– Duck and cover, maastoudu ja suojaudu, kuului Yhdysvaltain liittohallituksen tekemän opetuselokuvan legendaarinen lause vuonna 1952.
Ensisijaisesti koululaisille suunnatussa lyhytpiirretyssä opetettiin laulun säestyksellä, miten kilpikonnahahmo suojautui ydinräjähdykseltä.
Filmi laadittiin reaktiona Neuvostoliiton vuonna 1949 aloittamalle ydinohjelmalle. Nykyään sitä pidetään lähinnä esimerkkinä kylmän sodan ydinasepelottelusta ja Yhdysvaltain propagandasta. Kilpikonnan neuvokkuuskin olisi tosipaikan tullen ollut melko hyödytöntä.
Moisen kuvaston haluaisi jättää kuriositeetiksi ajasta, jolloin maailmantilanne oli nykyistä sekavampi.
Niinhän sitä toivoisi. Ukrainan sota on kuitenkin tuonut ydinaseilla pelottelun kylmäävän ajankohtaiseksi.
Venäjän sodankäynti on raportoiduista silmittömistä julmuuksista huolimatta näyttänyt sähläykseltä, viimeisimpänä esimerkkinä lippulaiva Moskvan uppoaminen. Jatkuvat epäonnistumiset ja ukrainalaisten sitkeä vastarinta ovat syventäneet presidentti Vladimir Putinin ahdinkoa ja pakottaneet tämän miettimään uusia strategioita.
Viimeksi torstaina Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n johtaja William Burns varoitti, että nurkkaan ajetulla Putinilla voisi kovan paikan tullen olla halua käyttää niin sanottua taktista ydinasetta. Olkoonkin, ettei tällä hetkellä ole osoitettavissa mitään todisteita moisesta varautumisesta, hän tosin lisäsi.
Taktinen ydinase on käytännössä erilainen pommi kuin se, jolta 70 vuoden takainen piirroskilpikonna opetti suojautumaan. Sitä kutsutaan strategiseksi ydinaseeksi.
Taktisella ydinaseella ei tuhottaisi kaupunkeja, vaan sen tuhovoima olisi pienempi. Sitä käytettäisiin taistelukentällä, ja se kohdennettaisiin strategisempiin kohteisiin, kuten esimerkiksi sotilastukikohtiin tai muuhun infrastruktuuriin.
Eversti Petteri Kajanmaa.
Vai onko pommeissa sittenkään eroa? Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen johtaja, eversti Petteri Kajanmaa haastaa tällaisen erittelyn.
– Tämä sana ”taktinen” on siltä osin harhaanjohtava, että käytännössä se määrittelee vain aseen kantaman. Tässä on siis kyse ohjuksista, joiden kantama on alle 500 kilometriä. Taktisuus tulee siitä, että niiden vaikutusalue on pieni.
Tällaisia aseita Venäjällä on tällä hetkellä arsenaalissaan noin 2 000. Venäläisten ydinkärkien kokonaismäärä on 4 500. Yhdysvalloilla on hallussaan käyttöön kelpaavaa 3 750 ydinkärkeä, mutta vain 300 on tällaisia taktisia aseita.
Ydinaseita on vuosien saatossa valvottu erilaisilla sopimuksilla. Tällä hetkellä Yhdysvaltain ja Venäjän välillä on voimassa Start-sopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa kummankin maan ydinkärkien määrä 1 550:een. Tämä koskee kuitenkin vain mannertenvälisiä ja keskipitkän matkan (500–5 500 km) ohjuksia. Taktiset ydinaseet on rajattu sopimuksesta pois.
– Nämä sopimukset eivät rajoita sitä, kuinka tehokkaita ohjukset ovat, Kajanmaa muistuttaa.
– Ydinaseen voi edelleen vielä maaliin muillakin keinoin, vaikka lentokoneessa tai salkussa. Näitä sopimuksia ei ole säädetty sodankäynnin kannalta, vaan pikemminkin suitsimaan sitä pelkoa, että joku ampuisi yhtäkkiä yllätysohjuksen toiselta puolen maailmaa.
””Vaarana on, että kun ydinaseista ruvetaan puhumaan kuin leivästä, se madaltaa kynnystä myös käyttää niitä.”
2010-luku on muuttanut suhtautumista ydinaseisiin. Esimerkiksi Yhdysvallat teki vuonna 2010 täyskäännöksen omassa ydinasepolitiikassaan: aiemmin ydinaseettomasta maailmasta haaveillut presidentti Barack Obama rupesi satsaamaan pienempiin ydinkärkiin, joiden tuhovoima olisi vain kaksi prosenttia Hiroshimaan pudotetusta pommista.
