Suomen sotilas­edustaja: Nato ei edellytä Suomelta osallistumista Baltian puolustamiseen

Integraatio puolustusliittoon etenee hyvää vauhtia, kertoo Suomen sotilasedustajana Natossa ja EU:ssa työskentelevä kenraalimajuri Mikko Heiskanen IS:lle.

Kenraalimajuri Mikko Heiskasen työpaikka on Naton päämajassa Brysselissä.

14.10.2022 16:11

Kenraalimajuri Mikko Heiskanen oikoo heti haastattelun aluksi yleisen väärinkäsityksen Suomen Nato-tiestä. Toisin kuin joku ehkä kuvittelee, Suomi ei liity Naton täysjäseneksi vain pistämällä töpselin seinään. Vaikka olemme pitkälle Nato-yhteensopivia, kestää integraatio puolustusliittoon vuosia, ehkä jopa sukupolven.

– Meidän koulutusjärjestelmämme on sellainen, että minä ja tällä hetkellä palveluksessa olevat, me olemme kasvaneet kansalliseen puolustukseen. Kansallinen puolustus on eri asia kuin se, että ollaan osa liittoumaa, sanoo Heiskanen IS:lle Naton päämajassa Brysselissä.

– Ei siinä sen kummempaa syytä ole taustalla. Kokemus on osoittanut, että isot muutokset kestävät sukupolven, koska kyse on kulttuurin muutoksesta.

Heiskanen on Suomen sotilasedustaja Natossa ja Euroopan unionissa. Hän on tehnyt Nato-yhteistyötä puolustusvoimien palveluksessa yli neljännesvuosisadan, lähes Suomen vuonna 1994 alkaneen kumppanuuden alusta saakka.

Liittokunnassa on Heiskasen mukaan sama henki kuin muskettisotureilla: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Se on uutta Suomelle.

Suomen integraatio Naton täysjäseneksi on edennyt koko ajan liittymisprosessin rinnalla, ja vauhtia se sai Suomen päästyä tarkkailijajäseneksi viime kesänä. Työtä tehdään komiteoissa ja työryhmissä, joita Natossa on noin 400. Suomalaiset eivät ole mukana niissä kaikissa.

– Tarkkaa lukua ei ole siitä, missä olemme olleet mukana. Jos sanon sata tähän mennessä, se on aika lähellä oikeata. Osallistuminen on eritasoista eri ryhmissä. Joissakin luetaan vain raportteja. Osallistumisen syvyys vaihtelee ryhmittäin.

Työryhmiä on monella eri aihealueella: maa-, meri- ja ilma- ja kyberpuolustuksessa, informaatiopuolustuksessa ja avaruuspuolustuksessa. Lisäksi tulevat puolustusvoimien toimialat kuten tiedustelu, operatiivinen johtaminen, logistiikka, suunnittelu, johtamisjärjestelmät, talous, koulutus ja juridiikka. Logistiikka sisältää Suomessa myös lääkintähuollon.

– Osa ryhmistä on poliittisia, osa sotilaallisia, Heiskanen selittää.

Näissä työryhmissä on istunut tähän saakka kymmenittäin suomalaisia. Osallistumisen määrä laajenee useisiin satoihin sen jälkeen, kun Suomesta tulee täysjäsen.

– Valtaosaa ryhmistä varmaankin vain seurataan. Sen perusteella valitaan, mihin osallistutaan.

Osa työryhmien suomalaisjäsenistä tulee puolustusvoimien ulkopuolelta, esimerkiksi teollisuudesta. Näin siinä tapauksessa, että työryhmässä pohditaan esimerkiksi laitteiden standardointia.

Suomen asema Naton komento- ja johtamisrakenteessa selviää vasta myöhemmin, kertoo kenraalimajuri Mikko Heiskanen.

