Seppo Varjuksen kolumni: Sunnuntaina suomalaiset äänestävät maailman tylsimmissä vaaleissa – kaikesta siitä, mitä ovat väittäneet kaikkein tärkeimmäksi

Jos huhuihin on uskomista, odottaa äänestäjää sunnuntaina kokemus, joka on kamalampi kuin lapsuuden leikkipuiston kesäkeitto, kirjoittaa Seppo Varjus.

23.1. 8:00

Tylsä, tylsempi, aluevaali.

Jos huhuihin on uskomista, odottaa äänestäjää kokemus, joka on kamalampi kuin lapsuuden leikkipuiston kesäkeitto.

Valitaan ihmisiä päättämään sosiaali- ja terveyspalveluista. Ajatelkaa.

Palveluista, jotka kyselyissä kunnon kansalaisina rastitaan itselle kaikkein tärkeimmäksi, mutta oikeasti luotetaan, että hyvinvointiyhteiskunta hoitaa ne itsestään. Ikävyyden isoäideistä.

Ihan eri homma olisi, jos sunnuntaina saisi äänestää presidentistä, Natosta tai Suomen euroviisuedustajasta. Jänskistä jutuista.

Viimeiset kaksi viikkoa puoluejohtajat ovat kokoontuneet väittelyihin terveyskeskuksista, lähipalveluista ja palveluseteleistä. Herraisä.

Kun he voisivat puhua siitä pitäisikö euroviisuihin lähettää Tommi Läntinen vai the Rasmus, ja sen kitaristin jalkatatuoinneista.

Yleensä terveys- ja sosiaalimälsästä on äänestetty kuntavaaleissa. Niistä on puoli vuotta. Ja taas pitäisi pohtia itseä koskevia jokapäiväisen tärkeitä asioita. Mitä äänestäjältä voidaan vielä vaatia? Onko enää demokratiaa, jos pitää itse päättää?

Ei ihme, että Helsingin herrat ovat armahtaneet itsensä näistä vaaleista.

Ei ihme, että Helsingin herrat ovat armahtaneet itsensä näistä vaaleista.

Syksyllä Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi raportin Suomen Yhdysvallat. Itse asiassa nimen olisi kai pitänyt olla Suomen Sveitsi, koska idea oli otettu Sveitsin kantoneista. Sveitsissä ei kuitenkaan ole samaa blingiä kuin Yhdysvalloissa.

Kyse oli vaihtoehdosta hyvinvointialueille. Suomen osavaltiot olisivat huolehtineet mm. sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä joukkoliikenteestä.

Osavaltiolle ehdotettiin tuttuja nimiä kuten Uusimaa ja Ahvenmaa. Sitten mielikuvitus lähti laukalla. Osavaltioita olisivat olleet myös Untamola, Kaleva ja Uusi Karjala. Siinä on käsi käynyt Kalevalaa.

Tietty olisi ylevää valita Untamolan kansankäräjille senaattoreita. Ei se asia vaan imago.

Unohtakaa huhtikuu. Se ei ole kuukausista julmin. Tammikuu on kuukausista julmin. On tammikuu.

Pakkasta pitää vähän tai paljon. Loskaa puskee. Ulos lähtiessä liukastuu ja sitten mennään sairaalaan.

Tammikuussa pitäisi äänestää vain hirmuisista asioista. Paasikivi ärisisi ja puna-armeija rähjäisi rajalla, kun tehtäisiin joku hyvin vakava päätös. Kuulaassa tammikuun pakkasessa kuljettaisiin äänestyspaikalle ulsterit päällä ja lierihatut päässä.

Tämänkin ilmastonmuutos pilasi. Ei tiedä millaisia jalkarättejä tammikuussa taivaalta tulee.

Ihmiset hytisevät kulkiessaan äänestämään jäsenet ensimmäisiin aluevaltuustoihin. Ei tule mieleen, että nyt vetäistään Suomen kohtalon ratkaiseva Punainen viiva. Olisi siinä Ilmari Kiannolla romaanissa vääntämistä nykyaikana.

Sotesta puolestaan väännettiin yli vuosikymmen ja tämä nyt saatiin. Mahdollisuus äänestää asioista, joista on aina mahdollista valittaa, että ei voi ymmärtää, kun on niin vaikeaa. Vaikka ymmärtäisi, jos viitsisi nähdä hetken vaivan. Mutta kivampi valittaa.

Uurnat odottavat.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?