Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi torstaina, että Suomen turvallisuusympäristö on nyt nopeassa ja rajussa muutoksessa.
Akuutin kriisin keskellä on Niinistön mukaan kuitenkin erityisen tärkeää pitää pää kylmänä ja arvioida jo tapahtuneiden ja mahdollisesti tulevien muutosten vaikutusta turvallisuuteemme huolella – ei viivytellen, mutta huolella.
Ilta-Sanomat keräsi vastauksia ja tietoa muutamiin polttaviin, Suomen turvallisuutta koskeviin kysymyksiin.
Onko Suomen turvallisuustilanne muuttunut merkittävästi viime päivinä?
– Suomen turvallisuustilanne muuttui sillä hetkellä, kun Venäjän joukot ylittivät Ukrainan rajan. Turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti huonoon suuntaan, Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Harri Mikkola kommentoi Ilta-Sanomille.
– Meillä on itäinen naapuri, joka on jälleen kerran todistanut valmiutensa ja halukkuutensa käyttää sotilaallista voimaa strategisten intressien ajamiseen.
Suomi sijaitsee sekä Euroopan puolustuksen kannalta strategisesti merkittävällä alueella Pietarin ja arktisen alueen välissä. Mikkolan mukaan olennaisia ovat nyt ratkaisut, jotka parantavat kansallista turvallisuutta.
– Suomi on ollut Venäjä-politiikassaan perinteisesti hyvin pidättyväinen ja varonut tekemästä turvallisuuspoliittisia siirtoja, jotka voisivat vaikuttaa Itämeren alueen vakauteen.
– Kysymys on, olemmeko paremmassa turvassa strategisesti tärkeällä alueella sotilasliittoon kuulumattomana maana, joka vaalii vakautta tällä tavalla, vai altistaako tämä Suomea enemmän poliittiselle ja sotilaalliselle painostukselle uudessa tilanteessa, Mikkola tiivistää.
Ulkopoliittisen instituutin johtavan tutkijan Harri Mikkolan mukaan Suomi tarvitsee ydinasemaita ja sotilasliittoumaa taakseen. Kuva vuodelta 2015.
Ukrainan tapahtumista voidaan johtaa Mikkolan mielestä kaksi opetusta. Ensiksi on tärkeää, kuuluuko maa ydinasevaltioiden liittoumaan, eli niin sanotun ”ydinsateenvarjon alle”. Ydinaseeton Suomi on alttiimpi Venäjän ydinasepainostukselle.
Toiseksi tavanomaisen sodankäynnin kannalta on merkitystä, onko maan taustalla sotilaallista liittoumaa.
– Läntinen yhteisö ei sodi siellä, missä maa ei kuulu sotilasliittoon, kuten Ukrainassa on nähty, Mikkola sanoo.
– Suomen ja Ukrainan tilanne on kuitenkin monella tavalla erilainen. Olemme tiivistäneet yhteistyötä aktiivisesti erityisesti Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa ja olemme Naton kanssa aktiivisia kumppaneita.
Mikäli Suomi liittyisi Natoon, millä tavoin Venäjä voisi painostaa Suomea?
– Se riippuu hyvin paljon yleisestä kansainvälisestä tilanteesta ja siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu. Pystyykö Venäjä saavuttamaan siellä tavoitteitaan ja millä hinnalla ja miten lännen ja Venäjän väliset suhteet muotoutuvat, Mikkola sanoo.
Sekä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov että viimeksi ulkoministeriön edustaja Maria Zaharova ovat puhuneet ”sotilaallis-poliittisista seurauksista” jos Suomi tai Ruotsi liittyisi Natoon.
Mikkola ei lähde erittelemään, mitä vaikutus- ja painostustoimenpiteitä voisi kohdistua erityisesti Suomeen. Venäjällä on kuitenkin käytössään laaja työkalupakki hybridivaikuttamisesta taloudelliseen vaikuttamiseen ja sotilastoimiin.
