Olen nähnyt liikaa läheltä kunniaan liittyvää väkivaltaa. Kun itse aikoinaan 18 vuoden iässä uskalsin vihdoin ”paeta” kotoa, luulin, että minulla menee erittäin huonosti. Olin väärässä. Kuulin työni kautta hirveitä kokeneiden naisten ja miesten pysähdyttävät tarinat.
Opin, että se mitä he kipeimmin tarvitsivat oli kuuntelijaa. Jotakuta, joka uskoo heitä, auttaa ja lohduttaa silloin kun maailma tuntuu romahtavan.
Kunniaväkivaltaa vastaan pitää puhua. Ilta-Sanomat uutisoi mm. syksyllä 2021 Nummelassa tapahtuneesta murhasta.
Oikeustajuuni ei istu se, että annamme turvaa sellaisille yksilöille, jotka eivät sitä voi muille taata. Jos uuden maan kulttuuri ei miellytä, aina voi poistua. Ovi on auki jokaiselle, jolle ei tasa-arvo kelpaa. Meidän on puolustettava aina ja kaikkialla inhimillisiä arvoja.
Tiedän millaista on elää paineiden ja odotusten kyllästämässä kulttuurissa, joka on patriarkaalinen ja jossa naiset uhrataan miesten takia, koska mies on vaan niin paljon parempi, älykkäämpi ja tärkeämpi kuin nainen.
Tässä kulttuurissa miehellä on oikeus seksiin, ja naisella on velvollisuus olla neitsyt kunnes päätyy naimisiin.
Kunniakulttuurissa nainen kantaa miespuolisten perheenjäsenten kunniaa jalkojensa välissä. Kunnia katsotaan vallan ja seksin kautta. Osansa siitä saavat luonnollisesti seksuaalivähemmistöt. Pahin muoto siitä on kunniamurha, toiseksi pahin naisten sukuelinten silpominen.
Olen oppinut, etteivät kaikki kunniakulttuurit ole suoraan verrannollisia toisiinsa. Toisissa kulttuureissa naisen asema on paljon surkeampi kuin toisissa. Perheet voivat erota suuresti toisistaan ja joissakin naista aidosti arvostetaan. Silti ilmiö on tunnettava ja tunnustettava.
Se, mikä on tärkeää, on puhua näistä globaaleista sairaista tavoista kuten Sinkut paljaana -ohjelmassa vieraileva Aja Daffeh on rohkeasti tehnyt.
Kunniakulttuuri on illuusio. Sitä pitävät yllä kollektivistiset yksilöt, jotka uskovat ja noudattavat illuusiota, josta kaikki kärsivät. Vaikka sitä on kuinka hankalaa hyväksyä, useimmat sen piirissä olevat ihmiset ovat itse asiassa uhreja.
Yhteisön paine tuntuu harteilla. En uskalla rikkoa jotakin, joka rikkoo minut. Perheen maine tulee yksilön hyvinvoinnin edelle. Illuusio pysyy yllä, koska ihmiset pitävät sen yllä uskomalla johonkin, jota eivät pysty argumentoimaan oikeaksi. Sitä on huono kulttuuri ja uskonto.
Valheesta tulee tosi kun tarpeeksi moni hokee samaa mantraa. Illuusion voi katkaista. Se lähtee yksilöstä ja vaatii kovaa työtä ja rohkeutta. Kykyä ajatella.
Jos jonkun asian haluan, että otat kirjoituksesta mukaasi on murhatun naisen vakuutus siitä, että hän on hyvä nainen. Hyvä nainen ei ansaitse huonoa kohtelua. Lause toivottavasti avaa sinulle ikkunan kunniakulttuurissa elävän naisen maailmaan.
”Kun olin Irakissa, mieheni sanoi, että haluaa tulla myös Irakiin lapsien kanssa. Hän sanoi haluavansa varmistaa, että perheeni tappaa minut siellä, sillä hänen mielestä olen ollut huono nainen. Minulla on kuitenkin täällä kavereita, jotka voivat todistaa, että olen hyvä nainen.”
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, Lähi-idän asiantuntija ja Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu (kok).
