Suomen puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) kertoi aiemmin tänään järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Suomen lähettävän Ukrainalle myös aseellista apua. Suomen asetuki sisältää 2 500 rynnäkkökivääriä, 150 000 patruunaa, 1 500 kertasinkoa ja 75 000 taistelumuonapakkausta.
Kaikkosen mukaan aseiden tarkkoja mallitietoja ei julkisteta, mutta materiaali on käypää.
IS:n tavoittama Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp Pekka Toveri arvioi, että rynnäkkökiväärit ovat todennäköisesti ulkomaista, esimerkiksi Kiinasta ja Itä-Saksasta Suomen 1990-luvulla hankkimaa alkuperää.
– Kyllähän siellä on varastossa aikanaan esimerkiksi Kiinasta hankittuja rynnäkkökivääreitä, joiden käyttämisessä rauhan aikana on pieniä haasteita. Niiden ampumatarvikkeet ovat lyijyluoteja, ihan sotakelpoista materiaalia, mutta rauhan aikana vaikeaa hyödyntää koulutuskäytössä.
Pekka Toveri.
Toverin mukaan Kiinan ja Itä-Saksan aseet olisivat siinä mielessä luonnollinen valinta, että kun maavoimissa nyt on käynnistymässä hanke uuden jalkaväkiaseen hankkimiseksi, ovat nämä ulkomaiset rynnäkkökiväärit vanhimmasta ja hankalimmin sopeutettavasta päästä.
– Meillähän on suomalaisia rynnäkkökivääreitä modifioitu uudemmiksi niin, että niihin voidaan tarvittaessa pistää lisävarusteita, säädettävää perää ja muuta vastaavaa. Sellaisten modausten tekeminen Itä-Saksan ja Kiinan rynnäkkökivääreihin ei ole oikein vaivan arvoista.
– Sen takia juuri, jos saadaan nopeutetussa tahdissa alettua korvaamaan sodanajan joukkojen rynnäkkökiväärimateriaalia, niin totta kai kannattaa ensimmäisenä hankkiutua eroon ulkomailta ostetuista rynkyistä, joiden käyttöikää ei modifioimalla pysty jatkamaan samalla tavalla kuin suomalaisten, Toveri jatkaa.
Tarkkoja mallitietoja ei Toveri Suomen asevarastoissa lymyävistä ulkomaalaisvahvistuksista muista, mutta kyse on kuitenkin suomalaisista RK-rynnäkkökivääreistä tuttua 7.62x39 -rynnäkkökivääripatruunaa ampuvista aseista.
– Toimintaperiaatteet ovat ihan samat kuin suomalaisilla. Valmistustekniikka on ehkä vähän erilainen ja ei ole välttämättä ihan yhtä laadukas kuin suomalaisissa rynnäkkökivääreissä, jotka on vähän liiankin hyvin tehtyjä. Täysin toimivia aseita kuitenkin, ja täysin vastaavia, mitä siellä muutenkin käytetään.
Lisävarusteiden puute tuskin häiritsee ukrainalaisia, sillä kaikki sotilaskäyttöön tarkoitettu materiaali on tällä hetkellä tervetullutta.
– Niissähän on rautatähtäimet eikä niissä ole kiinnikkeitä, joten niihin ei saa punapistetähtäimiä, valonvahvistimia tai muita lisävarusteita kiinni. Mutta kun katsoo Ukrainan paikallispuolustusjoukkoja, siellä näyttää, että välillä siellä on metsästysaseitakin kun ei ole jakaa rynnäkkökivääreitä. Nämä ovat kuitenkin ihan kunnon sotilasaseita, kyllä ne metsästyskiväärin voittavat.
Kertasingot voisivat olla Toverin mukaan 66 KES:in vanhempia 75 ja 88 -malleja tai raskaita 112 RSKES Apilas -kertasinkoja.
– Kertasinko on sellainen väline, että niillä kuten kaikilla a-tarvikkeilla on tietty käyttöikä, jonka jälkeen niitä ei enää voi käyttää, koska esimerkiksi ruuti vanhenee. Voihan se olla, että meillä on kertasinkoja, jotka ovat jollain aikataululla vanhenemassa, niin annetaan niitä pois ja hankitaan sitten uutta tilalle.
– Ei niillä nyt edestäpäin kannata taisteluvaunua ampua, mutta kyllä ne ovat hyviä kevyempää kalustoa vastaan ja tankkejakin sivulta päin, kyllä sillä vaikutukseen pääsee, Toveri arvioi.
Puolustusvoimien käyttämien kertasinkojen etuna on myös niiden yksinkertaisuus, sillä niiden käytön voi kouluttaa taistelijalle parissa tunnissa. Ne soveltuvatkin tästä syystä hyvin aseavuksi.
– Pikatilanteissa on haasteena, että kovin monimutkaista asejärjestelmää ei kannata aseapuna viedä. Jos sen kouluttaminen ja sen huolto- ja ylläpitojärjestelmän rakentaminen kestää kuukausia, sota ehtii loppua, ennen kuin väline ja suorituskyky on valmiina.
Toveri pitää Suomen päätöstä aseavun lähettämisestä oikeana ratkaisuna.
– Niin kuin puolustusselonteossakin on sanottu, Suomen puolustamisen yksi peruspilareista on se, että varaudumme ottamaan ulkopuolista apua. Sen takia olemme kehittäneet Host nation support -toimintakykyä ja muuta vastaavaa, ja se onkin sanottu puolustusselonteoissa, että Suomi varautuu ottamaan ulkopuolelta materiaaliapua, jos meidän kimppuumme hyökätään.
– Olisihan se kovin omituista, jos toivoisimme itsellemme tätä, ja emme sitten auttaisi sotilaallisesti liittoutumatonta maata, jonka kimppuun on laittomasti hyökätty. Kyllä se on moraalisesti hyvä, että annetaan jotain, vaikka edes vähän.