– Se, mitkä ovat Venäjän intressit ja resurssit tehdä mitäkin toimenpiteitä missäkin tilanteessa riippuu monista asioista, Mikkola sanoo.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on puhunut ”sotilaallis-poliittisista seurauksista” jos Suomi tai Ruotsi liittyisi Natoon.
– Oletettavasti joutuisimme poliittisen painostuksen alle ja voisi kuvitella, että näkisimme ainakin sotilaallisen kapasiteetin kasvua Suomen rajojen lähettyvillä. Tai erinäköisiä hybridivaikuttamisen muotoja.
Mikkolan mukaan Venäjä kokee olevansa jatkuvassa konfliktissa lännen kanssa, jossa maa pyrkii parantamaan turvallisuuttaan heikentämällä toisia valtioita. Keinoja ovat olleet muun muassa poliittisten ääriliikkeiden rahoittaminen, taloudellinen- ja informaatiovaikuttaminen sekä kyberhyökkäykset.
Maailmanpoliittinen tilanne muuttui Mikkolan mukaan Venäjän hyökkäyksen myötä. Suursodan uhka on nyt todennäköisempää kuin aiemmin.
– Paljon riippuu siitä, miten Venäjä pystyy saavuttamaan tavoitteitaan ja mitä Venäjän sisäpolitiikassa tapahtuu konfliktin aikana.
Maailmalta on kuultu monia huolestuttavia kommentteja viime päivinä. Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Linda Thomas-Greenfield sanoi puheessaan YK:n yleiskokouksessa keskiviikkona, että Vladimir Putin uhkaa vallata Suomen ja Ruotsin.
Miten tavallisen kansalaisen tulisi Suomessa suhtautua esimerkiksi Venäjän lausuntoihin Suomeen kohdistuvista toimista?
– Vastaavanlaisia enemmän tai vähemmän verhottuja uhkauksia on kuultu (Venäjältä) ennenkin. Toki konteksti on sellainen, että tällaiset puheet pitää ottaa entistä enemmän tosissaan, Mikkola sanoo.
– Mitä suurlähettilään kommenttiin tulee, luulen, että kyseessä lausuntoa on tulkittu Yhdysvalloissa suurpiirteisesti ja mutkia oikoen.
Mikkola korostaa, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa tällä hetkellä, eikä siinä mielessä pidä olla erityisen huolissaan. Suomen turvallisuuspolitiikka on hänen mukaansa kuitenkin yleisesti heikentynyt ja muuttumassa perustavasti.
– Meidän pitää miettiä, miten ja kenen kanssa järjestämme puolustuksen. Itsenäistä maanpuolustusta tulee rahoittaa huomattavasti aiempaa enemmän ja on mietittävä, ovatko kaikki kansainväliset sopimukset, esimerkiksi Ottawan miinankieltosopimus kansallisten intressien mukaisia, hän sanoo.
– Meidän tulee kehittää ja tiivistää läntistä sekä pohjoismaista puolustusta ja varmistaa, että emme jää sotilaallisessa tilanteessa yksin ilman poliittista ja ennen kaikkea materiaalista tukea. Ja meidän pitää miettiä muuttuneessa tilanteessa, tuottaisiko sotilasliittoon kuuluminen meille keskipitkällä aikavälillä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Lue lisää: Tällainen olisi Nato-Suomi
Paljonko Suomessa on väestönsuojia ja mikä niiden tilanne on?
Suomessa on tällä hetkellä noin 45 000 väestönsuojaa, joissa on noin 3,6 miljoonaa väestönsuojapaikkaa, Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK kertoo.
Pääosa suojista eli noin 85 % on asuin- ja liikekiinteistöjen yhteydessä olevia yksityisiä, talokohtaisia teräsbetonisuojia. Myös useamman kiinteistön yhteisiä kalliosuojia on käytössä.
Väestönsuojelun tilanne on erilainen eri osissa maata. Suojia on suurimmassa osassa 1950-luvun lopun jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa ja kaikissa uusissa, vähintään 1200 neliömetrin rakennuksissa.
Maaseudulle suojia ei juurikaan ole. Kriisitilanteessa viranomaiset antavat ohjeet tilapäisten suojien rakentamisesta.
