Karhu ajoi Mikan lehmät laitumelta – metsästysluvat jumissa byrokraattisessa suossa

Metsästäjät ovat karhujen kaatoluvista tehdyistä valituksista harmissaan.

Karhu säikäytti Mika Piiroisen lehmikarjan metsälaitumella.

19.8. 19:46

Tohmajärvi

Maanviljelijä Mika Piiroinen kiertää tiluksillaan Tohmajärven Värtsilässä Pohjois-Karjalassa tarkastamassa ovatko karhut käyneet ruokailemassa kaurahalmeessa tai ihmettelemässä, mihin karja on metsälaitumelta kadonnut.

– Katsopa tätä. Tämä on melko tuore jälki. Siitä päätellen kyseessä on nuori karhu, joita täällä riittää. Niitä tulee rajan takaa Venäjältä viisumeista välittämättä. Ne ovat pääasiassa nuoria, vielä reviiriään hakevia nuoria uroksia, Piiroinen kertoo mitatessaan karhun metsätielle jättämää jälkeä.

Piiroinen on muokannut viljelyksiään ja laidunmaittaan ympäröiviä metsäteitä pehmeälle mullalle saadakseen petojen jälkihavaintoja. Pehmeässä mullassa niin karhujen kuin susienkin jäljet näkyvät selvästi, jos niitä alueella liikkuu.

Ja liikkuuhan niitä. Viime viikolla karhu säikäytti Piiroisen 30-päisen lehmikarjan metsälaitumella niin, että ne pakenivat aitauksestaan. Nyt lehmät ovat navetassa, varmuuden vuoksi.

Karhun jälki näkyy hyvin mullalle muokatulla metsätiellä.

Piiroinen ei tarkkaile karhujen liikkumista yksinomaan maanviljelijänä, oman elinkeinonsa takia. Hän on myös Tohmajärven Värtsilän Riistamiesten karhuryhmän päällikkö.

Hän ei voi nyt viedä joukkoaan lauantaina alkavaan karhujahtiin, sillä myös Tohmajärven alueen kaatoluvista on valitettu. Itä-Suomen hallinto-oikeus on välipäätöksellään määrännyt lähes kaikki Pohjois-Karjalaan myönnetyt kaatoluvat toimenpidekieltoon.

Metsästäjät ovat kaatoluvista tehdyistä valituksista harmissaan. Tyrmistyksensä siitä on esittänyt muun muassa MTK, jonka mielestä tällainen valitustehtailu on vastuutonta.

MTK:n mukaan metsästyksen estämisellä Suomen tiheimmän karhukannan alueella on vakavat seuraukset. Karhujen ihmisarkuus vähentyy ja ihmisten ja karhujen kohtaamiset yleistyvät.

Piiroisen mukaan valitukset eivät tulleet metsästäjille yllätyksenä. Sama prosessi on käyty läpi muun muassa susien kaatoluvista. Yllätys sitä vastoin oli hallinto-oikeuden päätös panna karhuluvat toimenpidekieltoon.

– Siihen sillä ei olisi ollut mitään pakkoa. Olisi ollut fiksumpaa antaa metsästyksen sujua ja katsoa juridiikka tulevaisuutta varten jälkikäteen.

Mika Piiroisen karja oli aidatulla metsälaitumella, jossa karhu vieraili viime viikolla. Yhdeksän hehtaarin laidun on EU:n perinnebiotyypin mukainen metsälaidun, jolla karjaa on direktiivien määräämänä laidunnettava.

Piiroisen mukaan syntynyt tilanne osoittaa, että suomalainen hallinto ei toimi. Se on hänen mielestään voimaton direktiivikikkailua ja vahingollista valitustehtailua vastaan.

– Esimerkiksi Ruotsissa asioihin on puututtu, mutta Suomen hallintokulttuurissa mennään aina vaikeimman kautta. Kaatoluvat myöntäneessä Riistakeskuksessa pitäisi olla alan paras asiantuntemus, mutta hallinto-oikeus marssii sen asiantuntemuksen ylitse mennen tullen.

Petoasioilla tehdään Piiroisen mielestä Suomessa politiikkaa. Syyttävällä sormellaan hän osoittaa muun muassa maa- ja metsätalousministeriötä, jonka alaisuudessa Riistakeskus toimii.

– Mahtipontisia puheita on pidetty, mutta aikaan on saatu kovin vähän. Meitä metsästäjiä on noin 300 000. Kyllä sen joukon äänillä joku taas karhun selässä eduskuntaan ratsastaa, vaikka tietääkin, ettei yksin voi asioihin paljon vaikuttaa.

Karhu on käynyt ruokailemassa ja ottanut ruokalevonkin Mika Piiroisen kaurahalmeessa.

Pohjois-Karjalassa on Luken kanta-arvion mukaan yli 600 karhua. Koko maassa niitä arvioidaan olevan noin 2 400. Kanta-arvio perustuu suurelta osin metsästäjien tekemiin havaintoihin. Metsästyksellä karhukannan kasvu on pystytty pitämään kurissa. Ainakaan Pohjois-Karjalassa karhu ei ole uhanalainen.

Karhunmetsästystä Piiroinen perustelee vahinkojen ennaltaehkäisyllä. Hän korostaa, että metsästyksessä kaadetaan aina ensimmäisenä asutuksen ja kesämökkien läheisyydessä liikkuvat yksilöt, jotka ovat jo aiheuttaneet vahinkoa tai sen vaaraa ympäristölleen. Mikäli metsästystä ei sallita, tällaisia karhuja tulee olemaan vuosi vuodelta enemmän.

Vahinkojen ennaltaehkäisyä ei kuitenkaan voida käyttää lupa-anomusten perusteluna, koska vahinkoa tai sen uhkaa aiheuttavien karhujen kaatamiseen luvan myöntää poliisi.

