Kalervo Kurkiala (kesk.) SS-divisioona Wikingissä palvelleiden Jouko Itälän ja Erich Langen seurassa Ukrainassa. Kirjan kuvitusta.

Suomalainen sotilaspappi Kalervo Kurkiala nousi SS-upseeriksi – onnistui peittämään menneisyytensä sodan jälkeen

Uusi elämäkerta piirtää kuvan kiihkeän mustavalkoisesti elämään suhtautuneesta soturipapista, jonka ryhtiprojekti Karjalan armeijassa kaatui kenttäpiispan ja Mannerheimin vastustukseen.


23.9. 9:30

Pastori Kalervo Kurkiala (1894–1966) oli Suomen radikaalin oikeiston ytimessä ollut poliitikko, everstiluutnantin arvoinen SS-upseeri ja katumaton kansallissosialisti.

Natsi-Saksaan hyvin verkostoitunut Kurkiala muun muassa tapasi maaliskuussa 1943 holokaustin keskeisiin toteuttajiin kuuluneen SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmlerin – leppoisan keskustelun ja illanvieton merkeissä.

”Reichsführer puhui minun kanssani kuten vanhan tuttavan kanssa, ja tuntui Suomen asia olevan hänelle täysin tuttu. Hän sanoi, että hänen mielestään Kalevala on erittäin indogermaaninen eikä alku-ugrinen”, kirjoitti Kurkiala päiväkirjaansa.

Kurkialasta ilmestyi torstaina uusi elämäkerta nimeltään Valkoisen uskon soturi – jääkäri, pappi ja SS-mies Kalervo Kurkiala (Atena 2022). Sen on kirjoittanut Hakaristin ritarit -tutkimuksestaan tunnetuksi tullut André Swanström. Hakaristin ritarit kertoi suomalaisesta SS-vapaaehtoisjoukosta, jonka yhdysupseeri ja sotilaspastori Kurkiala oli vuosina 1942–1943.

André Swanström on tutkinut suomalaisten SS-vapaaehtoisten historiaa. SS-pataljoonan pastorista Kalervo Kurkialasta syntyi itsenäinen eläkerta.

Kurkiala saapui suomalaisten SS-vapaaehtoisten pääjoukon mukana Ukrainaan joulukuussa 1941, kun Hitlerin raakaa tuhoamissotaa itärintamalla oli käyty puolisen vuotta. Junakuljetuksen aikana Kurkiala lueskeli Mein Kampfia.

Neuvostoliiton juutalaisväestön kohtalo tuli Vinnytsjassa ja Haisinissa heti selväksi Kurkialalle.

– Hän sai välittömästi sellaista informaatiota, että kymmeniä tuhansia juutalaisia oli siirretty ja ammuttu. Hänen ei ollut vaikea tehdä laskutoimitusta: jos tämä oli muutaman pikkukaupungin saldo, mikä oli tilanne koko rintaman leveydeltä, Swanström sanoo IS:lle.

– Missään vaiheessa, missään dokumentissa, hän ei ota sodan jälkeenkään etäisyyttä näihin asioihin.

Swanströmin teos piirtää laajan ja perusteellisen kuvan Kurkialasta, joka elämää ei määritellyt pelkästään palvelus Waffen-SS:n riveissä.

Kurkiala oli teologi, Jääkäripataljoona 27:ssa sotilaaksi koulittu Suomen armeijan upseeri, sisällissodan, talvisodan ja jatkosodan veteraani ja Australiassa työskennellyt Merimieslähetyksen pappi. Kaiken muun lisäksi Kurkiala oli opettaja, kirkkoherra ja suomalaisen äärioikeiston vaikutusvaltainen sisäpiiriläinen. Poliitikkona hän oli hyvin lähellä nousta eduskuntaan Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n riveistä.

Ainoa organisaatio, jonka piirissä hän ei kapinoinut, oli SS.

Kalervo Kurkialan valokuva SS:n sotilaspassissa.

Swanströmin mukaan Kurkiala oli monessa suhteessa kyvykäs ja lahjakas ihminen – kansainvälistynyt supliikkimies. Kurkialan persoonallisuudessa oli kuitenkin sisäinen ristiriita. Vaikka hän haki vahvoja auktoriteetteja ja ihannoi vahvaa johtajuutta, hän onnistui itse usein suututtamaan esimiehensä kapinoimalla näitä vastaan.

– Hän joutui kerta toisensa jälkeen konfliktiin niin armeijan kuin kirkonkin piirissä. Ainoa organisaatio, jonka piirissä hän ei kapinoinut, oli SS. Ehkä hän ymmärsi, että kapinoinnilla on siellä niin vakavat seuraukset, ettei sitä voi tehdä. Tai hän löysi vihdoin sellaisen organisaation, joka vastasi hänen ihanteitaan, Swanström kertoo.

– Hänellä oli mustavalkoinen ajatusmaailma moraalisissa ja myös aatteellisissa kysymyksissä. Jos hänen esimiehensä poikkesi ihanteesta, se oli Kurkialalle absoluuttinen kauhistus.

Kurkiala, aikaisemmalta sukunimeltään Groundstroem, oli nimismiehen poika Längelmäeltä. Äiti oli kansakoulunopettaja. Oppikoulun Kurkiala kävi Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa. Opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa alkoivat 1913.

Fennomania ja aktivismi veivät Kurkialan mukaan jääkäriliikkeeseen ja sotilaskoulutukseen Lockstedtiin joulukuussa 1915, yhdessä veljensä Ension kanssa. Rintamakokemusta Kurkiala sai muun muassa Aajoen taistelussa.

