IS seurasi jalkautuvaa nuorisotyötä tekevien Karl Fagerholmin ja Ansumana Saballyn työpäivää perjantai-iltana Helsingissä.

”Yks alistettiin just” – helsinkiläiset nuoret puhuvat huumeista, väkivallasta ja ahdistelevista aikuisista

Otsikot puhuvat nuorisorikollisuuden kasvusta. Ilta-Sanomat lähti Helsingin kokoontumispaikoille katsomaan, miltä nuorten perjantai-ilta näyttää.


26.11.2022 18:35

Nuori vaaleahiuksinen nainen lähestyy Helsingin kaupungin nuorisotyöntekijöitä Asematunnelissa.

– Onks teil rahaa? hän kysyy.

Ansumana Sabally ja Karl Fagerholm kysyvät naiselta, mihin tämä rahaa tarvitsee.

– Ruokaan, nainen vastaa.

Naisen sumeista silmistä ja horjuvasta tasapainosta voi kuitenkin aavistaa, että raha saattaisi päätyä muualle kuin ruokaan. Sabally ja Fagerholm vievät naisen kauppaan ja lupaavat ostaa hänelle viidellä eurolla syömistä.

Nuorisotyöntekijä Karl Fagerholm kävi ostamassa evästä sekaisin olevalle nuorelle naiselle asematunnelin K-marketista.

Samalla miehet kyselevät naisen kuulumisia. Selviää, että hän on 19-vuotias ja jatkohuollossa laitoshoidon jälkeen. Koska nainen on jo sosiaalityön piirissä, antavat miehet hänen jatkaa matkaansa.

Kello on 18.40 perjantai-iltana. Jalkautuvan nuorisotyön partio on aloittamassa kierrostaan.

Otsikot ovat viime päivät kertoneet nuorten rikollisuudesta pääkaupunkiseudulla. Ryöstöt ovat kasvussa, samoin väkivaltarikokset.

Lue lisää: Ryöstöjen määrä räjähti käsiin – poliisi kertoo: nämä seikat ajavat nuoret kaduille ryöstelemään

Toisaalta yhä useampi nuori voi hyvin. Näin kertoi Helsingin nuorisopalveluiden tekemä kyselytutkimus, johon osallistui yli 7 000 alle 17-vuotiasta helsinkiläistä. Nuoret unelmoivat koulumenestyksestä ja hyvistä arvosanoista.

Poliisit ovat kertoneet polarisaatiosta. Vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osasta nuorilla asiat ovat hyvin, on olemassa pieni joukko pahoinvoivia nuoria, jotka tekevät paljon rikoksia.

Nuorisotyöntekijät Ansumana Sabally ja Karl Fagerholm kävivät perjantaina alkuillasta rautatieasemalla ja juttelivat tutun nuoren miehen kanssa.

Naima, 14, ja Fatumata, 13, ovat metrossa matkalla Itäkeskukseen shoppailemaan. He asuvat Tapanilassa. Fatumata sanoo, että kotona pitää olla kymmeneen mennessä, muuten tulee sanomista.

Tytöt pitävät Helsinkiä turvallisena. Vain ahdistelevat aikuiset miehet pelottavat.

– He puhuvat, sanovat jotain mun kropasta. Joku vanhempi mies lähti seuraamaan mua, Fatumata kertoo.

Nuori Itäkeskuksessa uuden jalkapallonsa kanssa.

Itäkeskuksessa Sabally ja Fagerholm jututtavat joukkoa tuttuja teinipoikia. Osa heistä on menossa pelaamaan jalkapalloa.

– Varmaan kymppiin saakka pelataan. Mennään sieltä suoraan himaan, Josias, 16, kertoo.

Vieressä joukko poikia leikkii ostoskärryillä. He kertovat olevansa Vantaan Louhelasta. Pojat ovat ehkä hieman toisella kymmenellä, mutta mukana on myös yhden pojan alle kouluikäinen pikkuveli.

– Yhä nuorempia lapsia näkyy liikkeellä, Fagerholm toteaa.

– Me emme voi tehdä muuta kuin kehottaa heitä menemään kotiin.

Sabally ja Fagerholm menivät jututtamaan nuoria poikia ja veivät heidän hallussaan olleet ostoskärryt pois.

Jen tervehtii Saballya halaten. Hän on liikkeellä ystävänsä Jelenan kanssa.

Jelena, 20, on sairaanhoitajaksi opiskeleva lähihoitaja ja Jen, 19, opiskelee tarjoilijaksi. Heillä menee hyvin, mutta he ovat huolissaan itseään nuoremmista.

– Se menee päivä päivältä huonommaksi, Jelena sanoo.

– Jotkut nuoret kopioivat netistä ja ulkomailta tyylin ja vaatteet.

Yksi suosituista tyyleistä on roadman. Joillekin se ei ole pelkkä pukeutumistyyli, vaan mukana tulee rikollisen elämäntavan ihannointi.

– Ne ryöstävät ihmisiä, sitten mukaan tulee huumeet. Niitä käytetään ja myydään, Jelena toteaa.

Naiset kertovat, että huumeita myydään sosiaalisen median kautta. Huumeita välittäviin ryhmiin pääsee, kun tuntee oikeat henkilöt. He itse eivät huumeita käytä.

– Kannabis on yleistä, samoin essot (ekstaasi), Jen sanoo.

Itäkeskuksessa sijaitsevalla Puhoksen ostarilla oli perjantaina hiljaista.