Kaikki Naton työryhmät ovat auki suomalaisille jo nyt, vaikka Suomi ei tarkkailijajäsenenä vielä osallistu niiden päätöksentekoon. Ainoa poikkeus on ydinasesuunnittelu ja sen ryhmät eli NPG (engl. Nuclear Planning Group) ja sen alainen suunnitteluryhmä. Täysjäsenyyden alkaessa myös NPG:n ovet avautuvat, ja sen kokouksissa istuu Suomen puolustusministeri.

Natossa NPG ja ydinasepelote ovat business as usual, niihin ei sisälly mystiikkaa. Suomelle ja suomalaisille ydinaseet ovat kuitenkin täysin uutta.

– Asia ei ole meille millään tavalla kuulunut, eikä meillä ole siviilien eikä sotilaiden joukossa juurikaan ydinasesuunnitteluun liittyvää osaamista – tekniikasta puhumattakaan. Meidän ei ole tarvinnut tehdä tähän liittyvää politiikkaa, Heiskanen sanoo.

Tarkkailijajäsenenä Suomi pääsee jo kaikkiin Nato-pöytiin lukuun ottamatta ydinasesuunnittelua. Kuvassa Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist, EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Josep Borrell, Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja puolustusministeri Antti Kaikkonen torstaina Brysselissä pidetyssä Pohjois-Atlantin neuvoston kokouksessa.

Natossa on tällä hetkellä käynnissä operatiivisen suunnittelun prosessi koko euroatlanttista aluetta koskien.

Heiskanen kumoaa myös sen toisinaan kuullun väitteen, että Suomen ja Ruotsin asema Naton komento- ja johtamisrakenteessa selviäisi vasta täysjäsenyyden myötä. Tosiasiassa tätä kokonaisuutta suunnitellaan koko ajan.

– Natossa on tällä hetkellä käynnissä operatiivisen suunnittelun prosessi koko euroatlanttista aluetta koskien. Suomi ja Ruotsi otetaan huomioon tässä prosessissa, vaikka me emme sisälly suunnitteluun. Tässä on hiuksenhieno ero, Heiskanen kertoo.

– Me osallistumme prosessiin kumppanuusstatuksella keväällä käynnistetyn laajennetun vuorovaikutuksen myötä. Me teemme edistyksellistä konsultaatiota, koordinointia ja dekonfliktointia.

Heiskanen pahoittelee vaikeita, englanninkielestä käännettyjä termejä. Dekonfliktointi merkitsee ristiriitaisuuksien purkamista.

Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, ettei Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien operatiivisia suunnitelmia oteta vielä huomioon suunnittelussa. Ne on kuitenkin huomioitu prosessissa.

Sotilaallisilla termeillä sanottuna Suomi ja Ruotsi eivät ole vielä tässä vaiheessa Naton operaatioaluetta. Tilanne muuttuu täysjäsenyyden myötä.

– Luonnollisesti tämä koskee kaikkia euroatlanttisen puolustussuunnittelun osa-alueita, mikä tarkoittaa käytännössä joukkorakennetta ja komentorakennetta. Suunnitteluvaihe on tällä hetkellä sellainen, ettei joukkorakennetta ole vahvistettu. Suunnittelu on pahasti kesken. Komentorakenteestakin on vasta tehty alustavia vaatimuksia, Heiskanen selittää.

Tämän vuoksi ei vielä tiedetä muun muassa sitä, perustaako Nato Pohjoismaiden alueelle uuden komentoportaan vai liitetäänkö Suomi ja Ruotsi jonkin nykyisen komentoportaan vastuualueelle.

– Sotilaallinen suunnitteluprosessi menee siten, että ensin mietitään uhkaa.

Naton ja Suomen sotilaallinen uhka on selkeä. Se on aggressiivista voimapolitiikkaa harjoittava ja sotaan Ukrainassa lähtenyt Venäjä.

– Sen jälkeen tehdään uhkaa vastaava suunnitelma. Kun suunnitelma on tehty, siihen määritetään tarvittavat joukot ja suorituskyvyt. Kun joukot on määritetty, siihen laaditaan komentorakenne. Toki näitä suunnitelmia tehdään limittäin.

