Opettajakin osaa kiusata

Iida Rauma kertoo romaanissaan kokemastaan kouluväkivallasta, jonka lietsojana oli opettaja. Kirjailijan mielestä pitäisi herätä siihen, että myös opettajat voivat olla kiusaajia.

Iida Rauma kertoo omakohtaisessa romaanissaan kokemastaan kouluväkivallasta, jota opettaja lietsoi. – Opettajat tuntuvat olevan kaiken kritiikin yläpuolella, hän toteaa.

30.1. 11:15

Kun Iida Rauma, 37, yritti aiemmin kirjoittaa kokemastaan koulukauheudesta, se osoittautui liian vaikeaksi. Vasta palkitun Seksistä ja matematiikasta -romaaninsa jälkeen hän onnistui pukemaan sanoiksi tunteensa ja ajatuksensa.

– Jos olisin halunnut tehdä liikuttavan kirjan koulukiusaamisesta, se olisi ollut helppoa. Mutta koulukiusaaminen on jo sanana huono, hirvittävän vähättelevä, hän sanoo.

Rauman mielestä parempi olisi puhua kouluväkivallasta tai sosiaalisesta väkivallasta, kun ei tarkoiteta ohimenevää naljailua.

Iida Rauma: Hävitys.

Hävitys – tapauskertomus (Siltala) kertoo, miten koululuokka kääntyy opettajan johdolla yhtä oppilasta vastaan. Siis opettajan johdolla, kyse ei ole vain oppilaiden päätöksestä sulkea yksi joukosta.

– Minulla oli huono tuuri, kun siirryin toiselle luokalle kouluun, jossa opettaja lietsoi syrjintääni, joka levisi lopulta koko kouluun, Rauma kertoo.

Iida Rauma paneutui romaaniaan tehdessään myös kotikaupunkinsa Turun historiaan.

Kirjailija tosiaan ajattelee, että kyse oli huonosta tuurista, joka olisi voinut kohdata ketä tahansa.

– Monesti kouluväkivallan uhrit puhuvat erilaisuudestaan, mutta minä en ajattele niin. Olin vain sattumanvarainen uhri, Rauma korostaa.

Hänestä kuulostaa hirveältä, jos kysytään, miksi sinua kiusattiin, sillä se tarkoittaa, että pitäisi nähdä itsessään jokin syy.

– En usko, että silläkään on mitään merkitystä, minkälaisia vaatteita koulussa käyttää. Kun joutuu muiden ulkopuolelle, kaikki vaatteet ovat vääriä.

Rauman romaanissa vallalla on hurja voima. Hän kuvaa myös, miten hänen kotikaupunkiaan Turkua on tuhottu ja planeettaamme tuhotaan koko ajan. Joskus tuhon kohde on pieni lapsi.

Jos sattuu olemaan vallanhimoinen, opettajan työ on kiitollista.

Mennään 1990-luvun alkuun. Iida aloitti Kaarinassa toisen luokan. Hän oli nopea oppimaan sekä hyvä urheilussa ja piirtämisessä. Mutta opettaja ei pitänyt hänestä.

Opettajaa ei pidetty hirviöopettajana, monet tykkäsivät hänestä erittäin paljon. Kun opettaja aloitti Iidan väheksymisen, oppilaat seurasivat perässä.

– Opettajalla oli paljon valtaa oppilaisiin. Jos sattuu olemaan vallanhimoinen, opettajan työ on kiitollista. Poliisilla on työpari, mutta opettajaa ei yleensä seuraa toinen aikuinen, Iida miettii.

Tekipä Iida mitä tahansa, siinä oli opettajan mielestä jotakin väärin. Kun hän onnistui spagaatissa, se ei ollut ”aivan puhdas”. Kun hän kirjoitti hyvän aineen, käsiala oli ruma.

– Opettajaa myös ärsytti, että piirsin tunnilla vihkojen reunoihin. Se on ollut aina tapani keskittyä, nytkin suttaan tässä samalla kynälläni, Iida naurahtaa.

Kun opettaja kerran näki Iidan piirtävän ennen tuntia, hän keksi järjestää äänestyksen, ketkä kokevat Iidan piirtämisen vääränä. Kaikki viittasivat.

– Jos olin poissa, hän kertoi minusta ikäviä asioita. Tunnilla opettaja huokaili ja ärsyyntyi vastauksistani, vaikka ne olivat oikein, Iida Rauma muistelee.

