Venäjä osti strategisia alueita Suomesta, tappoi toisinajattelijoita, valtasi Krimin, hybridisoti keskellä kaunista kevätpäivää sekä räjäytteli lentokoneita ja kerrostaloja.
Hiljaa oltiin Euroopassa, mieltä painoivat muut asiat: kuka olen pronominiltani, milloin baarit aukeavat, sopiiko ananas pizzaan.
Kremlin yksinäisin mies alkoi ymmärrettävästi pitää länttä niin degeneroituneena, että mitä vain voi tehdä, eivät ne välitä.
Ukrainan sodan analyysi on tapahtunut kahtaalla: Ukrainassa ja Putinin psyykessä, koska hulluhan sen täytyy olla, kun se ei toimi niin kuin itse toimisin, jos olisin Venäjän yksinvaltias.
Putinin sekoamisen korostaminen sopii nykyajatteluun, jossa me kaikki olemme rikki ja tarvitsemme halauksia eheytyäksemme. Ja jos Putin on hullu, ei tarvitse huomioida omaa vuosikymmenien naiivia hyväuskoisuutta, jossa kaikki on hyvin, koska Tarja Halosen käsi halasi junassa Putinin kättä.
Putinia voi pitää mielenterveydeltään hauraana ainakin siinä Saksan entisen liittokanslerin Helmut Schmidtin määrittelyssä, jonka mukaan niiden, joilla on visio, tulisi hakeutua lääkäriin.
Putinilla on bunkkeri pullollaan visioita. Yksi niistä on visio Euroopasta, ja koska näytti, ettei Euroopalla ole visiota Euroopasta, hyökkäsi Venäjä Ukrainaan.
Eurooppa kuitenkin yllätti nopeasti Venäjän ja itsensä. Historian oikealla puolella olemiseen ei riittänyt enää siellä päin seisoskelu, piti tehdäkin jotain. Ukrainalaisten ja Zelenskyin esimerkillisyys tuotti häpeää, joka siirsi Euroopan mukavuusalueensa ulkopuolelle nopeisiin päätöksiin.
Suomikin näytti yhtenäistyvän hetkeksi. Yli puolet kannatti Natoa, perussuomalaisista tuli vihreitä, vihreistä armeijamyönteisiä ja kokoomus kritisoi vasemmistoliiton perässä suuryrityksiä.
Maa täyttyi puolustuspolitiikan asiantuntijoista. Olo töölöläisasunnossa oli muuttunut epävarmaksi, ja siihen oli vain yksi ratkaisu: Suomi Natoon.
Euroopan poikkeuksellisen nopea reagointi oli muuttanut aikakäsitystä, ja siksi Natoon piti liittyä eilen, jotta Töölö voisi kuulua siihen tänään.
Aikakäsityksen häiriintymisen takia yhtenäisyys alkoi repeillä. Oli muiden syy, miksi emme ole jo Natossa, ja suomettumisesta itselleen trauman keksineet Twitter-Zelenskyit turhautuivat.
Jari Sarasvuo ei kestänyt, etteivät Sauli Niinistö ja Mika Aaltola ymmärrä turvallisuuspolitiikkaa viisausvalmentajan syvyydellä. Kaupunkilaistuneiden maalaispoikien vimmalla Jari Tervo ja Tuomas Enbuske syyttivät keskustaa siitä, ettei Suomi ollut jo Natossa.
Sauli Niinistö totesi, että ”on melkoinen ero niiden, jotka ovat vastuussa ja jotka eivät ole, ajatusten välillä”. Naton sisällä on kritisoitu Naton laajentumista Venäjän naapuriin, koska se aiheuttaa vain Ukrainaa. Mitä nuokin tietävät? Kun tuhansilla twitteristeillä on visio, asiantuntijoiden on syytä vaieta.
Kirjoittaja on kirjailija ja kärikirjoittaja.
