Myyrmäen asemalla kuuluu todella epä­tavallinen ääni: ”Joka tunti kuulee, kun joku soittaa”

Mikko Sorjolahti pitää huolen siitä, että Myyrmäen juna-asemalla soi piano.

19.6.2022 16:15

67,50 euroa.

Sen verran on jätteenkäsittelymaksu, kun Mikko Sorjolahti kuljettaa pianon kaatopaikalle. Hän on vienyt niitä sinne ainakin 40.

Sorjolahti on Vantaan Myyrmäen juna-aseman epävirallinen asemapäällikkö, yrittäjä ja mies, joka pitää huolen siitä, että juna-asemalla on aina julkinen piano, mieluiten kaksi.

Mikko Sorjolahti ei itse pianoa soita, vaikka lapsuudenkodissa sellainen olikin. ”Varmaan kiinnosti tytöt enemmän”, hän harmittelee nyt.

Uuden, käytetyn pianon hän hakee, kun vanha on saanut elämässään riittävästi kolhuja. Joskus ihmiset varastavat pianosta mustat koskettimet, joskus istuvat pianon päällä, joskus soittavat sitä jaloillaan. Toisaalta moni myös pysähtyy sen äärelle musisoimaan, usein hyvin taitavastikin.

Torstaina iltapäivällä kaksi teinipoikaa istuu pianon äärellä ja pimputtelee sitä välillä. Lapsia skuuttaa ohi.

– Joka tunti kuulee, kun joku soittaa. Se, millä tavalla soittaa, on sitten eri asia, pianon vieressä sijaitsevan Mike’s Dinerin omistaja Sorjolahti sanoo hyväntuulisena.

Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva Sorjolahti on pitänyt nakkikioskia Myyrmäen asemalla vuodesta 1997. Nykyään hän pyörittää siellä Mike’s Dineria.

Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva mies on ottanut aseman viihtyisyyden elämäntehtäväkseen.

Vuonna 2015 hän toi Myyrmäen asemalle ensimmäisen käytetyn pianon. Idea keksittiin alun perin alueen asukasyhdistyksessä, ja kun Sorjolahdella kerran oli pakettiauto, hän otti asian hoitaakseen.

Aluksi kaverit olivat auttamassa pianojen kantamisessa, mutta kun niitä piti aina vain hakea uusia ja uusia, kantajat lakkasivat lopulta vastaamasta soittoihin.

– Sitten opettelin sellaisen tekniikan, että saan pianon yksin nostettua autoon ja tuotua tähän.

– Joku pianonvirittäjä ei tosin varmaan olisi onnellinen, jos näkisi sen, Sorjolahti tunnustaa virnistäen.

Sorjolahti ajattelee, että sosiaalisen kontrollin ansiosta julkinen piano rauhoittaa tunnelmaa asemalla, jolla meno on varsinkin takavuosina ollut välillä rajuakin. Kun tavalliset ihmiset viettävät asemalla aikaa, häiriöt vähenevät.

Nyt koronan myötä häiriöille on tullut taas tilaa, kun asemalle jäivät vain ne, joilla ei ole muutakaan paikkaa, jossa olla.

– Nyt tila pitäisi ottaa taas uudelleen haltuun, Sorjolahti näkee.

Yksi keino siihen voisivat olla pianohaasteet, joita yrittäjä on välillä kuvannut Mike’s Dinerin Youtube-kanavalle. Niihin liittyen hän haluaakin etsintäkuuluttaa poliisimiehen, joka soitti asemalla seitsemän vuotta sitten Hill Street Bluesin tunnusmusiikkia.

– Olen yrittänyt löytää häntä, jotta saisin hänet tänne uudestaan soittamaan.

Mitä enemmän piano soi, sitä seesteisempää Myyrmäen asemalla on, Sorjolahti uskoo.

Mikko Sorjolahti on hakenut tämän käytetyn pianon Nurmijärven Laatusoittimesta.

Valokuvaa varten 47-vuotias Mikko Sorjolahti riisuu hupparinsa pois ja näyttää, miten hän siirtää pianoa yksin.

Parisataakiloinen soitin nousee varmoin ottein.

Serkukset Nanto, 16, ja Aleksi, 17, kulkevat pianon ohi ja vilkuilevat valokuvattavana olevaa Sorjolahtea. He ovat vanhoja tuttuja – ”asemapäällikön” on nimittäin täytynyt välillä paimentaa poikia. Kaikki kolme muistelevat asiaa naureskellen.

– Se on oikeasti ihan hyvä, että joku pitää täällä kuria, Nanto vakavoituu.

– On surullista, että jengi rikkoo näitä pianoja, Aleksi jatkaa.

Nanto kertoo välillä soitelleensa romanimusiikkia aseman pianolla.

Sorjolahti pyytää serkuksia kanssaan valokuvaan, mihin he suostuvat välittömästi. Kolmikon väliltä huokuu mutkaton välittäminen ja reipas huumori puolin ja toisin.

– Myrtsi-moment, Aleksi sanoo ja nauraa poseeratessaan kuvaajalle.

Sorjolahti myöntää, että välillä usko pianoprojektiin on meinannut loppua. Korona on ollut ravintolayrittäjälle muutenkin vaikeaa aikaa, ja välillä hän on miettinyt, miksi oikeastaan näkee vaivaa pianojen hakemiseksi, kun ne ennemmin tai myöhemmin kuitenkin taas hajotetaan.

Silti aina, kun hän saa ihmisiltä positiivista palautetta ja näkee, että piano levittää hyvää mieltä asemalle, usko palaa.

– Se auttaa jaksamaan. Kyllä minä näitä siihen asti kannan, kun selkä kestää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?