– Jos olin poissa, hän kertoi minusta ikäviä asioita. Tunnilla opettaja huokaili ja ärsyyntyi vastauksistani, vaikka ne olivat oikein, Iida muistelee.

Hän sai sentään keskinkertaisia arvosanoja. Tosin hän olisi ansainnut osaamisensa perusteella parempaa.

Iidan ystävämäärä oli nolla. Ruokalassa tai bussissa kukaan ei halunnut häntä viereensä, urheilutunnilla hänet valittiin aina viimeisenä joukkueeseen, esityksiin hän ei päässyt mukaan.

– Mitä tahansa tein, siitä huomauteltiin. Myös ulkonäöstäni huudeltiin. Tilanne paheni ja laajeni koko peruskoulun ajan, Iida kertoo.

Bileisiin Iidaa ei kutsuttu koskaan. Hän olisi hämmästynyt, jos niin olisi tapahtunut.

– Opettajan mielestä oli ok, että bileiden kutsulistat olivat taululla. Kaikki oli julkista tietoa, jolla lietsottiin oppilaiden keskinäistä kilpailua.

Kirjassaan Iida kirjoittaa: ”Hän yritti olla hyvä koulussa. Hän yritti saada ystäviä. Yritti edes joskus saada kiitosta.”

Jälkeenpäin Iida on ihmetellyt, miksi koulussa puututtiin muuten kaikkeen, mutta ei lapsen ahdistavaan tilanteeseen.

Vanhempien mukaantulo ongelmatilanteisiin saattaa vain puhaltaa lisää tulta nujertamiseen, jos opettajakin on siinä mukana.

– Vanhempanikin tekivät kaikkensa, jotta asiat korjaantuisivat, mutta kaikki vain paheni, Iida kertoo.

Hän uskoo, että vanhempien mukaantulo ongelmatilanteisiin saattaa vain puhaltaa lisää tulta nujertamiseen, jos opettajakin on siinä mukana.

Koulukuraattori oli empaattinen, kun he olivat kaksin, mutta muuten hän peesasi opettajan ajatuksia. Ehkä työkaverin kanssa oli vaikea olla eri mieltä.

Kun Iida oli yläasteella, yksi tytöistä yritti kuristaa hänet välitunnilla. Syyllisiksi todettiin molemmat, vaikka kyse oli vain toisen hyökkäyksestä.

– Pitkään oli ollut nähtävillä, että jotakin sellaista tapahtuu, sillä minulle soitettiin hakkaamisuhkauksia, Iida muistaa.

– Ei myöskään ole ymmärretty, että jos koulussa on vihamielistä suhtautumista lapsiin ja turhia sääntöjä, se näkyy oppilaiden väkivaltaisuutena, Iida Rauma sanoo.

Kun hän teki romaaniaan, hän hankki kaiken mahdollisen tiedon koulukiusaamisesta. Kiva koulu -ohjelmalla on pyritty vähentämään ongelmia, mutta Iidan mielestä siinä on isoja puutteita.

– Siinä ei ole ymmärrystä, että myös opettajat voivat olla kiusaajia. Ongelma nähdään vain oppilaiden välisenä, hän kritisoi.

Iida Rauma ei kerro koulunsa ja opettajansa nimiä, sillä hänen romaaninsa ei ole mikään kosto. Hän ei myöskään pidä opettajaansa harvinaisena poikkeustapauksena, valitettavasti.

– Ei myöskään ole ymmärretty, että jos koulussa on vihamielistä suhtautumista lapsiin ja turhia sääntöjä, se näkyy oppilaiden väkivaltaisuutena.

– Nyt tehdään tutkimusta kiusattujen ja kiusaajien geeniperimästä. En usko, että siinä löytyy kenestäkään erilaisuutta. Tosin kenestä tahansa saa rakennettua erilaisen, Iida hymähtää.

Kouluväkivalta on musertavaa, mutta Iida ei koe haavoittuneensa siinä lopullisesti. Se on osa hänen henkilöhistoriaansa, kuten myös lukioaika, joka oli kaikin puolin hyvää aikaa.

Turussa asuva Iida Rauma on tänä päivänä valtiotieteen maisteri ja kiitelty kirjailija. Hänen kirjailijapuolisonsa Matias Riikonen asuu Helsingissä. Riikonen oli Finlandia-palkintoehdokkaana Matari-romaanillaan.

Kirjailijaparille sopii hyvin, että arkea ei jaeta koko ajan toisen kanssa.

– Olemme toistemme tekstien ensimmäiset lukijat, Iida kertoo. Pian hänen romaaniaan lukevat monet muutkin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?