Puolustusvoimat nosti vaivihkaa valmiuttaan viime vuonna, koska Venäjän joukkojen keskitysten ja sotaharjoitusten perusteella hyökkäys Ukrainaan näytti varteenotettavalta vaihtoehdolta. Asian paljasti Puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen Ylen A-studiossa keskiviikkona.
Valmiuden nostaminen voi tarkoittaa monenlaisia asioita, mutta yksi lienee varmaa. Ahvenanmaan nopeaan miehittämiseen varauduttiin. Suunnitelmat ovat olemassa, ehkä niitä nyt tarkennettiin ja nopeita lähtöjä harjoiteltiin.
Syytä onkin.
Jos turvallisuuspoliittinen tilanne kärjistyy Suomen rajoilla, alkaa kilpajuoksu Ahvenanmaalle Suomen, Ruotsin ja Venäjän välillä. Se, joka valvoo Ahvenanmaata sotilaallisesti, valvoo aika isoa siivua Itämeren meriliikenteestä.
Kyse on Suomelle elintärkeästä alueesta; taloudellisesti ja sotilaallisesti.
Ahvenanmaa on demilitarisoitu eli se on vanhojen kansainvälisten sopimusten (Pariisi 1856 ja Geneve 1921) mukaisesti aseeton. Suomella on kyllä velvollisuus puolustaa sitä, mutta joukkoja ja aseita siellä ei saa rauhan aikana olla. Sopimuksen kummallinen jäänne on se, että aseetonta vyöhykettä valvoo Venäjä.
Se on perua talvisodan rauhansopimuksesta (1940), jossa valvonta jäi kahdenvälisellä valtiosopimuksella Neuvostoliiton huoleksi.
Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta valtiosopimus on voimassa Venäjän kanssa – edelleen.
Käytännössä valvontaa tekee Venäjän Ahvenanmaan konsulaatti.
Suomi teki kardinaalimunauksen, kun se ei lopettanut valtiosopimusta silloin, kun romukoppaan heitettiin sekä Neuvostoliiton kanssa solmittu YYA-sopimus (1948) että Neuvostoliiton ja Britannian kanssa sovitun Pariisin rauhansopimuksen (1947) sotilaalliset rajoitteet.
Rauhansopimuksen aserajoitusartiklat mitätöitiin yksipuolisella päätöksellä ydinasekieltoa lukuun ottamatta.
Lue lisää: Venäjän ”minikokoinen valvontakomissio” Ahvenanmaalla tyrmistyttää
Lue lisää: Kommentti: Sopimusteksti paljastaa jäätävän totuuden – Venäjä on jo Ahvenanmaalla
Ahvenanmaan demilitarisointisopimus menee samaan mattimyöhäisten karsinaan Nato-harmittelun kanssa. Olisi pitänyt toimia silloin, kun Venäjä oli sotilaallisesti ja taloudellisesti polvillaan 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Sopimuksen mitätöintiprosessi jäi jostain syystä kesken – kohtalokkain seurauksin.
Nyt eurooppalainen turvallisuusrakennelma on pirstaleina Ukrainan sodan takia.
Tässä kiristyneessä tilanteessa Ahvenanmaan strateginen merkitys vain kasvaa.
Merivoimat harjoittelee Ahvenanmaan miehittämistä säännöllisesti.
Suomessa käydään juuri nyt Nato-keskustelua, valmistaudutaan tekemään asiasta selvityksiä ja sen jälkeen poliittisia ratkaisuja alkukesän aikana. Onko venäläisten valvoma aseeton Ahvenanmaa asia, joka voi nousta esiin mahdollisen Nato-jäsenyyden hakemisen yhteydessä? Miten Nato suhtautuu venäläisiin valvojiin pohjoisella puolustusvyöhykkeellään, itse asiassa sen sisällä?
Näitä varmaan pohditaan sekä poliittisesti että sotilaallisesti.
Vai pitäisikö toimia heti?
Itse.
Yksi mahdollisuus olisi todeta yksipuolisesti, että valtiosopimus loukkaa Suomen suveriniteettia ja siksi se ei enää ole voimassa. Näin sille kävisi samoin kuin ”ikuiselle” YYA-sopimukselle, joka siis lakkasi olemasta vuonna 1992. Alueen voisi pitää edelleen Geneven sopimuksen mukaisesti aseettomana, mutta Venäjä ei olisi enää valvoja vaan Suomi ja Ruotsi.
Itärajan takainen Venäjä on valinnut sodan Euroopassa ja pakottanut Suomen ja monet muut maat miettimään turvallisuusratkaisujaan uudestaan. Eikö siihen kuuluisi luontevasti valtiosopimuksen lopettaminen ja Ahvenanmaan ottaminen omaan valvontaan?
Venäjä ei itsekään noudata kansainvälisiä sopimuksia ja tekee Ukrainassa suoranaisia sotarikoksia. Eikö Ahvenanmaa ole Suomelle tärkeää turvallisuuspoliittista ”etupiiriä”? Sehän olisi sitä samaa ajattelua, jonka perusteella Vladimir Putin käy veristä sotaansa Ukrainassa.
Hyvä kysymys on myös se, milloin ylittyy raja, jolloin sotilaallinen uhka Suomen ympärillä muodostuu sellaiseksi, että Suomen pitää miehittää Ahvenanmaa. Näinhän valvontasopimuksessa sanotaan.
Ukrainan sodan takia tuo päivä voi olla entistä lähempänä.