Väestönsuoja suojaa räjähdys- ja sirpalevaikutuksilta, rakennussortumilta, paineaalloilta, tulipaloilta, kemiallisilta taisteluaineilta ja ionisoivalta säteilyltä. Lain mukaan suoja täytyy pystyä ottamaan käyttöön 72 tunnissa. Sen aikana suoja tyhjennetään normaaliolojen tavarasta, tarkistetaan varusteet, täytetään vesisäiliöt, valmistellaan suoja tiiviiksi ja otetaan suojan oma ilmanvaihtolaitteisto käyttöön.
SPEK:n mukaan lähes kaikissa väestönsuojissa on jonkinlaisia puutteita, mutta etenkin vuoden 1971 jälkeen rakennettujen suojien puutteet voidaan yleensä korjata helposti.
Varsinkin pääkaupunkiseudulla on myös ennen vuotta 1959 rakennettuja suojia, joissa ei ole ilmanvaihtolaitteistoa tai suodattimia lainkaan.
Rakennuksen väestönsuojista vastaavat rakennusten omistajat ja haltijat. SPEK suosittelee, että jokaiseen väestönsuojaan nimetään oma väestönsuojanhoitaja, joka tekee vuosittain kevyen huollon ja tarkistaa, että suojan välineet ovat paikoillaan, tiivisteet toimivat ja ilmanvaihto pelaa.
Helsingin kaupungilta kerrotaan, että tällä hetkellä resurssit riittävät väestönsuojien normaaliajan ylläpitoon.
– Poikkeustilanteen käyttöönoton ja käyttöön tarvitsemme myös vapaaehtoisia, jotka ovat erittäin tervetulleita auttamaan viranomaisia. Muun muassa Helsingin pelastusliitto ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjestävät halukkaille väestönsuojelukoulutuksia, kaupungilta kerrotaan.
Pelastusopiston toteuttaman Suomalaisten pelastusasenteet 2020 -tutkimuksen mukaan noin 45 prosenttia suomalaisista tietää, missä on lähin väestönsuoja.
Onko Suomessa tahoja, jotka voisivat uhata kansallista turvallisuutta, jos maailmanpoliittinen tilanne kärjistyy Ukrainan sodan takia?
Suojelupoliisin apulaispäällikkö Teemu Turusen mukaan on selvää, että Suomen turvallisuusjärjestys on muuttunut Venäjän hyökkäyksen takia.
– Muutos vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen nyt ja myös pidemmällä aikavälillä. Venäjän toiminta on tällä hetkellä suurin uhka myös Suomen kansalliselle turvallisuudelle, ei mikään Suomen sisäinen taho, Turunen kertoo sähköpostilla.
Supo torjuu Suomea jatkuvasti vakoilulta, kyberuhilta ja muilta hybridivaikuttamisen tavoilta. Suomessa on Turusen mukaan ulkomaisia tiedustelu-upseereita paljon väkilukuun suhteutettuna. Venäjää kiinnostaa Suomessa erityisesti Suomen Nato-suhde.
– Tiedustelupalveluilla on tyypillisesti hyvin merkittävä rooli autoritaarisissa valtioissa, ja tiedustelutiedon merkitys kasvaa merkittävästi Venäjän hyökkäyksen seurauksena. Pahimmillaan vääriin käsiin päätyneet tiedot voivat aiheuttaa mittavia vahinkoja Suomen turvallisuudelle ja suvereniteetille, Turunen sanoo.
Tilanne kasvattaa myös Suomeen kohdistuvien kyberhyökkäysten uhkaa. Tämä tarkoittaa Turusen mukaan esimerkiksi palvelunestohyökkäyksiä tai haittaohjelmia.
Propagandan näkökulmasta Venäjä hyötyy toisen maan sisäisestä eripurasta, Turunen sanoo.