Teini-ikäisten poikien porukka on matkalla syömään Puhoksen ostoskeskukseen, joka on täynnä Lähi-idän ruokia tarjoavia kauppoja ja ravintoloita. Kello on hieman yli kahdeksan.

– Yhtä vanhaa kaveria puukotettiin rintaan pari vuotta sitten, eräs heistä kertoo.

– Ne on aina kaveriporukkajuttuja, toinen sanoo.

Pojat puhuvat suomea hieman murtaen. Heidän kotonaan on painotettu oikeiden kavereiden valitsemista. Pojat kertovat harrastavansa urheilua ja tähtäävänsä lukioon.

– Jos sä hengaat pahojen ihmisten kanssa, sä strugglaat sun elämässä, yksi sanoo.

Poikien mukaan jopa 12-vuotiaat katsovat musiikkivideoita, joissa ihannoidaan rikoksia ja väkivaltaa.

– Ne luulee, että on fresh, kun tekee jotain.

Fagerholm ja Sabally matkustavat metrolla Itäkeskukseen ja sieltä taas takaisin rautatieasemalle.

Palaamme Asema-aukiolle. Sabally kertoo sen olleen aikanaan ”Suomen suurin nuorisotalo”, mutta nyt nuoret ovat siirtyneet suurilta osin muualle.

Kompassiaukiolta nousevien rullaportaiden yläpäässä on joukko teinipoikia. Heillä on uho päällä.

– Yks alistettiin just. Se pistettiin sanoo ”Fuck KB”, joukon äänitorvi Lonzi kertoo.

KB viittaa koivukyläläiseen kaveriporukkaan. Lonzin mukaan siihen kuuluva nuori pakotettiin kiroamaan oma ryhmänsä. Hän näki tapauksesta kuvatun videon.

Tapaus on tyyppiesimerkki alistusväkivallasta, josta poliisi on esittänyt huolensa.

14- ja 15-vuotiaiden poikien puheessa vilahtelevat erilaiset jenginimet. Sika-Mafia on kuulemma Kannelmäestä, L-City Leppävaarasta. Osan kanssa ollaan väleissä, osan kanssa riidoissa.

Pojat itse kertovat olevansa Pitäjänmäestä ja kuuluvansa B-blockiin.

– Albanialaiset ja mustalaiset hallitsee Pitskua, Lonzi uhoaa.

Pojat kertovat hengaavansa yleensä Pitskun ”holleilla”. Siellä heidän kokoontumispaikkansa on K-Marketin parkkihalli.

– Täällä on noloo hengata.

Asematunneli ja rautatieaseman ympäristö eivät enää ole niin suosittuja nuorten kokoontumispaikkoja kuin aiemmin.

Pojat jätettyämme kysyn Saballylta, kuinka paljon heidän puheissaan oli uhoa ja kuinka paljon totuutta. Sabally arvioi, että kyse on molemmista.

Saballyn mukaan pääkaupunkiseudulla on nuorisoporukoita, jotka kamppailevat keskenään. Hän ei kuitenkaan halua käyttää nimitystä ”jengi”. Sabally muistuttaa, että Suomessa ollaan vielä kaukana Ruotsin tilanteesta, jossa aidot rikollisjengit surmaavat toisiaan.

Sabally uskoo, että Suomessa kyse on ainakin toistaiseksi enemmänkin rikollisen elämäntapaa ihannoivien musiikin ja videoiden imitoinnista.

– Halutaan olla sankareita.

Lue lisää: Tällaisia ovat nuorten tekemät väki­valta­rikokset – tapauksissa toistuvat samat elementit

Poliisi valvoo perjantai-illan kulkua rautatieaseman kupeessa.

Sabally pelkää, että liiallinen puhe nuorisojengeistä vain rohkaisee kovempiin tekoihin. Siksi Sabally puhuu mieluummin kaveriporukoista. Toisin kuin vielä muutama vuosi sitten, porukat ovat yleensä sekoitus eri etnisiä ryhmiä, myös niin sanottuja kantasuomalaisia.

Suuntaamme vielä illan päätteeksi Pasilaan ostoskeskus Triplaan. Kello lähestyy kymmentä. Konsulttifirma viettää ravintolassa äänekästä pikkujouluiltaa. Nuoria paikalla ei ole paljon.

Pasilan kauppakeskus Triplassa oli rauhallista perjantaina illalla.

Zeli, Emilia ja Abbas kertovat olevansa menossa kohti kotia käytyään kaupungilla syömässä. Kohteliaasti käyttäytyvät 16–17-vuotiaat nuoret tietävät, että heidän ikäistensä keskuudessa liikkuu huumeita. He puhuvat roadmanien jengeistä, joilla on vihollisia.

Heitä tämä ei kuitenkaan koske, eivätkä he tiedä miten huumeita saisi.

– Niitä ei ole meidän lähipiirissä, Zeli toteaa.

Nuoret kertovat tuntevansa olonsa kaupungilla turvalliseksi. Zelillä ja Emilialla tosin on sama huoli kuin alkuillasta tapaamillamme tytöillä.

Ahdistelu pelottaa.

– Se on koskettelua, seuraamista. Kerran Puksun (Pukinmäen) asemalla mies tuli koskettamaan. Olin menossa kouluun. Sanoin, että mene pois. Se kysyi silti numeroa. Se oli varmaan joku 20–30-vuotias, Emilia sanoo.

– Kun olin 14-vuotias, yksi mies seurasi kotiin asti. Se oli joku 50–60-vuotias, Zeli kertoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?