Korpelan emakkosikalan 400 paikasta on tällä hetkellä käytössä vain 300. Isäntä Reijo Korpela suunnittelee vähentävänsä eläinten määrää ja tuotantoa edelleen, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

”Miksi tämän annetaan tapahtua?” Sikatilallinen Reijo Korpela on järkyttynyt ja vihainen maatalouden kriisistä

Miten Suomen maatalouden käy? Sikatilallinen Reijo Korpela kertoo tuttujen viljelijöiden olevan uupuneita ahdinkoon, eikä tunnelin päässä näy valoa.

Ilta-Sanomat käsittelee juttusarjassa maatalouden ahdinkoa.

Kevät on viljelijän parasta aikaa, uuden alkua. Nyt tuhansilla suomalaistiloilla pelätään kevään tuloa, sillä lannoitteiden hinnat ovat kallistuneet niin, ettei niitä ole varaa enää ostaa.

– Tästä alkaa Suomen maatalouden täydellinen alasajo. Kun ei ole varaa ostaa lannoitteita, sato pienenee. Mistä saadaan rahat seuraavan vuoden lannoitteisiin? Rahaa tarvittaisiin elämiseenkin, sanoo sikatilallinen Reijo Korpela Teuvalta.

Hän on todella vihainen ja järkyttynyt maatalouden katastrofaalisesta tilanteesta. Hän myös tietää, ettei ole yksin.

Emakkosikalassa tarvitaan paljon käsipareja. Korpelan tila työllistää oman väen lisäksi yhden työntekijän.

– On tuhansia tiloja, jotka eivät tule selviytymään.

– On tuhansia tiloja, jotka eivät tule selviytymään. Tämän elinkeinon myötä Suomesta katoaa valtava määrä työpaikkoja.

Kun Reijo ja Sirpa Korpela 18 vuotta sitten vaihtoivat maatilansa tuotantosuuntaa nautakarjasta sikoihin, he eivät voineet aavistaa, millaiseen kriisiin koko ala ajautuisi. Keskimmäinen poika Tuomo oli 10-vuotias maajussin alku, ja usko tilan tulevaisuuteen oli kova.

Otettiin velkaa, rakennettiin moderni emakkosikala ja opeteltiin uusi ala, Sirpan mukaan kantapään kautta.

Porsaille oli silloin kysyntää. Korpelat tiesivät emakkosikalan vaativan paljon fyysistä tekemistä ja käsipareja, mutta työtä he eivät koskaan ole pelänneet. Porsastuotantoa ei voi automatisoida juuri muuten kuin ruokinnan ja lietteenpoiston verran.

– Ensimmäinen ja tärkein asia on emakoiden tiineyttäminen, sillä jos ei ole tiineitä emakkoja, ei ole myytäviä possuja. Tarvitaan huolellisuutta, tarkkuutta ja ammattitaitoa. Possujen rokotukset, leikkaukset ja merkitsemiset tehdään itse. Välikasvattamo on sekin vaativa vaihe. Porsitus on vielä oma lukunsa, samoin uudiseläinten kasvatus, selvittää Reijo Korpela.

Kun sikala oli saatu lyöntiin ja työ aloitettu, alkoikin tulla uusia vaatimuksia ja sitä myöten lisää kustannuksia entisten päälle.

Kaikki muut saavat työstään palkan, mutta me tuottajat emme saa.

Korpelat vaihtoivat maatilansa tuotantosuuntaa nautakarjasta sikoihin 18 vuotta sitten, jolloin alalla oli vielä hyvät näkymät.

Teuva on noin 5000 asukkaan kunta Etelä-Pohjanmaalla.

– Ja jatkuvaa kirjaamista. Turhanpäiväisistä asioista pitää tehdä monenmoista lapsellista kirjanpitoa, joka vaatii paljon voimavaroja ja aikaa. Eikä niitä uusia kuluja ole ikinä korvattu meille tuottajille. Sanotaan, että kyllähän te saatte ne kulut peittoon, mutta kukaan ei puhu meidän työpalkasta mitään. Kaikki muut saavat työstään palkan, mutta me tuottajat emme saa.

– Ei voi sanoa, miten paljon vähemmän viivan alle jää, kun sinne ei jää mitään muuta kuin miinusmerkkinen summa. Ei ole jäänyt pitkään aikaan.

Korpelan sikala työllistää Reijon, Sirpan ja Tuomon lisäksi yhden työntekijän.

Kulut ovat kasvaneet ja kannattavuus laskenut pikku hiljaa niin, että tuottajat ovat joutuneet vuosi vuodelta yhä pahempaan ahdinkoon.

– Tämä on katastrofi. Vilja on puolet kalliimpaa kuin vuosi sitten, ja rehujen hinnat ovat nousseet viljan hinnan myötä. Lannoitteet, polttoaineet ja kaikki ovat kallistuneet niin paljon, että sikataloudessa mennään tällä hetkellä vapaassa pudotuksessa.

Korpelat aloittivat sikalayrittämisen 18 vuotta sitten.

Pienet porsaat eivät tiedä maatalouden katastrofista mitään.

