Haminan mursun täyttäminen on valtava työmaa: ”Huh huh”

Täytetyssä mursussa on aitoa ”Stenaa” on ainoastaan nahka.

Mursun täyttäminen on melkoinen prosessi, jossa kuluu aikaa ja vaivaa. Luonnontieteellisen keskusmuseon ylikonservaattori Ari Puolakoski on uuden edessä mursun täyttämisen kanssa.

9.8. 8:23

Haminan mursu eli ”Stena” siirtyi ajasta ikuisuuteen kolmisen viikkoa sitten 19.–20.7. välisenä yönä, kun nukutettua nisäkästä siirrettiin Kotkasta kohti Korkeasaaren eläintarhaa.

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon ylikonservaattori Ari Puolakoski kertoo, että mursun nahka on ohennettu lähes kokonaan.

Mursu painoi kuollessaan paria kiloa vaille 600 kiloa. Itse nahkaa oli 120 kilon edestä ennen ohennuksen aloittamista.

– Nyt nahkaa on poistettu suunnilleen 85 kiloa.

Luonnontieteellisen keskusmuseon ylikonservaattori Ari Puolakoski kuvailee mursun täyttämistä ”Iisakin kirkon” kaltaiseksi operaatioksi.

Tällä hetkellä nahka on parkitusliemessä ja mursun luusto käsittelyssä.

Nahan puhdistavan parkitusliemen reseptinä ovat vesi, suola sekä muurahaishappo.

– Tämä toiminto laskee nahan happamuuden eli pH-arvon alle kolmeen, jotta nahka ei pilaannu.

Kaikkiaan täytetyn mursun saaminen yleisön ihasteltavaksi on melkoinen Iisakin kirkko.

– Luusto on otettu talteen ja sitä mädätetään tällä hetkellä entsyymeillä luiden pinnoilta.

Käytännössä luiden ympärillä olevat lihat poistetaan, jonka jälkeen luut pääsevät ”kylpyyn”.

– Kaikki luut menevät vielä rasvanpoistoprosessin läpi eli myös luiden sisällä olevat rasvat otetaan pois.

Kun luusto on aikanaan siistitty ja kasattu taas yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi, jää se tutkimuskäyttöön ja sitä kautta myös piiloon yleisön katseilta.

– Sikäli mikäli luusto jäänee tutkimuskäyttöön, sitä ei kasata sillä se veisi vain paljon aikaa eikä olisi helposti varastoitavissa, Puolakoski täsmentää.

– Meillä on jo näytillä yhden mursun luuranko eli eiköhän se riitä.

Mursun aika Suomessa oli lyhyt, mutta vaiherikas. Kuva eläimen viimeiseltä päivältä, jolloin se makoili kotkalaisen omakotitalon pihalla.

Täytetty mursu sen sijaan pääsee yleisön eteen, joskaan hengitystä ei kannata pidättää sitä odotellessa.

– Ensi vuoden puolelle menee, en osaa sanoa, että kuinka paljon.

Täytetyssä mursussa aitoa ”Stenaa” on ainoastaan nahka. Sen alla on tekovartalo, joka koostuu polyuretaanista (etyylikarbamaatti) sekä lasikuidusta.

– Aiemmin täyttöaine oli kipsi, joka vuorattiin säkkikankaalla, sillä aiemmin isompien nisäkkäiden tekovartalot valmistettiin valamalla säkkikankaan ja kipsin avulla ontot tekovartalot, Puolakoski muistelee vanhoja aikoja.

Eniten aikaa vievä asia on rasvan prosessihoito, joka itsessään on hidasta. Lisäksi laitteeseen, jossa prosessi tapahtuu, mahtuu vain 10 kiloa kerrallaan.

Yli 30 vuotta konservaattorin töitä tehnyt Ari Puolakoski kertoo kaikkien työvaiheiden tapahtuvan Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Luonnontieteellisen museon uumenissa.

– Kyllähän tämä urani erikoisin työjuttu on.

– Ensimmäistä kertaa mursu pöydällä, huh huh, Puolakoski hymähtää.

Töitä riittää senkin vuoksi, että ”konservaattoriarmadan” sijaan töitä tekee kaikkiaan kolme vakituista konservaattoria sekä kaksi konservaattorioppilasta.

Puolakoski tietää mistä puhuu kertoessaan Luonnontieteellisen museon kokoelmista sekä tähtitieteellisistä määristä, kuinka paljon eri eläimiä on täytetty sekä otettu luu- ja nahkanäytteitä.

Täytetty mursu tulee esille Luonnontieteelliseen keskusmuseoon.

Hän arvioi, että museon pöydällä on käyty läpi noin 100 000 eri lintua, 30 000 nisäkästä ja kalojakin kuulemma ”jonkun verran”.

Kaikilla eläimillä ei ole luonnollisesti luita ja kootkin vaihtelevat.

– Hyönteisiä on varmaan 10 miljoonaa.

– Niitä on helpompi kerätä kuin mursuja, hän valistaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?