– Teknologian kehittyminen on mahdollistanut tällaisen porsaanreiän ydinasesopimuksiin, Petteri Kajanmaa sanoo.
Eversti näkee riskin, että tällainen kehitys arkipäiväistää ajatusta ydinaseen käytöstä.
– Venäjä otti taktiset ydinaseet osaksi poliittista retoriikkaansa 2010-luvulla ja muistutti, että heillä on arsenaalissaan myös tällainen kevyempi ase. Vaarana on, että kun ydinaseista ruvetaan tällä tavalla puhumaan kuin leivästä, se madaltaa kynnystä myös käyttää niitä.
– Vielä ei kuitenkaan olla siellä, vaan tämä toiminta on pysynyt retoriikan alueella.
Vladimir Putin seurasi Avangard-ohjuksen koelaukaisua vuonna 2018.
Kajanmaa painottaa, että ydinase on kaikki nämä vuodet pysytellyt edelleen sodankäynnin äärimmäisimpänä keinona ja haluaa sen ehdottomasti myös pysyvän sellaisena.
– Kyllähän sekin jo kertoo jotain, ettei kukaan maailmassa ole käyttänyt minkäänlaista ydinasetta sitten Nagasakin vuonna 1945. Poliittinen merkitys ja pelote on niin valtava.
Toisin sanoen: vaikka ydiniskun voi suorittaa myös pienimuotoisena, on everstin mukaan olennaisempaa huomioida sen symbolinen merkitys. Tältä osin ”taktisia ydinaseita” ei Kajanmaan mukaan ole olemassa. Kaikki ovat siis ”strategisia”, ja niiden ensisijaisena funktiona on pelote.
– Jos joku maa aikoo käyttää ydinasetta, on sen myös ymmärrettävä olla valmis ottamaan sellaisia myös itse vastaan. Ja tässä sillä ei ole merkitystä, onko tussahdus pieni vai suuri. Sen poliittinen merkitys on aina sama.
Eversti viittaa Princetonin yliopistossa tehtyyn simulaatioon, jonka mukaan tällainen ”pienten ydinaseiden malli” on illuusio: yksikin ydinisku eskaloisi muutamassa tunnissa maailmanlaajuisen ydinsodan, joka tappaisi välittömästi 90 miljoonaa ihmistä.
– Sellaiseen Putinkaan ei ole valmis. Venäjä on linjannut käyttävänsä ydinasetta tilanteessa, jossa sen olemassaolo valtiona on uhattuna. Tämän lisäksi sen liittolaiset, kuten Kiina, kääntäisivät varmasti selkänsä sille.
– Ukrainan sota ei ole se tilanne. Maailmanhistoriassa tiedetään kovempiakin paikkoja, joissa ydinisku on ollut lähellä.
Mistä Venäjän uhittelussa ja Yhdysvaltojakin massiivisemmassa ydinasearsenaalissa on sitten lopulta kyse?
– En tuijottaisi tuota ydinkärkien määrää. Kyllä Yhdysvallat on pitänyt huolen siitä, että heillä on riittävästi strategisia aseita, Petteri Kajanmaa aloittaa.
– Venäjä on 1990-luvulta saakka katsonut olevansa Euroopassa sotilaallisesti alakynnessä. Se on haalinut taktisia ydinaseita pelotteeksi korvaamaan sitä, etteivät sen konventionaalisen sotavoimat ole tarpeeksi pelottavia.
Valtio siis turvautuu strategiseen pelotteeseen, kun käytännön otteet eivät riitä. Kun katsoo ilmeisen Venäjän armeijan toistaitoisia ja heikosti motivoituneita sotilaita Ukrainassa, on vaikea kiistää Kajanmaan analyysiä.
Yksi villi kortti maalla silti on: julkinen ydinkoe.
– Uskon, että se on Venäjälle ihan mahdollista. Sillä se voisi ainakin osoittaa, että keinot ydinaseen käyttämiseen löytyy. Mutta sekin on kuitenkin vain pelottelua. Tällä hetkellä maailma ei usko, enkä minäkään sen puoleen, että Venäjä olisi valmis käyttämään ydinasetta. Sillä on edelleen ihan liikaa menetettävää.
Lue lisää: Epäiltyjä varjovaimoja ja piilotettuja lapsia – Putin ja Lavrov pyörittävät salattua perhe-elämää
Lue lisää: Yhden illan tapahtumat muuttivat Putinin ajattelun – ”Moskova on hiljaa”
Lue lisää: Mika Aaltolan kolumni: Venäjälle ei kunnian kukko laula