– Yhteiskunnan sisäiset jakolinjat ja esimerkiksi Suomessa asuvien venäläisten epäasiallinen kohtelu heikentävät Suomea sisäisesti ja antavat aseita Venäjän valtiojohdon propagandakoneiston käyttöön. Suomessa asuvat venäläiset eivät ole syyllisiä sotaan.
Mihin tahoihin voisi kohdistua todennäköisimmin kyberuhkia tai verkkohyökkäyksiä?
Tietoturvayhtiö Nixun hallinnoitujen palvelujen johtaja Jan Mickos kertoo, että Ukrainan sodan ollessa käynnissä maassa toimiviin suomalaisorganisaatioihin kohdistuu välitön verkkouhka.
Mickosin mukaan riskin rajaaminen on nyt ykkösprioriteetti.
Jan Mickos on pitkän linjan kyberasiantuntija. Nykyään hän työskentelee Nixun hallinnoitujen palvelujen liiketoiminta-alueen johtajana ja yhtiön johtoryhmän jäsenenä.
– Täytyy ymmärtää riski ja mikä sen mahdollinen vaikutus on. Sitten sitä on pyrittävä rajaamaan esimerkiksi segmentoimalla niin, että Ukrainan verkko olisi vaikkapa erillisen palomuurin takana.
Lisäksi Mickos suosittelee laittamaan ohjelmisto- ja tietoturvapäivitykset kuntoon viimeistään nyt.
– Normaaleja toimenpiteitä, mutta kiireisemmällä aikataululla, hän luonnehtii.
Kyberuhalla on myös laajempi merkitys yhteiskunnassa. Mickos sanoo, että vaikka tekijöistä ei aina olekaan varmuutta, esimerkiksi pankkeihin kohdistuneita palvelunestohyökkäyksiä on jo nähty ja mikäli Ukrainan tilanne kärjistyy entisestään, sellaisia nähdään varmasti vielä lisää. Maksuliikenteen sujuvuus on yhteiskunnan toiminnan kannalta merkittävää.
Mickosin mukaan myös esimerkiksi media on todennäköinen kyberuhan kohde. Ukrainan sodassa on nähty, kuinka Venäjän päämedioidenkin verkkosivuja on hakkeroitu ja sisältöä korvattu muilla viesteillä. Samoin valtiolliset alustat ja korkean profiilin verkkosivut ovat joutuneet hyökkäysten kohteiksi.
Lue lisää: Venäläisille sivustoille hyökätään – uutistoimisto Tass julkaisi hätäisen oloisen viestin
Lue lisää: Verkkohyökkäys kaatoi Nordean palvelut – näin pankki kommentoi
Jos tilanne kärjistyy entisestään, kuvioon voi tulla mukaan myös vakavampi toiminta, jonka lähtökohtana on tuhota kohteen tiedostoja. Tällainen uhka voi kohdistua edellä mainittujen lisäksi myös vaikkapa energiasektoriin tai kriittisien toimialojen yrityksiin.
Etenkin tällöin varmuuskopioinnin merkitys korostuu, Mickos sanoo.
– Varmuuskopiointi koskee ihan jokaista. Olisi hyvä miettiä miten toimitaan ja miellään jopa harjoiteltu.
Yksittäistä kansalaista Mickos kehottaa nyt ennen muuta lähdekriittisyyteen normaalin varovaisuuden lisäksi.
– Kriisi on osoittanut aika konkreettisesti, kuinka rajat eri toimijoiden välillä hämärtyvät. Olemme lukeneet siitä, miten Anonymous on julistanut kybersotaa Venäjää vastaan, mutta yhtä lailla kyberrikolliset voivat kääntää katseensa muualle.
Hänen mukaansa maailmalla on jo nähty huijauksia, jossa ihmisten auttamishalua hyödynnetään häikäilemättömästi ja muka kerätään rahaa Ukrainalle, vaikka tosiasiassa raha menee aivan muualle.
– Eiköhän sitä tule myös meille, Mickos sanoo.
Lue lisää: Haluatko auttaa Ukrainaa? Älä ainakaan tee näin
Mickosin mukaan Suomessa on hyvä yleinen tietoisuus verkkouhista ja riskeistä, mutta tosiallinen varautumisen taso vaihtelee paljon eri organisaatioiden ja toimialojen välillä.
