Saara Kankaanrinnan kolumni: Jos koulun seinillä on hometta, ongelmaa ei kannata ratkaista maalaamalla seiniä

Jos tuntuu, ettei lajikato hetkauta, mieti kansallisaarteitamme. Kuvittele huligaaneja Ateneumissa tuhoamassa teoksia yksi kerrallaan. Siltä lajikadon pitäisi tuntua, kirjoittaa kolumnissaan Saara Kankaanrinta.

24.1. 8:00

”Kalenteriralli”, toteamme sunnuntaisin pöydän ääressä. Alkaa sommittelu, kuka menee ja minne, ja mitä on peruuntunut koronan takia.

”Tällä tahdilla maapallon keskilämpötila on noussut 1,5 astetta vuonna 2033”, kertoi samaan aikaan uutinen kännykässä. Onneksi kalenteri ei yllä sinne.

Tietenkään vuosi 2033 ei tunnu yhtään erikoiselta. Ei tule mitään pamausta 11 vuoden päästä.

Mutta katastrofien tahti kiihtyy. Valitettavasti me myös turrumme tuhoon. Vaikka täytyy olla syväjäädytetty sydän, jos inhimilliset massatragediat eivät kosketa.

Entäpä biologiset massatragediat? Muuta elämää kuolee ihmisiäkin kiivaammalla tahdilla.

Jos tuntuu, ettei lajikato hetkauta, mieti kansallisaarteitamme. Kuvittele huligaaneja Ateneumissa tuhoamassa teoksia yksi kerrallaan. Siltä lajikadon pitäisi tuntua.

Ja silti tuo on laimea vertaus. Me emme saa happeakaan ilman muita lajeja.

Ilmastonmuutos ja luontokato vaativat koko ihmiskeskeisen järjestelmämme täysremonttia. Hankala homma, koska usein on helpompaa puuhastella oireiden hoidon kuin juurisyiden parissa.

Oireiden hoito on kallis ja melko hyödytön tie. Emme muuta sitä mitä pitäisi. Jos koulussa on homekasvustoa seinillä, ei kannata ratkaista asiaa maalamalla seiniä.

Tai yksi pandemioiden juurisyy, virushautomot. Eli satoja ja tuhansia eläimiä ahtaissa kasvatushalleissa. Viisautta olisi todeta, että ne ovat virhe, jos ei toivo uusia kulkutauteja.

Jos koulussa on homekasvustoa seinillä, ei kannata ratkaista asiaa maalamalla seiniä.

Ja oireenhoitopalkinnon voittaa se innovaattori, joka tuottavuuden parantamiseksi kokeili lehmälle laseja, joissa näkyy keinotodellisuudessa vihreitä laitumia.

Märehtijä luonnonlaitumelle vai laitokseen märehtijälle sopivat virtuaalitodellisuuslasit? Veikkaan, että rahoitusta saa helpommin jälkimmäiselle.

Hyvä muistutus on lähtökohta, mihin lämpötilan kiihtymistä verrataan: aika ennen teollistumista. Eli 1800-luvun loppu, kun Gallen-Kallela maalasi Paanajärvellä keloja ja ikimetsää.

Sen jälkeen teimme itse fossiilivetoisen, betonoidun, luontoa köyhdyttävän ja synteettisellä kemialla pyörivän järjestelmämme.

Haimme hyvinvointia ja sitä saimme. Mutta saimme myös suurimmat omaa ja muiden lajien hyvinvointia uhkaavat kriisit.

Carbon Action -maaperätyössä on mukana jo yli 3 000 ihmistä (kirjaimellisesti) juurisyiden parissa. Ihana viljelijä tiivisti viime viikolla haastattelussa 100 miljoonalle Time-lehden lukijalle: ”Tärkeintä on ajattelutavan muutos”.

Tahtoa löytyy! Kaikkia muutoksia on viisaimpienkaan vaikea täysimääräisesti nähdä. Siksi tarvitaankin mukaan eritoten kaikki tieteenalat, kulttuuri ja jokainen arjen sankari. Vanhat ja nuoret.

Joukkovoimalla ja terävimmillä aivoilla ei kannata näperrellä oireiden kanssa. Syvemmälle en pääse: pitää oppia kunnioittamaan luontoa.

Muuten jäämme luomaan keinotodellisuutta lehmille.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?