Ilta-Sanomat täyttää 90 vuotta. Sen kunniaksi esittelemme 90 sankaria Suomesta.
Sellainen näky ei hevillä haalistu verkkokalvoilta. Karin Toivola oli koiriensa kanssa kävelyllä Vaasan keskustassa, kun hän huomasi vanhan naisen etsimässä tyhjiä limsapulloja roskasäiliöstä.
– Mietin jonkin aikaa, miten aloitan keskustelun loukkaamatta häntä. Usein koirat tarjoavat hyvän keinon avata puheyhteys.
Pian selvisi, että naisen puoliso on kuollut ja pieni eläke ei tahdo riittää elämiseen. Asuminen oli turvattu, koska hänellä oli omistusasunto, mutta usein oli silti tehtävä valinta, ostaako ruokaa vai lääkkeitä.
Toivola kertoi naiselle ryhmästä, jonka kantavana voimana hän on ollut jo yli kymmenen vuotta. Joukko vaasalaisia vapaaehtoisia auttaa vanhuksia jakamalla heille ruokaa sisältäviä kasseja sekä pieniä lahjakortteja tarvittaviin menoihin.
Tarinalla oli onnellinen loppu, koska iäkkäälle naiselle järjestyi saman tien lahjakortti, joka helpotti hänen ahdinkoaan.
Toivolan ryhmällä riittää silti töitä. Eläketurvakeskuksen mukaan takuueläkettä sai vuonna 2021 yhteensä 114 000 suomalaista. Takuueläkkeen määrä on 922,42 euroa ja sen tarkoituksena on taata vähimmäistulot myös niille, joiden työeläke ja kansaneläke jää alle takuueläkkeen.
Lisäksi ikääntynyt eläkeläinen voi hakea Kelasta asumistukea, eläkkeensaajan hoitotukea sekä toimentulotukea esimerkiksi lääkkeisiin, ruokaan tai vaatteisiin.
– Käytäntö on osoittanut, että moni vanhus ei tiedä, mistä apua haetaan. Esimerkiksi lapsiperheet tietävät, mihin tukiin he ovat oikeutettuja ja osaavat hakea niitä. Vanhuksilla tilanne on toinen, Karin Toivola sanoo.
Lisäksi köyhyys voi aiheuttaa häpeän tunnetta, joka saa jopa salailemaan heikkoa taloustilannettaan.
– Vanhukset ovat tottuneet pärjäämään, ja moni ajattelee, että edelleen on vain pärjättävä.
”Vanhukset ovat tottuneet pärjäämään, ja moni ajattelee, että edelleen on vain pärjättävä.
Toivolan auttamistyö alkoi vuonna 2012, jolloin hän järjesti ensimmäisen Joulupussi-keräyksen. Sen turvin moni vaasalainen ja mustasaarelainen perhe sai kotiinsa jouluherkkuja, joihin heillä ei muutoin olisi ollut varaa.
Parin vuoden päästä keräykseen alettiin saada päiväysvanhoja mutta käyttökelpoisia tuotteita jaettavaksi, jotka muuten olisivat menneet roskiin. Joulupussista tuli alueella käsite. Vähitellen keräyksen rinnalle tuli muitakin tapoja auttaa.
Tänään Karin ja Hannu Toivolan kotiin on kokoontunut joukko ystävyksiä, jotka kertovat omista tavoistaan auttaa muita. Minna ja Jani Nurminen sekä Berit Riekki ovat olleet mukana jo vuosien ajan.
– Siitä tulee itsellekin hyvä mieli, kun voi tehdä muille hyvää, Berit Riekki sanoo.
Riekki muun muassa jakaa ruoka-apua noin kymmenelle vanhukselle vakituisesti. Hän on huomannut, että apua tarvitsevaan syntyy vähitellen syvä luottamussuhde.
– Moni sanoo, että voisitko tuoda henkilökohtaisesti ruokalähetyksen ovelle. Mielellään ikääntyneet eivät avaa ovea tuntemattomalle, eikä omasta heikosta tilanteesta välttämättä haluta kaikkien tietävän.
Nurmisen perheessä mukaan lähdettiin aluksi joululahjakeräyksen merkeissä. Janin lapset olivat mukana hankkeessa, jossa perhe hankki vähävaraisille lapsille lahjoja.
– Siinä sitten satuin kysymään vanhalta tutultani Karinilta, olisiko joku vanhus, joka kaipaisi vaikka glögiseuraa. Nyt meillä on ollut pitkä ystävyyssuhde iäkkääseen pariskuntaan, joista toinen osapuoli menehtyi vastikään. Lopulta meistä moni oli hautajaisissa mukana kantamassa arkkua, koska kaikilla ei muutoin välttämättä ole riittävästi saattoväkeä.
– On surullista, miten moni vanhus etenkin kaupungissa asuu yksin ja ilman tukiverkkoa. Sitten saa lukea näistä kohtaloista, että vanhus löytyy kuolleena, eikä kukaan ole huomannut sitä viikkoihin, Berit Riekki sanoo.
Vapaaehtoistoiminnassa aktiiviset ihmiset ovat ystävysten mukaan usein heitä, jotka ymmärtävät, miten pienestä toimeentulo voi olla kiinni. Jos ei ole koskaan kokenut itse tai nähnyt lähipiirissä hankalia aikoja, voi olla vaikea ymmärtää, että kuka tahansa voi joskus tarvita apua.
– Aikuiset poikani sanovat, että heikomman auttaminen on iskostunut mieleen kotona, Berit Riekki kertoo.
Karin Toivola on joukon primus motor, joka koordinoi verkoston toimintaa. Mukana on muutama kymmenen vapaaehtoista, osa tiiviimmin ja osa vain silloin tällöin. Toivolan mukaan jokainen voi auttaa oman jaksamisensa mukaan.
– Saatan saada tiedon esimerkiksi, että nyt olisi huonekaluja, vaatteita ja kodinkone tarjolla tarvitsevalle. Usein joku verkostosta jo tietää, kuka sitä voisi tarvita, ja asia järjestyy. Myös Facebook on hyvä työväline.
Toivola kutsuu toimintaa etsiväksi vanhustyöksi, koska he pyrkivät löytämään niitä ikääntyneitä, jotka muutoin jäisivät avun ulkopuolelle. Verkoston toiveissa olisi löytää entistä paremmin avun tarpeessa olijat.
– Toimisikohan kampanja, jossa voisi "ilmiantaa" vaikka naapurinsa meille? Jani Nurminen pohtii.