Saara Kankaanrinnan kolumni: Helteellä tukalinta on tietää, mitä seuraavaksi on tulossa

Toivottavasti kaupunkisuunnittelijat ymmärtävät jokaisen puun ja vihreän arvon Suomessakin, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Saara Kankaanrinta.

30.6. 8:00

”Mä läkähdyn!” tuskailevat lapset helteessä. ”Mä lähden metsään”, ratkaisee yksi. ”Me mennään mereen, jos ei oo vielä sinilevää”, toteavat toiset.

Milloin kuumuus muuttuu pelottavaksi? Mittari näyttää 32:a astetta. Aikuisella on tukala olo paitsi helteestä, myös tiedosta että tämä pahenee vuosi vuodelta.

Jo nyt pakastamme lakanoita ja kastelemme pyyhkeitä, sillä ”veden haihtuminen sitoo lämpöä”, lukee viilennysvinkeissä.

Nyt alkaakin olla tosi kiire miettiä puita pihalla, kaupunkisuunnittelussa, metsätaloudessa ja maataloudessa.

Yli 40 asteen helteissä kiehuva Ranska ilmoitti jo 500 miljoonan paketista ”urbaaniin viilentävään viherryttämiseen” pärjätäkseen ilmastonmuutoksen kanssa.

Toivottavasti kaupunkisuunnittelijat ymmärtävät jokaisen puun ja vihreän arvon Suomessakin.

Palataanpa viilennysvinkkiin: veden haihtuminen sitoo lämpöä. Sama pätee maapalloon ja sen kasveihin, puihin ja metsään.

Jokainen tietää, että metsässä on huomattavasti viileämpää. Se ei ole vain puiden luoman varjon ansiota.

Kun aurinkoenergia iskee maahan, siitä noin 70 prosenttia kuluu puiden ja kasvien tekemään haihduntaan. Vesi muuttuu höyryksi. Tämä muunto sitoo hulppeasti energiaa. Viilentää siis.

Höyry taas tiivistyy pilviksi ja tulee lopulta sateena alas. Samalla pilvet heijastavat osan auringon lämmöstä pois.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ytimessä ovat nämä erottamattomat veden-, hiilen- ja energiankierrot. Näitä meidän pitäisi ajatella! Varsinkin kun suunnittelemme kaupunkeja, viljelemme peltoa tai hoidamme metsää.

On tärkeää lopettaa maan uumenista rohmutun fossiilisen hiilen energiakäyttö. Mutta yhtä tärkeää on ymmärtää luonnon keinot ilmaston­muutoksen jarruttamiseksi.

Kun kasvipeitto on monipuolinen metsässä, pellolla tai puistossa, hyvä­kuntoisen maan uumeniin varastoituu myös hiiltä pois ilmakehästä. Saman­aikaisesti kasvit säätelevät energiaa ja vedenkiertoa. Innovaatio vailla vertaa.

Mitä monipuolisempi kasvusto, sitä parempi vaikutus pilvienmuodostukseen ja sateisiin. Sademetsän nimikin kertoo että se luo oman sateensa, puhutaan jopa pystysuuntaisesta joesta.

Kuulostaa vaikealle, mutta ei ole. Lähes jokainen meistä tietää tämän vaistonvaraisesti. Tämä myös opetetaan jo alakoulussa.

”Äiti kato”, huutelevat lapset innoissaan merestä. Luontokato, mietin samalla, se on meidän aikuisten hoidettava homma.

Jossain vaiheessa nämä kaikki kierrot unohtuvat politiikassa, koulutuksessa ja virallisissa totuuksissa. Miksi tämä ei ole biotalouden tai kiertotalouden lähtökohta?

Läkähdyksen keskellä tekee mieli halata puita. Vasta kun ymmärrämme maaperän, kasvien ja varsinkin metsien merkityksen ilmaston viilentämiselle, voimme puhua oikeasta ilmastotyöstä kunnissa, valtiossa ja globaalisti.

Mitä enemmän kasveja ja puita, mitä enemmän monimuotoisuutta, sitä viileämpi planeetta.

Aika cool juttu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?