Vaikka suomalaisten yliopistojen yleisöluennot ovat välillä hyvinkin suosittuja, ne harvemmin saavuttavat satojen tuhansien katselijoiden kansainvälistä yleisöä.
Näin on käynyt Jyväskylän yliopiston tiedusteluanalyysin yliopistonopettaja, eversti evp Martti J. Karin neljä vuotta sitten pitämälle Venäläinen strateginen kulttuuri – Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii? -luennolle.
Youtubeen ladattua luentotallennetta on katsottu viikon aikana lähes 450 000 kertaa.
Kari on työskennellyt yliopisto-opettajana informaatioteknologian tiedekunnassa Jyväskylän yliopistolla jäätyään sotilasuralta eläkkeelle.
Luennolla Kari, filosofian tohtori ja Puolustusvoimien pääesikunnan entinen apulaistiedustelupäällikkö, selittää, miten ja miksi Venäjän johto näkee oman toimintansa, mukaan lukien Ukrainan sodan, oikeutettuna ja rationaalisena.
Luento on Karin mukaan ladattu Youtubeen luvatta. Ilta-Sanomat julkaisee tallenteen Jyväskylän yliopiston luvalla.
Luennon aihe, Venäjän strateginen kulttuuri, tarkoittaa valtionjohdon käsitystä siitä, mikä on uhka ja miten siihen tulisi vastata. Sitä ei tule sekoittaa venäläiseen kulttuuriin.
– Se taas on Puškin, Tolstoi, Dostojevski ja niin edelleen, hän sanoo Ilta-Sanomille.
Venäjän strategiseen kulttuuriin vaikuttaa erityisesti historia, mutta myös maantiede, teknologia ja esimerkiksi valtion poliittinen kulttuuri ja johdon asenteet.
Strateginen kulttuuri muuttuu äärimmäisen hitaasti. Karin mukaan se on ollut Venäjällä melko samanlainen jo satoja vuosia ja siksi hän menee syvälle historiaan kertoessaan siitä.
Yhdeksi merkkipaaluksi voidaan ottaa 800-luvun loppupuolelta 1200-luvulle asti olemassa ollut valtakunta Kiovan Rus, josta on käytetty myös nimeä Kiovan Venäjä.
Etenkin venäläisen historiankirjoitus on synnyttänyt kuvan, jonka mukaan venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset muodostavat Kiovan Rusin pohjalta yhden kansan.
Kiovan Rusin kukistuminen mongolivalloittajien alle toi mukanaan yksinvaltiuden, joka juurtui syvästi venäläiseen kulttuuriin. Itsevaltius on nähty Venäjällä lähes aina ainoana varteenotettavana vaihtoehtona.
Bysantin eli Konstantinopolin kaatumisen myötä Moskovasta taas tuli niin sanottu kolmas Rooma ja sen johtaja sai yksinvaltiudelleen jumalallisen oikeutuksen.
Iivana Julma toi mukaan myös 1500-luvun salaisen palvelun toteuttaman valtioterrorin ja hallitsijan oikeuden käyttää väkivaltaa kansalaisiaan kohtaan.
Itsevaltiuden ihanne on jatkunut näihin päiviin asti, Kari sanoo.
Välillä itsevaltiasta on kutsuttu keisariksi, välillä presidentiksi ja välillä sitä on edustanut puolue ja puolueen johtaja.
Joskus kuuleekin puhuttavan hyvästä tsaarista ja pahoista pajareista, ylimystön edustajista.
– Johtaja on erehtymätön, joten jos tapahtuu virheitä, ne ovat ympärillä olevien pajarien tekemiä. Pajareita voi myös aina vaihtaa. Ennen he menettivät päänsä, mutta nykyään voi menettää virka-aseman ja päätyä vaikkapa Kaliningradin pormestariksi tai rautatiehallinnon johtajaksi, Kari sanoo.
Pajareiden keskinäinen kilpailuttaminen varmistaa, ettei hallitsijaa uhkaa palatsivallankumous. Samalla näytetään kansalle, että ainoastaan hyvä hallitsija pystyy pitämään pahat pajarit kurissa ja tarvittaessa rankaisee heitä kansaa vastaan tehdyistä rikoksista.
Maantieteellisesti Venäjä on lännestä Puolan rajalta Moskovaan aina Uralille saakka aukeaa tasankoa. Mahdollisen vihollisen tiellä ei ole vuoristoa tai vesistöä. Tämä on iskostunut syvälle venäläiseen ajatteluun Karin mukaan.
– Vihollinen on tavallaan jo Venäjän sisäpuolellakin. Jos oppositio nostaa päätään, sen kerrotaan olevan lännen salajuoni ja siihen pitää reagoida, Kari sanoo luentovideolla.
Yhdysvaltalaisdiplomaatti George F. Kennanin kuvaamaan Venäjän ”neuroottisen turvattomuuden tunteeseen” yhdistyy herkkyys käyttää ulkopolitiikassaan voimaa.
– Lenin sanoi aikoinaan: kokeile pistimellä. Jos on pehmeää, työnnä, jos on kovaa, lähde pois. Niin kauan, kuin länsi vain paheksuu Venäjän toimintaa, mutta ei tee mitään, pistintä tulee aina vain lisää, Kari tiivistää luentovideolla.
Itsevaltiaan tarinaan liittyy kiinteästi ulkoa päin tuleva uhka, Kari sanoo. Venäjälle ovat hyökänneet milloin natsit ja milloin mongolit. Jo vuosisatojen ajan kansaan on istutettu ajatus siitä, että vain yksinvaltias on tarpeeksi voimakas suojelemaan kansaa uhalta.
Tällä hetkellä uhaksi mainitaan sotilasliitto Nato ja länsimaat.
– Yleensä sitä ei perustella, vaan kerrotaan vain, että näin se Nato meitä piirittää ja aikoo hyökätä. Ei tarvitsekaan, koska kuten Joseph Goebbels sanoi, kun valhe kerrotaan tuhat kertaa, se muuttuu totuudeksi.
Tätä taustaa vasten Ukrainan sodan alkaminen ei yllättänyt Karia. Sen sijaan hän yllättyi Venäjän johdon pitkälle viedyistä tavoitteista.
– Ajattelin, että siellä tehtäisiin samanlainen peliliike kuin Georgiassa, eli matalat tavoitteet. Kaksi suurempaa taskua Ukrainan sisään ja se olisi siinä, Kari sanoo Ilta-Sanomille.
– Yllätti, että he lähtivätkin saartamaan pääkaupunkia ja eristämään Ukrainaan mereltä. Toinen yllätys oli se, miten tehoton punakone on ollut.
