Henryn innostus retki­luisteluun lähti lapasesta – seurauksista nauttivat nyt sadat kajaanilaiset

Kajaani

Ilta-Sanomat täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Sen kunniaksi esittelemme 90 sankaria Suomesta.

Kajaanin Vuottolahdessa sijaitseva retkiluistelurata on yksi Kainuun parhaiten säilyneistä salaisuuksista. 5,5 kilometriä pitkän radan taustalta löytyy paikallinen yrittäjä Henry Leinonen,51, ja hänen ympärilleen kerääntynyt talkooporukka.

Oulujärven rannoilla ja rantamailla kiemurtelevalla radalla on saatu nauttia jo kolmena talvena retkiluistelun riemuista.

– Kaksi ensimmäistä talvea rata oli järven selälle päin. Viime talvena kuitenkin todettiin, että radan hoito oli liki mahdotonta, kun penkan välistä nousi radalle vesi ja tuulella sitten vielä tuiskutti radan umpeen. Nyt muutettiin radan suuntaa niin, että lähdettiin rannan suuntaan ja metsään. Järvi on jäätynyt pohjia myöden tässä rannassa, joten pilkille siellä ei pääse, Leinonen kertoo.

Jo koulupoikana läheisessä Otanmäen kaivos­taajamassa asuessaan miehen aika kului talvisaikaan koulun jälkeen kaukalossa kylän poikien kanssa. Kun keliolosuhteet osuivat muutama talvi sitten kohdilleen Oulujärvellä, homma lähti lapasesta.

– Kolmas talvi takaperin tuli Oulujärvelle aivan upeat jäät: Jää oli silloin viiden päivän ajan aivan peilikirkas. Löysin Kajaanista retkiluistimen terät, ja kahteen päivään en muuta varmaan tehnytkään kuin luistelin. Sitten satoi lunta ja se riemu loppui. Aurasin sitten tuohon rantaan itselleni lenkin mönkijällä, jotta pääsin luistelemaan, Leinonen muistelee.

Oulujärven rannoilla ja rantamailla kiemurtelevalla radalla on saatu nauttia jo kolmena talvena retkiluistelun riemuista. Kuva: Miska Puumala

Homma ei olisi paisunut nykyisiin mittoihinsa, ellei paikalle olisi osunut naapuri, joka nappasi kuvan ja vanhana lehtimiehenä jakoi sen Facebookissa. Ilmiö oli valmis.

– Sitten rupesi tulemaan soittoja, että pääseekö sinne luistelemaan. Ja siitä se syttyi.

Traktori upposi – mies ei

Tänä vuonna retkiluistelurata kiertää Oulujärven rannan tuntumassa, joten vaaraa jäihin putoamisesta ei ole. Senkin on mies kokenut ensimmäisenä talvena, kun rataa kunnostaessa traktori upposi 4,5 metrin syvyyteen.

– Siinä oli kyllä varjelusta mukana, kun itse kastuin vain munia myöden. Tunsin, kuinka jää jotenkin oudosti rytkähti. Mitään muuta en ennättänyt tehdä, kuin potkaista vauhdista traktorin oven auki ja hypätä jäälle. Kun katsoin taakse, niin traktoria ei enää näkynyt, Leinonen kertoo vaaratilanteesta.

Retkiluistelurata kulkee nykyisin Oulujärven jäällä lähellä rantaa. Leinonen joutui aiemmin vaaratilanteeseen, kun traktori upposi 4,5 metrin syvyyteen. Kuva: Miska Puumala

Rataa ylläpidetään ja kunnostetaan talkoovoimin. Yrittäjän konehallista löytyy toki kalustoa jään kunnossapitoon, mutta polttoaine ei lisäänny itsestään ja koneet vaativat kuljettajan puikkoihin. Kun metsälenkki tehtiin ensi kertaa aivan alusta alkaen, niin talkootyötä on tarvittu hurjasti.

– Ainakin 5 miljoonaa litraa vettä on tänä talvena tarvittu, jotta rata on tuossa kunnossa. Jos lunta sataa, niin silloin pitää aurata joka päivä. Jäähuoltoa pitää tehdä joka viikko, että se jollain lailla pysyisi kunnossa. Käyttäjiä on ollut niin rajusti, että joka viikko siihen pintaa pitää säiliöllä ajaa vettä. Pikkuisen toistakymmentä säiliötä menee kerralla eli 70 000 litraa kerralla. Luonnonjää elää koko ajan ja uusia railoja ilmaantuu, niin sitä me yritämme aina, että saadaan niitä peittoon ja estetään vahinkoja.

Viikonloppuisin vilkasta

Radalla saa mennä luistinten lisäksi jalan, potkukelkalla ja koirien kera. Jäällä olevan reitin vierustaa kiertää latu, jossa pääsee nauttimaan Oulujärven talvisista maisemista hiihtämällä.

Reitin varrella on myös tauko- ja grillipaikkoja, ja myös lähtöpaikkana toimivan SFC-Kohtauspaikan leirintäalueen kahvio ja sosiaaliset tilat ovat luistelijoiden käytössä.

Talkooporukka Oulujärven jäällä. Kuva: Miska Puumala

– Viikonloppuisin täällä käy useita satoja ihmisiä luistelemassa. Tuossa leirintäalueella on satoja parkkipaikkoja autoille, mutta nekään eivät tahdo aina riittää. On ollut huippua katsoa, miten perheet ovat lähteneet porukalla nauttimaan radasta. Pienimmät menevät vaunujen kopassa ja vanhimmat, jotka eivät enää luistelemaan pysty, menevät potkukelkalla, Leinonen iloitsee.

Luistelukausi jatkuu kelien mukaan. Rata suljetaan, kun jään kunnostus käy mahdottomaksi ja kevät koittaa.

– Sinne maaliskuun loppupuolelle viime vuonna pystyttiin pitämään jää luistelukunnossa. Kun lumet sulavat ja vettä rupeaa nousemaan jäälle, on pakko lopettaa.

Tervetuloa herra presidentti!

Leinonen korostaa, ettei hän pidä rataa kunnossa yksin. Takana on kyläläisten vahva tuki, etenkin naapurissa asuvat Pekka Pitkänen ja Ari Komulainen ovat talkoissa mukana ja Janne Tarvainen hoitaa nettipuolta. Kylän eläkeläiset eli ”huru-ukot” käyvät paikkailemassa jäähän ilmestyviä railoja tarpeen mukaan ja samalla saadaan vaihdettua kuulumiset.

Henry Leinonen (vas.) korostaa, ettei hän kunnosta luistelurataa yksin, vaan taustalla on sinnikäs talkooporukka, johon kuuluvat Janne Tarvainen, Pekka Pitkänen ja Ari Komulainen. Kuva: Miska Puumala

– Ei tästä palkkaa kukaan saa. Joku halu meillä on tehdä ihmisille jotain hyvää ja auttaa liikkumaan näin korona-aikana. Polttoainetta ja aikaa kuluu, mutta pikkaisen saadaan polttoainerahoja nyt pois kaupungin ja aluelautakunnan kautta. Parasta tässä hommassa on ihmisten palaute, kun he tulevat tuolla jutuille. Ihmiset tulevat hymyssä suin juttelemaan ja kiittelemään.

Ja tilaa viilettää Oulujärvellä luistellen olisi isommallekin joukolle, aina Suomen arvovaltaisimmasta luistelijasta lähtien.

– Me haluttaisiin kutsua tänne presidentti Sauli Niinistö perheineen luistelemaan ja tutustumaan Kainuuseen ja Oulujärven maisemiin, Henry Leinonen toivoo.