– En ole juristi, mutta maalaisjärjellä ymmärrettynä ajatus on absurdi. Metsästyksellä ennaltaehkäistään mahdollisia karhuvahinkoja, mutta sitä ei voi käyttää kaatolupa-anomuksen perusteluna. Tätä en ymmärrä.

Jäljistä päätellen karhu on ottanut ruokalevonkin kaurahalmeessa.

Mika Piiroisen mittaaman karhun jälki oli noin 12 sentin kokoinen. Jäljestä päätellen tiellä oli tallustellut nuori uroskarhu.

Riistakeskuksen karhun kannanhoidolliseen metsästykseen myöntämistä kaatoluvista on valittanut Luonnonsuojeluliitto Tapiola.

Valituksensa liitto perustaa hyvin yksityiskohtaisesti EU:n luontodirektiivin mukaiseen suojelujärjestelmään, joihin Suomi on EU:n jäsenmaana sitoutunut.

Liiton puheenjohtaja Leena Iivonen perustelee valituksia lyhyesti sillä, että Riistakeskuksen myöntämät kannanhoidolliset karhunkaatoluvat ovat laittomia.

– Edes kestävä metsästyskään ei ole soveltuva menetelmä suojeltujen lajien kohdalla, ja Suomessa muun muassa karhu kuuluu EU:n piirissä tiukasti suojeltaviin lajeihin. Poikkeusluvalla karhujakin voidaan kyllä tappaa, mutta poikkeusluvan ehdot ovat hyvin tiukat.

Luonnonsuojeluliitto Tapiolalla on oman ilmoituksensa mukaan seitsemän alueellista luonnonsuojeluyhdistystä. Yksi niistä on Pohjois-Karjalassa. Yhdistysten henkilöjäsenmäärää liitto ei julkista.

Iivosen mukaan uusi liitto katsottiin tarpeelliseksi, koska olemassa olevat eivät olleet kovin aktiivisia näiden oikeudellisten kysymysten kanssa.

Kari Nenonen (vas.), Pekka Koponen ja Henri Kirjavainen eivät ymmärrä karhuluvista tehtyjä valituksia. Heidän mielestään on älytöntä touhua, että pari henkilöä voi pistää jäihin koko Pohjois-Karjalan karhunmetsästyksen. Miehet ovat metsästäjiä itsekin, vaikka karhuporukoihin he eivät kuulukaan.

Omilla nettisivuillaan liitto kertoo itseään kuvaillun ”milloin marginaaliseksi, milloin vittumaiseksi”.

– Marginaaliseksi meidät on leimannut muuan ministeriön virkamies televisiohaastattelussa. Tuota toista ilmaisua meistä on käytetty usein vähemmän julkisissa yhteyksissä.

Suomen Luonnonsuojeluliitolla ei ole mitään tekemistä vuonna 2015 perustetun Luonnonsuojeluliitto Tapiolan kanssa. Tapiola ei ole SLL:n jäsenjärjestö., eikä päinvastoin.

Myös SLL:n Kainuun piiri on valittanut Kuhmoon myönnetystä kannanhoidollisesta karhuluvasta.

SLL:n toiminnanjohtajan Tapani Veistolan mukaan lupa ei ollut voimassa olevien säädösten ja oikeuskäytännön vaatimalla tasolla. Valitus voi johtaa siihen, että lupaharkinta paranee tulevaisuudessa.

Veistolan mukaan SLL ei ole periaatteessa karhun metsästystä vastaan. Suomen karhukanta on EU-aikana saatu uhanalaisesta suotuisan suojelun tasolle.

– Huomattakoon, että monista tämän syksyn karhuluvista ei ole valitettu. Lisäksi karhun metsästykseen voi hakea tapauskohtaisia poikkeuslupia sielläkin, missä yleisen kiintiömetsästyksen lupia ei voi nyt käyttää.

Maa- ja metsätalousministeriöstä muistutetaan, että mahdollisuus valittaa ja vaatia täytäntöönpanokieltoa lupapäätöksille on oikeusjärjestelmämme mukainen. On hallinto-oikeuksien asiana arvioida jokaisessa tapauksessa erikseen se, onko syytä turvata enemmin valittajan vai luvan saajien oikeusturvaa.

Ministeriön erityisasiantuntijan Jussi Laanikarin mielestä nyt silmille tullut valitussuma oli todella yllättävä. Valittajan edustajahan on itse ilmoittanut, että valituksilla haluttiin aiheuttaa mahdollisimman paljon haittaa karhun metsästykselle.

– Tässä yhteydessä on ehkä hyvä muistuttaa, että Suomen karhukanta ei ole uhanalainen ja kanta on metsästyksestä huolimatta EU-jäsenyysaikana yli kaksinkertaistunut.

Riistakeskus käsittelee lupahakemukset todella ripeästi sen jälkeen, kun maa- ja metsätalousministeriön asetus kiintiöistä on annettu.

Ministeriön asetuksen mukaisessa lupakiintiössä ja yksittäisten päätösten perusteluissa halutaan käyttää mahdollisimman ajantasaista tietoa karhukannan tilasta, minkä takia päätösprosessi ajoittuu lähelle metsästyskauden alkua.

Laanikarin mukaan ministeriö pyrkii valmistelemaan asetuksen mahdollisimman pian kanta-arvion valmistumisen jälkeen. Ennen asetuksen antamista, se on kuitenkin käytettävä lausuntokierroksella, joten ihan perusbyrokratiaan kuluu aikaa, jota aika vaikea lyhentää.

– Selvitämme yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa mahdollisuuden aikaistaa kanta-arviota, jolloin hallinto-oikeuksilla olisi enemmän aikaa käsitellä mahdollisia valituksia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?