seurasi armottomia ja julmia kuolemanmarsseja, jollaiseen myös Millner äitinsä kanssa joutui. Natsit ampuivat uupuneet surutta.
Neuvostojoukot löysivät Millnerin Hinowin pikkukylästä ladosta noin puolen tunnin ajomatkan päässä Gdanskista toukokuussa 1945. Löydettäessä tuolloin 14-vuotias tyttö painoi lähteiden mukaan vain 16 kiloa!
Millnerin äiti pääsi myös perille Hinowiin mutta oli niin heikko, että kuoli nälkään vain muutama tunti ennen vapauttajien tuloa.
– Viimeiset hetket ennen pelastajien tuloa makasin tallissa. Siellä oli paljon kuolleita ja just ja just eläviä, Millner sanoi torstaina Ilta-Sanomille holokaustin uhrien muistopäivän valtakunnallisessa muistotilaisuudessa Säätytalossa.
”Siellä oli paljon kuolleita ja just ja just eläviä.
– Olen syntynyt optimistiksi, Jos en olisi optimisti, en olisi nyt tässä, Millner lisäsi.
Millner sai itseoikeutetusti sytyttää tilaisuudessa ensimmäisen muistokynttilän.
– Oli minulle kunnia, että sain sytyttää kynttilän. Kyse ei ole vain minusta tai perheestäni vaan koko yhteisöstä, Millner sanoi.
–Tämä oli ihana tilaisuus! En olisi jättänyt tätä mistään hinnasta väliin. Olisin tullut vaikka pyörätuolilla. Tytärkin lensi Israelista tänne varta vasten tätä varten, Millner jatkoi.
Muistotilaisuuden juhlapuheen piti Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd). Tuppurainen muistutti, että holokausti oli suunnitelmallisuudessaan ja julmuudessaan ainutlaatuinen etenkin, kun se tapahtui valistuneen Euroopan silmien edessä. Tuppurainen myös kysyi, miten kaiken julmuuden tehneet pystyivät selittämään teot itselleen.
Tapahtuneesta on jo 78 vuotta, mutta muistot eivät unohdu koskaan.
– Näen vieläkin painajaisia. Kohtuullisen harvoin mutta kuitenkin.
Mikä sitten auttoi Millneriä pääsemään jaloilleen kaikista karmaisevista ja painajaismaisista kokemuksista?
– Olen saanut sitä, mitä tarvitaan Suomessa. Sisua! En olisi tästä muuten selvinnyt, Millner naurahti.
Kansanedustaja Ben Zyskowiczin (kok) isä vapautui Sachsenhausenin keskitysleiriltä vuonna 1945. Zyskowicz ei muista isän puhuneen paljon kokemuksistaan, sillä hän oli vain 6-vuotias isän kuollessa 1960.
Lue lisää: Ben Zyskowiczin koskettava tarina: Isä joutui keskitysleirille
– Muistot ovat aika vähäiset. Sen muistan, että isä menetti helposti malttinsa ja oli hyvin ankara. Isä ei oikein koskaan selviytynyt henkisesti kaikesta kokemastaan, Zyskowicz sanoi.
Ben Zyskowicz ymmärsi juutalaisten laajemman vainon vasta isänsä kuoleman jälkeen.
– Kun olin pikkuisen vanhempi, niin aina kun äitini suvun juutalaisia kävi kylässä, niin puhuttiin Hitleristä, kuudesta miljoonasta, natseista ja kaasukammioista. En silloin ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Vasta myöhemmin selvisi, että isä oli henkilökohtaisesti joutunut osaksi juutalaisten kansanmurhaa. Kaikki isän puolen sukulaiset murhattiin isää lukuun ottamatta, Zyskowicz jatkoi.
Zyskowicz sanoo, että hänellä oli alkuun väärä käsitys siitä, että juutalaisiin kohdistunut vaino alkoi vasta natsien juutalaisiin kohdistamasta kansanmurhasta.
– Alkuun oletin, että juutalaiset olivat saaneet olla rauhassa ennen kuin Hitler tuli valtaan. En käsittänyt, että kyse oli ollut erittäin pitkästä jatkumosta ja että antisemitismi oli ollut hyvin vanhaa joko uskontoon tai kaikenlaiseen syntipukkiuteen perustuvaa. Tämä ymmärrys tuli vasta koulun kautta, silloin myös Hitler tuli käsitteenä selväksi.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo korosti, että on tärkeää tunnistaa ja puuttua piilevään antisemitismiin, ennen kuin se pääsee valtaamaan alaa.
Zyskowiczin mielestä 27. tammikuuta vietettävä kansainvälinen holokaustin muistopäivä on tarpeen.
– Että muistamme brutaaliudessaan ainutlaatuisen Euroopan historian synkimmät tapahtumat. Ja myös sen takia, että ilmiönä antisemitismi ei ole kadonnut Euroopasta mihinkään. Varsinkin sosiaalinen media on mahdollistanut, että kaikista käsittämättömimmille ja järjettömimmillekin ajatuksille löytyy vastakaikua, Zyskowicz pohtii.
Lue lisää: Turkuun asennetaan kompastuskivi Saksaan luovutetun juutalaismiehen muistoksi
Juttua tarkennettu 27. tammikuuta kello 13.47. Suomessa hengissä on enää kaksi suomenjuutalaista, jotka selvisivät natsien keskitysleireiltä.