– Jossain tapauksissa voisi puhua vaikka kyberpesusta, että ollaan ikään kuin oltu tekevinään asioita, mutta kuinka tehokkaita keinot ovat olleet, on vähintäänkin kyseenalaista.
Millä tasolla on Suomen huoltovarmuus?
Hyvällä tasolla, Huoltovarmuuskeskus vakuuttaa. Se on seurannut Ukrainan kriisiä joulukuusta 2021 alkaen ja päivittää tilannekuvaa viikoittain.
Noin kaksi vuotta sitten alkanut koronaviruspandemia on omalta osaltaan auttanut, sillä sen myötä HVK ja Huoltovarmuusorganisaatio-verkoston eri osa-alueet ovat keränneet tietoa toimialojensa haasteista ja toimintakyvystä.
Uusimman tilannekuvan mukaan Ukrainan sota aiheuttaa epävarmuutta ja huolta, mutta välittömiä vaikutuksia huoltovarmuuteen ei ainakaan vielä ole havaittavissa.
Huoltovarmuuskeskus kertoo asioista yleisellä tasolla, sillä yksityiskohtaiset tiedot ovat turvaluokiteltuja eli salassa pidettäviä.
Energiaomavaraisuuden osalta Suomessa ollaan menossa parempaan päin, kun Olkiluoto 3:n säännöllinen sähköntuotanto käynnistyy heinäkuussa 2022.
Vuonna 2021 Venäjältä Suomeen tuleva energia muodosti noin kolmanneksen kokonaistuonnista. Tätä kolmannesta voidaan korvata omalla sähköntuotannolla ja tuomalla energiaa Ruotsista sekä Virosta.
Suomen riippuvuus maakaasusta on taas selvästi Keski- ja Etelä-Eurooppaa vähäisempi.
Tähän asti 70 prosenttia Suomessa jalostettavasta raakaöljystä on hankittu Venäjältä. Neste on ilmoittanut korvanneensa nyt suurimman osan hankinnasta muilla raakaöljylaaduilla, kuten Pohjanmeren öljyllä.
Valmiita polttonestetuotteita, kuten bensiiniä ja dieseliä, tuodaan Suomeen paljon esimerkiksi Ruotsista. Vuoden 2018 valtioneuvoston päätöksen mukaan Suomessa pitää olla viiden kuukauden normaalia kulutusta vastaavat määrät tuontipolttoaineita. Lisäksi yrityksillä on omia kaupallisia varastoja.
Harri Mikkolan mukaan suomen erottaa Ukrainasta tiivis yhteistyö erityisesti Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa ja aktiivinen Nato-kumppanuus.
Lue lisää: Tällä ruokamäärällä pärjäät hyvin ainakin kolme päivää ilman kauppareissuja – katso Marttojen lista
Lue lisää: Jukka Keuruulta on jemmannut todellisen selviytyjäpaketin – näin hän selviäisi tiukan paikan tullen
Elintarvikkeiden osalta Suomi nojaa pitkälti kotimaisiin raaka-aineisiin, Huoltovarmuuskeskus kertoo. Niiden kotimaisuus on noin 80 prosenttia, mikä on huoltovarmuuden kannalta riittävä.
Huoltovarmuuskeskus toteaa, että ainoastaan hamstraus aiheuttaa kauppojen hyllyillä tilapäisiä puutteita.
Se kuitenkin muistuttaa, että kotitalouksien varautumisesta on yhteiskunnalle ja ihmiselle itselleen suuri apu. Kodeissa on hyvä varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta.
Teollisuuden kannalta huoltovarmuustilanne on hankalampi, sillä merkittävä osa teollisuuden käyttämistä raaka-aineista on tuonnin varassa. Yli 80 prosenttia Suomen tuonnista ja viennistä kulkee Itämerta pitkin. Jos liikennöinti Itämerellä häiriintyisi, se vaikuttaisi Suomen rahtiliikenteeseen.