Tämä on katastrofi. Vilja on puolet kalliimpaa kuin vuosi sitten, ja rehujen hinnat ovat nousseet viljan hinnan myötä.

– Jos lannoitteet viime vuonna maksoivat 20 000 euroa, nyt samasta määrästä joutuu maksamaan yli 40 000, jos niitä edes saa. Kevättä kohti kun mennään, tilanne vaan pahenee, Reijo sanoo.

Sirpa toteaa, että sikatiloilla on aivan kauhea tilanne siksi, että kallis vilja joudutaan syöttämään sioille, kun se ennemmin kannattaisi myydä pois.

– Meillä ei ole mitään mahdollisuutta myydä viljaa ulos, sillä kaikki käytetään itse, eikä se edes riitä, Sirpa kertoo.

Tilalle tuotiin juuri viljakuorma, jonka tonnihinta oli 300 euroa. Aiemmin viljatonnin sai 150 eurolla. Lisäksi on maksettava rahtikulut ja arvonlisävero.

Samana päivänä haettiin porsaita.

Reijo näyttää hintalappua, jonka leikkasi talteen Sirpan ostamasta jauhelihapaketista. Nauta-sika-jauhelihan kilohinta oli 7,99 euroa.

Reijo ei ollut uskonut silmiään. Seuraavalla viikolla hinta oli vielä kovempi: porsaan jauheliha maksoi kaupassa 9,38 euroa kilo. Tuottaja saa lihakilosta 1,65 euroa.

Viljasiilot täyttyvät oman tilan viljasta, jota ei kuitenkaan riitä koko vuodeksi.

Reijo Korpela pukee haalarit jalkaan ja aloittaa toisen työvuoronsa.

Hinnat sanellaan meille, eikä meillä ole siihen sanan sijaa.

– Hinnat sanellaan meille, eikä meillä ole siihen sanan sijaa. Meille määrätään hinnat, kulut ja vaatimukset.

Korpelan tilan isäntä pitää tiiviisti yhteyttä tuottajakollegoihinsa. Hän kertoo viljelijöiden olevan aivan loppu ja uupuneita. Eikä valoa ole näkyvissä.

– Monet ovat ostaneet rehuja luotolla, sillä teurastamot luotottavat rehunhankintaa. Samoin rehukauppiaat ovat tarjonneet limiittiä, joka voi olla puolikin miljoonaa euroa. Kun limiitti on tullut täyteen eikä tilanne ole parantunut, nämä tuottajat eivät enää pysty ostamaan ruokaa sioilleen.

Hän on sitä mieltä, että liian paljon puhutaan vain tämän hetken kustannuskriisistä, vaikka pohjalla on pitkään jatkunut huono peruskannattavuus.

– Tilannetta ei olisi saanut päästää näin pitkälle. Meidän tuetkin ovat tippuneet vaikka kuinka paljon: pohjoiset kotieläintuet ovat puolittuneet siitä mitä saatiin silloin 18 vuotta sitten. Kymmeniä tuhansia on kadonnut vuodessa, eikä mitään ole tullut tilalle.

Maaseudun Tulevaisuus kertoo, mistä viljelijän olisi tänään syytä huolestua?

Reijo Korpela tutkii postilaatikon sisällön. Laskujen tuloa ei voi estää.

Me viljelijät ollaan luotettu Keskustaan, joka on aina pitänyt maaseudun puolta. Mutta jopa Keskusta on unohtanut meidät.

Syyttävä sormi osoittaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppää.

– Me kaikki muistetaan, kuinka mahtipontisesti ministeri Leppä lupasi, että jos vuodenvaihteessa ei ole mitään tapahtunut, hän puuttuu asiaan ja siihen ruvetaan tekemään lakia. Missä nyt ovat Lepän toimet? Ovatko kauppa ja teollisuus ottaneet häneltä kynnet pois ja pistäneet suun kiinni?

– Me viljelijät ollaan luotettu Keskustaan, joka on aina pitänyt maaseudun puolta. Mutta jopa Keskusta on unohtanut meidät.

Reijo Korpela tarttuu Maaseudun Tulevaisuuteen ja ryhtyy tutkimaan, millaisia uusia lupauksia on taas annettu.

Uutinen kertoo, että maatilat voivat hakea valtiontakausta tilapäisiin maksuvalmiusongelmiin. Valtion takaamaa lainaa saisi pankista enintään 62 500 eroa.

– Sillä rahalla ei tehdä tämän päivän tiloilla yhtään mitään. Se ei monilla tiloilla riitä edes yhden kuukauden rehulaskuun. Tällaisia kriisilainoja on tarjottu aiemminkin, mutta mitenkä ne auttavat tilaa? Ajatellaanko, että asia hoidetaan velalla? Uudet velat vetävät tilan aina vaan ahtaammalle: kusessa ollaan, kun kaikkien muiden lainojen ja kulujen päälle tulee taas uusi kuukausittainen lyhennyserä.

– OP:n pääjohtaja puhuu, että maatalous on hyvin maksanut lainansa. Eikö tajuta sitä, että kun 5 000 eurolla lyhentää lainaa, saman verran laskuja jää maksamatta?

