Joulupukin parisuhderintamalla on tapahtumassa jotain. Olen lukenut esiraatilaisena juuri yli 1 500 alakoululaisten joulutarinaa, jotka lähetettiin Ilta-Sanomien perinteiseen Joulutarinakisaan.
Joulupukin ja Joulumuorin parisuhdetta en aiempina vuosina muista kyseenalaistetun, joten sellaiset tarinat ovat olleet hyvin vähissä, jos niitä ylipäätään on ollut.
Muorista on usein kerrottu Pukin luotettavana ja arvostettuna työparina, mutta romantiikkaa heidän välillään ei ole kuvattu, keskinäistä huumoria kylläkin.
Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin kaunis kuvaus heidän ensitapaamisestaan, kuinka Pukki näki tytön unessa ja myöhemmin löysi tämän kaipaamakseen ystäväksi rinnalleen rakentamaan joulukylää, ilahduttamaan lapsia ja auttamaan eläimiä.
Kuvaus painottui kuitenkin ystävyyteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja yhdessä tekemisen projektiin. Ei romanttiseen rakkauteen tai ihastumiseen, kuten eräässä tonttutarinassa, jossa poika pyysi päästä tontuksi ihastuttuaan tonttutyttöön ja kosi oitis.
Yhdessä tarinassa Pukki menee taidetunnille, jossa on tarkoitus piirtää elävä malli, kaunis neitokainen, mutta arvelee että Muori ei pitäisi sellaisesta. Auki jää, onko kyse Muorin mustasukkaisuudesta vai moraalikoodista – ja oliko mallilla vaatteet päällä.
Myös Muorin kuvaukseen tuli tämän vuoden tarinoissa uusia sävyjä. Yhdessä tarinassa syypääksi eräisiin varkauksiin ja rikkeisiin paljastui Muori, joka tosin oli tehnyt rikokset auttaakseen Pukkia.
Korvatunturin pariskunnan suhteen kannalta kiinnostavampaa ehkä on, että yhdessä tarinassa Muori oli kadonnut ja tarinan minä-kertoja ryhtyi auttamaan murheellista Joulupukkia. Muoria ei etsinnöistä huolimatta löydetty mistään, kunnes kertojalle tuli mieleen, että Muori ehkä kaipasi omaa aikaa ja oli mennyt jonnekin saadakseen olla rauhassa.
Lopulta Muori löytyikin nukkumasta porojen vierestä. Oliko tässä jo havaittavissa säröjä parisuhteessa, vai viittaako kirjoittaja vain Virginia Woolfin Omaan huoneeseen?
Avoimesti Pukin ja Muorin suhde kyseenalaistetaan muutamassa tarinassa, joista nostan tässä esiin kolme.
Ensimmäinen jättää paljon mielikuvituksen varaan. Tarinan alku oli melko tavanomainen, lapsi tuli auttamaan Pukkia joulun valmisteluissa, mutta lopuksi todettiin, että hän jäikin Korvatunturille tontuksi.
Siinäkään ei ole mitään poikkeuksellista, mutta lauseen loppu pudotti pommin: kirjoittaja ei malta olla paljastamatta, että 14 vuoden päästä hän oli Muori. Tämän tarkemmin asetelmaa ei avata.
Toisessa tarinassa Joulupukki joutui selvittelemään eskareiden kiusaamista. Kun kaikki oli selvitetty, ”pojat pyysivät anteeksi ja Joulupukki lähti poroillaan tyttöystävänsä luo”.
Pukilla oli siis tyttöystävä. Tarinasta ei selviä, oliko myös Muori kuvioissa vai ei. Tässä tarinassa Joulupukki edusti muutenkin hieman tuoreempaa mieskuvaa kuin monessa muussa tarinassa, sillä hän jäi aiemmin hoitamaan sairaita poikia, kun nämä olivat syöneet liikaa karkkia.
Kolmannen, minä-muotoon kirjoitetun tarinan päähenkilö on Marjatta, joka lapsenlapsensa Maran kanssa käväisee Joulupukin pajalla. ”Hän oli paksu, mutta komea. Ihan minun ikäluokkaa”, Marjatta kuvaa Pukkia.
Kemiat kohtaavat, ja aattona paketteja jakaessaan Pukki jättää Marjatalle kirjelappusen ja pyytää luokseen. Pajalla odotti kynttiläillallinen, ja Pukki kosi Marjattaa. Mara ilahtuu kuullessaan, että Pukista tulee hänen pappansa.
Tarina päättyy kauniisti: ”Me vietimme joka päivän yhdessä katumatta mitään. Joulupukki oli minun unelmieni mies.”
Kirjoittaja on uutispäällikkö ja IS:n Joulutarinakisan tuottaja.
Lue lasten kirjoittamia joulutarinoita täältä!