Suomeen paennut Aleksandr, 36, puhuu nyt suoraan koti­maastaan – näkee kaksi vaihto­ehtoa paluussa Venäjälle

Sotaa vastustava ja liikekannallepanoa paennut venäläinen rakennusinsinööri Aleksandr kertoo tarinansa ja toivoo, että suurin osa suomalaisista ymmärtää.

5.10. 8:10

Aleksandr, 36, heräsi keskiviikkona 21. syyskuuta ystäviltänsä tulleisiin viesteihin. Liikekannallepano on julistettu, niissä kerrottiin.

– Olin shokissa. Otin yhteyttä ystäviin ja sukulaisiini. Monilla oli toivoa, ettei heitä mobilisoida, koska mobilisointiluetteloissa olivat aluksi mukana ne, joilla oli jo ollut käytännön taistelukokemusta tai jotka olivat opiskelleet yliopistossa pakollista sotatiedettä. Ja niitä, jotka olivat iältään ja erikoisalaltaan sopivia.

Aleksandr suoritti yliopistossa vaaditun pakollisen sotilasopintomäärän, joten hän tajusi, että kutsu armeijaan voi tulla milloin tahansa.

– Siksi päätin heti ensimmäisenä päivänä lähteä Venäjältä. Minulle oli tärkeää tehdä se mahdollisimman pian, kun tilaisuus siihen oli vielä olemassa, ennen kuin raja suljettiin.

Hän oli onnekas, sillä hänellä oli passi ja viisumi. Viisumin hän oli hankkinut jo maaliskuussa.

IS tapasi Venäjältä Suomeen paenneen Aleksandrin kaakkoissuomalaisessa mökkikylässä viime viikolla.

– Minun on puhuttava varovasti itsestäni ja asenteestani tapahtumia kohtaan. En nimittäin tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Olen totta kai peloissani, enkä voi ennustaa tulevaa. Siksi valitsen sanani tarkasti, hän sanoo.

Ennen kaikkea Aleksandr pelkää, että hänet pakotetaan tappamaan ukrainalaisia.

Ennen lähtöä oli paljon mietittävää. Oli nostettava käteistä. Etsittävä paikka, jossa sitä voi vaihtaa. Pyydettävä lainaa niiltä ystäviltä, joilla oli euroja käteisenä tai voivat vaihtaa ruplia euroiksi. Hän joutui pyytämään ihmisiltä rahaa, koska kaikissa pankeissa ei ollut käteistä.

Aleksandrilla on 14-vuotias poika, joka oli asunut hänen luonaan viime aikoina. Ex-vaimon kanssa sovittiin, että poika asuu hänen luonaan Aleksandrin ollessa poissa.

Suomen rajan Aleksandr ylitti keskiyöllä. Häneltä ei kysytty kysymyksiä.

Suomeen päästyään Aleksandr sai tietää saaneensa kutsukirjeen armeijaan. Ystävä, joka asuu hänen vanhassa asunnossaan lähetti kuvan kirjeestä.

– Kutsukirje näyttää kummalliselta. Siinä ei mainita mitään päivämäärää. Siihen on käsin kirjoitettu syyskuu 2022. Leimat näyttävät skannatuilta. On selvää, että tämä kutsu on jollain tavalla outo. Sitä ei ole annettu kenellekään henkilökohtaisesti, vaan se on vain tungettu oven alta.

Kutsukirjeessä sanotaan, että Aleksandrin tulisi saapua kello 10 rekisteröinti- ja värväystoimistoon asuinpaikkakunnallaan.

– Jos olisin mennyt rekisteröinti- ja värväystoimistoon, minut olisi todennäköisesti viety välittömästi sotilasyksikköön jonnekin Pietarin lähelle, missä minun olisi pitänyt suorittaa sotilaskoulutus omista toiveistani ja aikeistani riippumatta.

– Kukaan ei hetkauttaisi korvaansa, jos kertoisin, että minulla on jokin sairaus, ettei minulla ole taistelukokemusta, että en halua tappaa ketään. Nämä argumentit eivät toimi lainkaan.

Kuvassa Aleksandrin saama kutsukirje.

Aleksandrin mukaan on luotettavaa tietoa siitä, että ihmisiä viedään rintamalle jopa ilman valmennusta, vaikka virallisesti kerrotaan, että sotilaskoulutus kestää kuukauden ajan.

