”Kirjoita tästä lumen kippaamisesta! Mikä ihmeen kaatopaikka tää Itämeri on”, puhisi helsinkiläinen ystävä.
Hänen kotikulmillaan Hernesaaressa kaupungin aurattu lumi kaadetaan mereen. Kirjaimellisesti siis kaatopaikka. Lumen mukana veteen menee tuhansia kiloja roskaa ja mikromuovia.
Kieltämättä on erikoista, että lumiongelmaa ei ole saatu ratkaistua. Mutta innovaatioita on kehitteillä, Itämeren tyttärellä on näytön paikka.
Myrkkyjen, romun, kakkavesien ja roskien dumppaaminen veteen ei ole erikoista lähihistoriassamme.
Paperiteollisuus oli pahin saastuttaja kunnes ala pakotettiin parempaan 60-luvulta lähtien. Teollisuus ilmoitti että siitä tulee kuolinisku kannattavuudelle. Ei tullut, mutta päästöt pienenivät.
Yhdyskuntien jätevedet eli vessajätökset oli tapana purkaa puhdistamattomina vesistöihin. 1970-luvun alkupuolella mm. Aurajoki toimi viemärinä, melko haisevana sellaisena keskellä Turkua. Ei onneksi enää.
”Lumen mukana veteen menee tuhansia kiloja roskaa ja mikromuovia.
Maailmalla merien muovisaaste on käsittämättömässä mitassa. Tätä tahtia vuonna 2025 maailman merissä on tonni muovia jokaista kolmea kalatonnia kohti.
Maorien jumalmytologiaan kuuluu Tangaroa, kaiken meren elämän ylin vartija ja jumala. Tangaroa sanoi: “Tiaki mai i ahau, maku ano koe e tiaki”. Jos te huolehditte minusta, minä huolehdin teistä”.
Mahtaa Tangaroan päätä särkeä.
Itämerellä liikennöi päivittäin noin 2 000 laivaa, joista 95 prosenttia on rahtialuksia. Aluksilla seilaa arviolta 25 000 miehistön jäsentä. Harmaa vesi ja ruokajäte voidaan laillisesti purkaa Itämereen.
Rahtilaivat saavat myös päästää vessavedet mereen. Käsiteltyinä (eli bakteerit poistettuna) vaikka kuinka lähellä rantaa. Käsittelemättömänä 12 mailia lähimmästä rannasta.
Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päästökielto matkustaja-aluksien vessajätöksille tuli voimaan viime vuonna. Rahtialuksilla vastaavaa kieltoa ei vielä ole.
Että sellainen kaatopaikkameininki.
Mutta Aleksis Kiven sanoin ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Baltic Sea Action Groupin tehtävä on näyttää, että muutos on mahdollista.
Analysoimme ongelman ja kokosimme toimijat kasaan. Ja nyt Suomen suurimmassa yleissatamassa alusten kakkavedet puretaan satamaan ja niistä tuotetaan biokaasua. Seuraavat satamat ovat jo työn alla.
Mukana on suomalaisia ja ulkomaisia varustamoita, laivameklareita, vesilaitos, satama ja energiayhtiö. Edelläkävijät näyttävät vastuullisuutensa ja levittävät kiertotalousajattelua valtavalle toimialalleen.
Ja mikä hienointa, tällaiset esimerkit kirittävät myös sääntelyä.
– Saamme puhtaamman Itämeren alus, satama ja maa kerrallaan, summasi rautainen projektijohtaja Elisa Mikkolainen.
Itämeri on ainutlaatuinen, herkkä ja rakas. Ei kaatopaikka. Jos te huolehditte minusta, minä huolehdin teistä.
Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.