Joulu on juhla, jossa toivon voitto yli kohtalon yhdistää ihmisiä. Kristillinen perusviesti viittaa rauhaan säntäilyn keskellä. Rauhan pyhittäminen, hyvä tahdon korostaminen ja armon antaminen ovat joulun keskiössä.
Maailmassamme joulun arvot ovat nyt vain etäisesti läsnä. Euroopassa ollaan laajasti sotajalalla, luottamus on nollassa. Joulurauhaa ei siis ole tulossa. Se huolettaa monia, mutta toisaalta sodan karmeus luo kontrastin, jota kautta oman elämän vakautta voi arvostaa.
Myös antamisen henki on ollut vallalla Euroopassa koko vuoden. Vapaa Eurooppa on tukenut Ukrainaa sen torjuntataistelussa, kansalaisia kylmyyden keskellä. Joulun sanoma on siellä täällä paljolti läsnä. Kohtalolle ei tarvitse alistua, sen voi voittaa.
Suurvaltojen keskinäiset suhteet ovat olleet jo kauan epätasapainossa. Menossa on laaja valtahaaste, jossa pyritään syrjäyttämään ennustettava maailmanjärjestys, johon myös ihmisten arki Suomessa on ankkuroitu.
Venäjän halu anastaa itselleen uusia alueita naapurimaistaan on osa riuhtomista, jolla pyritään pakottamaan eurooppalaisen järjestyksen muutos. Venäjä kaipaa vahvempaa roolia erityisesti naapurimaissaan. Keskeinen vallan tragedia on käynnissä.
Tavoitellessaan haluamaansa Venäjä on vaarassa menettää kaiken. Se lisännee panoksia, jotta se saavuttaisi edes hivenen kaipaamansa, mutta syö samalla omaa tulevaisuuttaan ja turmelee sivistystään. Tästä yhtälöstä avautuu ainoastaan vaarallisia näköaloja.
Sähkön hinta huolestuttaa monia. Ilta-Sanomat kertoi jouluviikolla, että kyselyn mukaan jopa sadattuhannet suomalaiset eivät selviä sähkölaskuistaan.
Mutta samalla mekin olemme havahtuneet. Suomea on pidetty suojassa. Venäjä ei kykene enää painostamaan Suomea, ei sotilaallisesti eikä poliittisesti.
Olemme irti Venäjän manipulatiivisesta juonikkuudesta tai mahdollisesta pakkovaltaisesta otteesta. Tämä asioiden tilan muutos on lohduttava, vaikka elämme sodan ajan Euroopassa. Joulu tuo ihmiset yhteen vapaassa ja rauhanomaisessa maassa.
Monet muutkin huolet painavat ihmisten arkea: energian hinnan, korkojen ja muiden hintojen nousu. Huolta tuottavat myös laajemmat ilmiöt kuten ilmastonmuutos. Elämme huoliähkyisiä aikoja.
Olisi helppo kääntää katse pois ja olla ajattelematta tulevaisuutta. Samalla kuitenkin asioiden tila sisältää myös mahdollisuuksia. Siirtyminen pois Venäjän energiasta pakottaa Euroopan miettimään vaihtoehtoisia energialähteitä. Ilmastonmuutoksen vastaisista toimista on tullut geopolitiikkaa. Ratkaisut yhtäällä liittyvät tarmokkuuteen toisaalla.
Monella tavalla Ukraina on etiäinen myös entistä vankemmasta Euroopasta ja Suomesta. Mitä jos miettisimme, kuinka rakentaa sähköverkot niin, ettei niitä voisi käyttää aseena väestöjen tahdon tainnuttamiseen? Miten synnyttää riippuvuuksia, joihin voimme luottaa? Kuinka siirtyä kohti hajautetumpia, älykkäämpiä ja kriisinkestävämpiä energialähteitä ja sähköverkkoja?
”Tänä jouluna voimme olla kiitollisia siitä, että demokratiat ovat haavoittuvuuksistaan huolimatta pärjänneet hyvin.
Huolivyyhdit liittyvät toisiinsa ja tarjoavat mahdollisuuksia myös kokonaisvaltaisempiin ratkaisuihin. Näiden synteesien hahmottajia kannattaa etsiä myös eduskuntavaalien ehdokkaiden joukosta. Suomi tarvitsee tarmokkuutta ja päättäjiä, jotka kykenevät hahmottamaan visioita tulevaan.
Vaalit ovat kaiken ytimessä. Britannian pääministeri Winston Churchill kiteytti tämän osuvasti vuonna 1944: ”Kaiken demokratian ylistyksen takana on pieni ihminen, joka kävelee pieneen äänestyskoppiin kirjoittaakseen pienellä kynällä pieneen paperinpalaan. Mikään määrä puhetta ja äänekästä keskustelua ei voi vähentää tämän teon merkitystä”.
Äänestysteko palauttaa vallan kansalaiselle. Ensi vaaleissa on hyvä ymmärtää tämä valtaistava perusasia. En usko, että Venäjä kykenee enää meidän vaalejamme häiritsemään. Mikään määrä huutavia trolleja, elehtiviä politrukkeja ja mahtipontisia raharikkaita ei saisi horjuttaa meidän uskoamme demokratian kestävyyteen.