Mieluummin vähennetään tuotantoa kuin otetaan lisää velkaa.

Tiineet joutilasemakot viihtyvät pahnoissa.

Tilat ovat perinteisesti siirtyneet isältä pojalle. Korpelan maatalousyhtymässä mukana olevalla Tuomolla olisi kova halu kehittää tilaa, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.

Korpelat eivät kriisilainoja ole ottaneet, eivätkä ota.

– Ne lainat ovat kuin valtion myöntämiä pikavippejä, puuskahtaa Sirpa.

– Velkaa on muutenkin ihan riittävästi. Mieluummin vähennetään tuotantoa kuin otetaan lisää velkaa. On turha pitää yllä isoa tuotantoa, jos siat eivät tuota edes kulujaan.

Heidän sikalassaan on paikat 400 emakolle ja muutamalle sadalle lihasialle. Koska niin ison lauman ruokkimiseen ei ole enää varaa, eläinmäärää on ajettu alas.

– Nyt emakoita on 300, ja siitäkin on tarkoitus vielä vähentää, sanoo Sirpa.

Reijo on paljon tuumannut, mikä vielä voisi pelastaa suomalaisen maatalouden. Hän esittää ratkaisunsa.

– Verottajan pitäisi laittaa kaikki arvonlisäverot jäihin ja palauttaa viime vuonna maksetut alvit maatalouteen takautuvasti. Aivan omasta taloudesta olen tämän näin päätellyt. Arvonlisävero on hirvittävä rasite sikataloudessa. Koko alv-järjestelmä pitäisi korjata. Se voisi tuoda pysyvää helpotusta.

Lomittaja Arvo Kesti tuli tänään töihin Korpelan sikalaan.

Teuva on muuttotappiokunta.

Me maksetaan aina 10 prosenttia arvonlisäveroa, on tuotanto sitten kannattavaa tai kannattamatonta.

Kun Korpela ostaa viljaa ja rehua, laskuun lisätään 14 prosentin arvonlisävero. Kun hän myy possun, myyntihintaan lisätään 24 prosentin arvonlisävero.

– Rehumenot ovat porsastuotannossa suurin menoerä. Me maksetaan aina 10 prosenttia arvonlisäveroa, on tuotanto sitten kannattavaa tai kannattamatonta. Se on rasite, jota kukaan ei tunnu käsittävän.

Tilalla ei pystytä tekemään kannattavuuden parantamiseksi enää mitään enempää. Ainoa järkevä ratkaisu olisi sikalan tyhjentäminen eläimistä, eli koko elinkeinosta luopuminen.

– Tilan kehittämistä on turha ajatella, koska tuotanto näivettyy, eivätkä rahat riitä näihin muihinkaan laskuihin. Korjausvelkaa on kertynyt jo vuosien ajalta paljon. Samoin on käynyt muillakin tiloilla.

Reijo tietää, ettei tuotantoa puhalleta henkiin uudestaan, jos se kerran lopetetaan.

– Se on taloudellisesti täysi mahdottomuus, siinä puhuttaisiin niin isoista rahasummista, ettei se onnistu.

– Kaikki osapuolet kyllä muka ymmärtävät meidän vaikean tilanteen, mutta miksi kukaan ei tee mitään? Miksi tämän annetaan tapahtua, Reijo kysyy.

Lopettamisen mukana katoaa arvokas tietotaito. Ja kun tuotanto Suomessa loppuu, lihasta tulee tuontituote.

– Ja mikä sitten on tautiriski, hiilijalanjälki ja hinta, kun lihaa aletaan rahdata ulkomailta? Kyllä kuluttajat ovat viljelijän puolella ja ostavat suomalaista ruokaa, kunhan sitä vain on tarjolla.

Katse suuntaa teollisuuteen ja kauppaan.

– Jos ne eivät ymmärrä tätä, tuotanto todellakin loppuu Suomessa. Teollisuus sanoo, ettei enempää pystytä maksamaan, mutta silti on varaa tehdä mittavia investointeja. Se on niin, että ruuantuotanto ei sovi pörssiin!

On iltapäivä ja aika lähteä sikalaan. Isäntäväki pukee haalarit jalkaan ja aloittaa päivän toisen työvuoron. Aiemmin tänään Tuomo on työntekijän kanssa korjannut jauhospiraalia, eikä jauhoa enää valu hukkaan.

Emakot ja porsaat syövät, kasvavat ja voivat hyvin. Ne eivät aisti kriisitunnelmaa. Ehkä ihmettelevät, kun porukka ympärillä harvenee.

Korpeloilla on eläkeikään vielä lähes kymmenen vuotta. Tuomolla, 28, olisi kova halu jatkaa vanhempiensa työtä. Hän haluaisi myös kehittää ja laajentaa tilaa, jos se vielä mitenkään on mahdollista.

– Kaikki osapuolet kyllä muka ymmärtävät meidän vaikean tilanteen, mutta miksi kukaan ei tee mitään? Miksi tämän annetaan tapahtua, Reijo kysyy.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?