Sisällissodassa Kurkiala palveli valkoisen armeijan upseerina ja komppanianpäällikkönä yhdessä muun muassa jääkäritoverinsa Axel Erik Heinrichsin kanssa. Valkoisten voitettua hän jäi Suomen puolustusvoimien palvelukseen, valmistui papiksi ja lähti sitten Suomen merimieslähetyksen papiksi Australiaan.

Talvisodassa Kurkiala toimi JR15:n sotilaspastorina Summan lohkolla. Jatkosodan alettua Heinrichs järjesti jääkäritoverilleen paikan Karjalan armeijan johtavana sotilaspastorina.

Kurkiala näki Itä-Karjalan neitseellisenä kenttänä lähetystyölle. Hän kuitenkin ajautui kiistaan sotilashallinnon ja kenttäpiispan kanssa kirkollisesta työstä karjalaisten heimoveljien parissa.

Karjalan armeijan johtavana sotilaspappina jatkosodassa Kurkiala oli kenttäharmaissa, kun Suomi valtasi ja miehitti Itä-Karjalan. Hanke Suur-Suomen rakentamiseksi oli lähellä Kurkialan sydäntä.

Hän puhui bolshevismista juutalaisena ilmiönä. Vaikka antisemitismi ei ollut hänelle iso teema, hän allekirjoitti sen.

Kalervo Kurkiala näki Itä-Karjalan neitseellisenä kenttänä suomenheimoisen väestön parissa tehtävälle lähetystyölle. Puolustusvoimien kuva Äänislinnan asukkaista on otettu lokakuussa 1941.

Raittiusmiehenä tunnetuksi tulleen Kurkialan kauhistus oli ”jumalaton Suur-Suomi”, jossa ylevien aatteiden sijaan olisivat kukoistaneet juoppous ja epäsiveellisyys. Torjuakseen turmeluksen Kurkiala yritti saada esimiehensä kieltämään Karjalan armeijan sotilailta sekä kiroilun että alkoholin käytön.

– Voi miettiä, miten suomalaisen sotilaan saisi lopettamaan kiroilun. Se oli tuhoon tuomittu projekti. Hän etsi vanhasta rikoslaista pykälän, jonka nojalla se olisi hänen lakitulkintansa mukaan ollut mahdollista. Hän yritti myös tehdä Karjalan armeijasta sataprosenttisen raittiin, Swanström sanoo.

– Mitkään näistä moraalisista ryhtiprojekteista eivät sitten loppujen lopuksi onnistuneet. Hänellä oli vastassaan niin kenttäpiispa Johannes Björklund kuin marsalkkakin, jotka olivat sitä mieltä, että sotilaalle kuuluvat samat perusoikeudet kuin siviilissäkin: saada alkoholia kohtuudella.

Waffen-SS:ään Kurkialan tie kulki, kun suomalaisen vapaaehtoispataljoonan yhdysupseeri ja sotilaspastori Ensio Pihkala oli kaatunut Ukrainassa elokuussa 1941.

– SS:n piirissä tehtiin Kurkialasta hyvin nopeasti arvio, että hän on erittäin luotettava, täysin järjestön linjoilla ja kaikin puolin käyttökelpoinen. Häntä luonnehdittiin suurgermaanisen ja kansallissosialistisen aatteen keskeiseksi tukipilariksi Suomessa, Swanström sanoo.

SS:n piirissä tehtiin Kurkialasta hyvin nopeasti arvio, että hän on erittäin luotettava, täysin järjestön linjoilla ja kaikin puolin käyttökelpoinen.

Karjalan armeijan sotilaspastori Kalervo Kurkiala puhui Äänislinnan valtausparaatissa syksyllä 1941.

Voiko Kurkialaa sitten kutsua kansallissosialistiksi?

– Ennen kaikkea hän on tietysti suomalainen äärioikeistolainen patriootti. Se on keskeinen luonnehdinta. Kansallissosialismia Kurkiala kuitenkin luonnehti lehtikirjoituksessa jo 1930-luvulla käyttämällä siitä nimitystä ’jalo aate’. Mitä ilmeisimmin Kurkialan suomalaiskansallinen IKL-näkemys oli pääpiirteissään yhtenevä kansallissosialismin kanssa.

Yhtenevä siis rotuoppeja myöten – näin ainakin kuuluu Swanströmin arvio.

– Hän puhui bolshevismista juutalaisena ilmiönä. Vaikka antisemitismi ei ollut hänelle iso teema, hän allekirjoitti sen.

Hitlerin Saksan antautumisen ajoilta ei ole säilynyt tekstiä, joka kertoisi Kurkialan omista tuntemuksista kansallissosialismin tappion hetkellä.

Kurkialan ystävän poika on kuitenkin kertonut, missä tunnelmissa jääkäri, pappi ja SS-upseeri tapasi suomalaisia aatetovereitaan Ruotsissa 1950-luvulla. Tarinan mukaan tapaamiset alkoivat ja loppuivat Hitler-tervehdykseen ja Sieg Heiliin.

Sodan päätyttyä Kurkiala muutti perheineen Ruotsiin ja sai sieltä turvapaikan ja työtä, kirkkoherrana ja opettajana. SS-menneisyytensä hän onnistui peittämään.

– Siinä missä muut SS-miehet joutuivat internoiduiksi ja kovan tarkkailun kohteiksi, Kurkiala livahti kansankotiin ihan sujuvasti, Swanström kertoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?