Pappilanrengit Heikki Pekanpoika ja Heikki Mikonpoika, porvari Simo Strand, sotavanki Georg Fohmin, ruotusotilas Anna Yrjönpoika, paroni Carl Joseph von Cesner, sotamies Simo Petterinpoika… Näitä ensimmäisten sateenkaarisuomalaisten nimiä ei muista kukaan.
Tuskin ne näkyvät paraikaa Ylpeyden lipuissa ja vähemmistöjen oikeuksien julistuksissa.
Homouden esihistoria 1600–1700-luvuilla on kirotun niukkalähteistä.
Taannoin haravoin käräjäpöytäkirjoja ja hovioikeuksien akteja sekä hyödynsin vinkkejä sukututkijain verkostolta ja pyöveliekspertti Mikko Moilaselta. Silti kertyivät vain em. tapaukset ja jokunen kiistanalaisempi. Lisää homoseksuaalien oikeudenkäyntejä eivät tietääkseni muutkaan ole löytäneet Ruotsin ajan Suomesta.
Taivassalossa tapahtui vuonna 1665 kaksoisteloitus.
Narvan varuskunnassa 1694 yhden suomalaisen kuolemantuomion osasyy oli homotunnustus. Loput oikeusjutut raukesivat tai vesittyivät.
Enemmän tai vähemmän tiedossa on, että eläimeensekaantumisesta katkesi Ruotsin valtakunnassa tuhansien ihmisten ja eläinten kaula. Kenties nuokin marttyyrit ansaitsisivat Ylpeydessä muistamista sekä kirkon ja oikeuslaitoksen anteeksipyyntöjä.
Kaikki aviovuoteen ulkopuolinen oli 1900-luvulle saakka laitonta. Useimpien siveysrikkomusten kitkeminen oli onneksi mahdotonta. Esivalta ei kurkkinut hämäriin savutupiin ja vällyjen alle. Aviorikokset (puolison poissaollessa) ja naimattomien salavuoteudet paljasti melkein aina luonnon ilmianto – raskaus.
Suomalaisten vuosisataisesta sukupuolikärsimyksestä 99 prosenttia oli sitä, minkä tiivistää Akseli Gallén-Kallelan taulu Salasynnyttäjä. ”Identiteetit” olivat pikku kutkutuksia, eivät sikiintyväiset, nälkäiset ja tautiset piruparat niitä paljon pohtineet.
Suomen rikoslakiin homoseksuaalisuus tuli selkeämmin vasta vuonna 1889. Kriminalisointi ja perversion käsite olivat lainoja Keski-Euroopan suvaitsemattomilta sivistyskansoilta. Impivaara ei homoja vihannut, kytännyt tai sairausleimoja lyönyt.
Homo-oikeudenkäynnit yleistyivät 1900-luvulla vitkaan. Syytteissä oli mukana alaikäiseen sekaantumista, väkivaltaa, prostituutiota ja irtolaisuutta. Jos mies- tai naispari seurusteli hissukseen, juridinen riski pysyi pikkiriikkisenä. Näin olivat näreet perinnäisessä maalaiselämässä; kaupungistuminen ja 1900-luvun jälkipuoli ovat asia erikseen.
”Kaikki aviovuoteen ulkopuolinen oli 1900-luvulle saakka laitonta.
Olen lähes 20 vuotta metsästänyt Arkistolöytöä isolla A:lla. Jotain aina jää haaviin, mutta yksi minulta puuttuu ja sen mukana kaikki.
En ole koskaan törmännyt kunnolla dokumentoituun tragediaan, jossa Matti ja Juho / Maria ja Katariina joutuivat mestauslavalle/roviolle/ruoskapaaluun/pakkotyöhön/vankilaan vain kielletyn rakkautensa tähden.
Jos avaintapaus putkahtaa päivänvaloon, tutkin sen puhki omalla kustannuksellani ja lahjoitan Ylpeydelle.
Ehkä tutkimuksesta tulee kehno, mutta ei ole lahjahevosen hampaisiin katsomista. Akatemiarahoituksella hanke maksaisi vähintään puoli miljoonaa euroa.
Kirjoittaja on historioitsija.