– Vaikka sanoisin, etten halua taistella. Vaikka ilmaisin avoimesti kantani, sillä ei olisi väliä. Minut olisi vain tungettu autoon ja viety rintamaa kohti. Ja siellä... En voi edes kuvitella, mitä siellä voi tapahtua. En halua edes ajatella sitä.

Aleksandr ei tiedä, mitä tekee seuraavaksi. Hän arvioi, että saisi Venäjälle palatessaan todennäköisesti kutsun heti rajalla. Tai sitten hänet vietäisiin väkisin armeijan rekisteröinti- ja värväystoimistoon.

– Ja siellä valinta on hyvin yksinkertainen. Joko joudun vankilaan tai lähden sotaan tappamaan ihmisiä. Nyt eletään 2000-lukua, ja ihmiset tappavat toisiaan automaattiaseilla – puhumattakaan siitä, että he puhuvat samaa kieltä. Minulle tämä on vain jonkinlainen painajainen, joka osoittaa selvästi, miten ihmisiä johdatellaan, miten he uskovat, mitä televisiossa kerrotaan.

Hän kertoo tajunneensa, että valtiollisilta kanavilta tulee hyvin aktiivista propagandaa, kun yritti kerran katsoa ohjelmia.

– Se on erittäin suunniteltua. Monet ovat valmiita omaksumaan tämän tiedon ja pitävät sitä omina ajatuksinaan. Osa ihmisistä uskoo propagandan ohjaamana, että on välttämätöntä puolustaa maataan. Koska heille valtio ja valtion linja ovat yksi kokonaisuus, eikä niitä voi erottaa toisistaan.

Monet venäläiset ovat paenneet liikekannallepanoa Suomeen.

Miksi jotkut sitten lähtevät omasta halustaan Ukrainaan sotimaan? Siihen Aleksandrilla ei ole varmoja vastauksia.

– Ehkä jotkut ovat valmiita tappamaan muita ihmisiä, koska heille on luvattu siitä hyvää rahaa, sillä metropolialueiden ulkopuolella asuvien ihmisten varallisuus on hyvin vähäistä. Ehkä joillakin on eräänlaista aggressiivisuutta Ukrainan väestöä kohtaan. En tiedä, mihin se perustuu.

Hänen mukaansa tämä kertoo todennäköisesti myös miesten psykologisesta asemasta. Hän sanoo, että Venäjällä kaikki on hyvin vaikeaa lasten kasvatuksen suhteen, varsinkin poikien.

– Miehillä ei pitäisi olla tunteita, miesten ei pitäisi itkeä, ei pitäisi ajatella, heidän pitäisi olla kuin muuri. Ja jos heille kerrotaan jostain ulkopuolelta, että heidän pitää puolustaa, heidän pitää mennä sotaan, he eivät yksinkertaisesti edes yritä ymmärtää sitä. Miehet ovat jo tottuneet siihen malliin, että "heidän on pakko", ja siksi he ovat valmiita lähtemään.

Aleksandr pelkää, että useimmissa tapauksissa ihmiset ovat jo asettuneet joko rauhan ja turvallisuuden tai aggression eli hallituksen puolelle.

– Ainoa toivo on, että ihmiset yrittävät ajatella järkevästi ja lisätä tietoisuuttaan.

Hän sanoo, että vaikka venäläisillä on erilaisia asenteita erikoisoperaatiota kohtaan, ymmärtävät kaikki, että kyseessä on sota.

– Jotkut yrittivät mennä osoittamaan mieltään, mutta se osoittautui hyödyttömäksi, kuten asia on ollut vuosia. Siitä saakka, kun lailla on kielletty kaikki mahdollisuudet sananvapauden ilmentämiseen. Jos menet kadulle ja yrität kertoa asiasi, sinut heitetään hyvin todennäköisesti putkaan.

Suomeen pakenevat venäläiset eivät aiheuta minkäänlaista uhkaa tai vaaraa, hän sanoo.

– Toivon, että suurin osa suomalaisista ymmärtää, mistä todella on kyse. Että ne ihmiset, jotka nyt lähtevät Venäjältä, ovat kunnon ihmisiä, jotka eivät halua sotaa.

– Haluamme vain olla turvassa, jotta voimme selvittää, mitä tehdä seuraavaksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?