Tietenkin Venäjä ja sen verkostot tekevät sen, mihin kykenevät, mutta en usko heidän kykyynsä häiritä kynän liikkeitä äänestyskopissa.
Tänä jouluna voimme olla kiitollisia siitä, että demokratiat ovat haavoittuvuuksistaan huolimatta pärjänneet hyvin. Keskinäistä solidaarisuutta on kyetty osoittamaan Ukrainalle, mutta myös laajemmin usko demokratiaan on noussut itsevaltaisten päättömyyksien johdosta.
Venäjän presidentti Vladimir Putin lähti sotaan ymmärryksellä, että olemme heikkoja ja riiteleviä. Sokerissa kasvaneita. Mutta nyt vuoden lopuksi hänen arvionsa on varmasti toinen. Apua ja myötätuntoa on virrannut Ukrainaan.
Samalla demokratiat ovat voineet toimia ripeästi uskon palauttamisessa vapaaseen poliittiseen järjestelmään. Demokratiat voivat olla metelöiviä ja äänekkäitä, mutta heikkoja ne eivät totisesti ole verrattuna idän itsevaltaisiin järjestelmiin.
Tällä on myös pelotearvoa. Demokratia on helposti leviävä. Se on syy, miksi esimerkiksi Venäjällä, Iranissa ja Kiinassa tehdään kaikki, jotteivät pienten ihmisten pienet kynät kuuluisi eivätkä näkyisi.
”Sodan akuutti eskalaatio on saatu padotuksi. Hinta on valtava mutta myös tahto aggression nujertamiseksi.
Tänä jouluna mieli hapuilee rauhaa. Kaikille se ei ole mahdollista edes Suomessa. Ehkä mieli on levoton ja väsynyt, eikä kukaan ole vain ja ainoastaan strategisesti päättäväinen. Moni on särkyvä ja palasina. Yksin ja levoton.
Eheyttävä puhe auttaa. Mutta ei yksi riitä. Lähimmäisenrakkaus on sitä, että kiinnittää huomionsa myös muiden murheeseen. Kansakunnan rakennustyö on aina kesken. Suomikaan ei ole valmis. Myös meillä tarvitaan rakentavaa asennetta, vaikka saamme vapaudesta nauttia.
Kansallinen liima-aines kaipaa aina vahvistamista. Suomi on vapaa ja moniarvoinen maa, mutta tähän perusviestiin pitää aina joka sukupolven tulkata oma aikansa. Nyt sitä taasen tarvitaan, perusvision kiteyttämistä.
Joskus kriisit tuottavat ihmisiä, jotka kykenevät nousemaan kohtalon ikeen alta. Kohtalo ei ole kiveen hakattua. Tämä vapaus määritellä itse oma kohtalonsa ja sen tuominen esille ratkaisevilla hetkillä ovat hyvin tarttuvia.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on hyvä esimerkki rohkeuden merkityksestä. Hänen kykynsä toimia sähköisti ja valoi uskoa, ei ainoastaan Ukrainassa vaan laajemmin Euroopassa. Hän osoitti, että päättäväinen sallimus voittaa kohtalon.
Vaikka kuinka ajattelisit, että asiat ovat kiveen hakattuja, ne eivät ole. Nyt Ukrainan presidentti matkasi Washingtoniin pitämään puhetta Yhdysvaltojen kongressille. Kukapa olisi uskonut, että tämä olisi ollut mahdollista? Ukrainan kohtalon uskottiin laajasti olleen sinetöity. Venäjä odotti maan romahtavan muutamassa päivässä. Näin Uskoi myös Yhdysvaltojen johto, joka oli valmis evakuoimaan presidentin Kiovasta.
Yhdysvallat oli jo varautunut evakuoimaan Volodymyr Zelenskiyn sodan alkuvaiheessa Ukrainasta. Ukraina ei kuitenkaan romahtanut, ja Zelenskiy vieraili joulun alla Washingtonissa Joe Bidenin luona.
Mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Tarvetta pysyä suojassa ja päättäväisenä. Sitä on edessä vielä jonkin aikaa maailmanjärjestyksen järkkyessä. Mutta kuohunnan ei tarvitse meillä mennä sieluun. Suomessa on tietotaitoa, miten pärjätä nälkäisen karhun kainalossa. Joulussa on aina toivoa, ja huonot vuodet päättyvät aina jonain päivänä.
Sodan akuutti eskalaatio on saatu padotuksi. Hinta on valtava mutta myös tahto aggression nujertamiseksi. Enemmän olen huolissani kroonistuvasta sodasta.
Sota etenee myös vaiheittain syvemmälle, eikä ainoastaan taistelujen rajuuntumisen osalta. Venäjä tavoittelee soturikulttia: puhdasta ja eheää Venäjää. Eikä tämä eskalaatio ole ohi hetkessä vaan vasta alkamassa. Sekin on tarttuvaa.
Jouluna on aina toivoa. Se viestittää meille tärkeistä perinteistä ja arvoista. Uusiutumisen mahdollisuudesta. Suomen pitäminen laupeuden ja sallimuksen maana vaatii valpasta hereillä oloa. Mutta meille on mahdollisuus siihen, että kroonistuva näköalattomuus ei tänne leviä. On rauhoittumisen aika.