Komentorakenteiden laatiminen ei Heiskasen mukaan ole vielä Suomen käymissä työryhmäkeskusteluissa. Se tulee käsittelyyn ensi talven aikana. Asia selvinnee puolen vuoden kuluttua.

Kriisitilanteessa Suomen ilmavoimat hajauttaa toimintaansa muun muassa maantiekentille. Kuvassa Hornet-hävittäjä Baana 2022 -lentotoimintaharjoituksessa Joutsan varalaskupaikalla 28. syyskuuta.

Ei täällä päämajan käytävillä kukaan pidätä hengitystään Suomen ja Ruotsin ratifiointiprosessin takia.

Suomen ja Ruotsin täysjäsenyys viipyy vielä. Turkki ja Unkari ovat viimeisiä Naton jäsenmaita, joiden parlamentit eivät ole ratifioineet liittymisasiakirjoja. Heiskasen mukaan tämä ei kuitenkaan viivytä puolustussuunnittelua:

– Totta kai se sitä vaikeuttaa, mutta ei se sitä mitenkään viivytä. Ei täällä päämajan käytävillä kukaan pidätä hengitystään Suomen ja Ruotsin ratifiointiprosessin takia. Prosessi etenee riippumatta siitä ollaanko jäseniä ennen vuodenvaihdetta tai ensi kesänä.

Integraation edetessä voi tulla yllätyksiä.

– Voi hyvinkin olla, että kun Suomelle asetetaan vaikkapa suorituskykytavoitteita, ne eivät välttämättä ole yksi yhteen sen kanssa kuin on itse ajateltu, mitä ne voisivat olla. Siinä alkavat sitten neuvottelut, Heiskanen sanoo.

Käytännön asioita on tehtävänä vielä paljon.

– Keskeisin niistä on tiedonhallinnan järjestäminen. Se tarkoittaa sitä, että eri tasoilla luokiteltuja Naton dokumentteja tulee kymmeniä kertoja enemmän kuin silloin, kun olimme kumppaneita. Miten saamme dokumentit niille, jotka niitä töissään tarvitsevat. Puolustusvoimissa tämä on pieni ongelma, mutta muualla kuin puolustusvoimissa se on laajempi ongelma, esimerkiksi valtionhallinnossa.

Suomella ei ole ollut käytettävissä niitä salausmenetelmiä ja tietojärjestelmiä, joita Naton salaisen tiedon käsittelyyn tarvitaan.

– Meidän tarvitsee joko kehittää vanhoja ja hyväksyttää ne vaaditulle tasolle tai luoda kokonaan uudet. Kumpikaan ei tapahdu hetkessä, puhutaan kuukausista minimissään.

Suomi vastaa oman alueensa puolustuksesta ensisijaisesti itse myös Naton jäsenenä.

Suomi vastaa jatkossakin ensisijaisesti itse oman maan puolustamisesta. Tämä on mantra, jota Nato-keskustelussa on toistettu uudelleen ja uudelleen. Se pitää Heiskasen mukaan täysin paikkansa, ja Nato ottaa sen huomioon.

– Ei kukaan oleta, että meiltä vietäisiin mahdollisuuksia toteuttaa sitä tehtävää itse, Heiskanen sanoo.

Tämä koskee myös pohdintaa siitä, sitouttaako Nato Suomen puolustamaan kriisi- ja sotatilanteessa Baltiaa.

– Ei meillä joukot oikein ole sellaisia. Meillä ei ainakaan tällä hetkellä ole sellaista suorituskykyä, että voisimme mennä Suomenlahden yli siinä valmiusaikavaatimuksessa, joka näillä joukoilla on.

Heiskasen mukaan Nato ei edellytä Suomelta osallistumista myöskään Naton nykyisiin eteen työnnettyihin taisteluosastoihin Baltian maissa.

– Jos Suomi haluaa, voimme osallistua. Ei ainakaan meidän käsityksemme mukaan sitä kukaan meiltä edellytä. Emme ole kuulleet mistään sellaisesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?